Pommeja, pommeja...

Sen verran oli pakko vielä kirjoittaa blogia, että täällä on nyt viikon sisään tullut pari pommiuhkausta. Maanantaina keskuspuiston vieressä oleva pankki ja sen lähiympäristö oli eristetty poliisien toimesta. Eilen ydinkeskustan lähellä oleva toinen pankki oli eristetty. Yhteistä näille tapauksille näytti olevan se, että molempien paikkojen eristämisen vuoksi liikennekin menee tukkoon aika lailla (ratikkalinjat pysäytettiin + linja-autot eivät päässeet kulkemaan). Ilmeisesti mitään pommia ei kuitenkaan ollut kummankaan tapauksen yhteydessä, kun liikenne sujui molempina päivinä muutamia tunteja uhkauksien jälkeen. Jollakin on vain halvat (muille kalliit) huvit...

Viimeisiä viedään...

Morjensta! Täällä vietetään komennuksen viimeisen kuukauden viimeisiä päiviä. Paluumme kotimaahan tapahtuu marraskuun 28. päivä Finskin koneella. Näin olemme siis saaneet jonkinlaisen kiintopisteen paluumuutollemme. Blogimerkinnät ovat loistaneet poissaolollaan, kirjoittaa kun ei ole jaksanut. Liekö sitten syynä nämä kylmenevät päivät ja pimenevät illat, mutta aina pieninkin kipinä kirjoittamiseen on sammunut hyvin nopeasti. Koti-ikävästä ei tarvinne edes sen kummemmin mainita kuin, että odottavan aika on hyvin pitkä...

On täällä kyllä jotain kerennyt edellisen kirjoittamisen jälkeen tapahtuakin. Esimerkiksi aikaisemmin mainitsemani pommiuhkaus toistui kaupungissa jälleen ja keskuspuisto pankkeineen, posteineen ja kaupungintaloineen jouduttiin eristämään yleisöltä. Kaupungin keskusta meni käytännössä pahasti sekaisin tästä, koska kaikki olennaisimmat julkiset liikenneyhteydet kulkevat juuri keskuspuiston vierestä. Olemme myös jo kerenneet pakata kaikki kamppeet valmiiksi paluuta varten, kun rahtifirmoillakin on vielä tarvetta saada tarkat mitat ja painot laatikoista tarjouslaskentaa varten. Mitäpä sitä enää purkamaan tavaroita, kun ne on jo kertaalleen keretty pakata? Toki olemme jotain tavaraa joutuneet jättämään vielä käyttöä vartenkin, ettei aivan samoissa vaatteissa useampaa viikkoa joudu olemaan. Myös Pasin siskot Piia ja Niina kävivät kylässä täällä viime kuun puolella. Mukavaa oli tyttöjen kanssa ja kaikenlaista touhuttavaa riitti. Loppuviikolle suunniteltu kylpylä-reissu toteutui ja saimme kokeilla siellä erinäköisiä saunoja ja porealtaita. Tokihan se piti käydä kokeilemassa, onko suomalainen sauna täällä oikeasti SUOMALAINEN sauna. Täytyy sanoa, että ihan hyvä kopio oli! Aapollakin oli mukavaa polskutella altaissa, tosin vähän välillä taisi pikkumiestä hermostuttaa, kun ei saanut itse mennä sinne minne halusi.

Aapon kanssa on pitänyt pikkuisen kiirettä. Pojalla tuntuu olevan kova kiire mennä joka paikkaan, kiipeillä ja tutustua uusiin asioihin. Puistossa on kokeiltu jo isojen poikien kiipeilytelineitä ja liukumäkiä ilman äidin ja iskän tukea. Välillä on sitten myös sattunut isompia haavereita, kuten ruokapöydän tuolilta ja sohvalta pää edellä alastuloja. Toivottavasti nämä päässä olevat muhkurat muistuttavat seuraavalla kerralla, mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Meidän aikaisempi käsitys Aapon minä itse -hetkistä on osoittautunut myös pahemman kerran vääräksi. Nykyään menon miellyttäessä saamme todistaa "kunnon" kiukutteluita ja venkulointia, mikä ei ole aina ihan hyväksi äidin ja iskän hermoille. Mutta pientähän tämä on siihen nähden, kuinka kiltti Aapo on aina muina hetkinä. Pääasia on kuitenkin se, että tietää lapsensa kehittyvän...

Tämä taitanee jäädä tältä erää viimeiseksi blogimerkinnäksi Unkarin komennukselta, jos emme intoudu enää joku ilta kirjoittelemaan. Tämä vuoden reissumme Unkariin on ollut haastava kaikille meille, mutta kuitenkin mukava. Olemme nähneet paljon erilaisia asioita ja erilaisuutta, kuten myös kokeneet hyviä ja huonoja hetkiä. Välillä ongelmien edessä on tullut epätoivo, mutta toisaalta asiat on saatu tavalla tai toisella ratkaistua. Kaikinpuolin tämä reissu on ollut kokemuksena hieno!

Vieraat kylässä

Terveppä terve. Kuten viime kirjoituksessa jo mainitsinkin, siskoni Piia ja Niina tulivat sunnuntaina viikoksi kylään meille. Lähdimme sunnuntai-aamuna heitä vastaan lentokentälle koko porukalla. Matkan taitoimme mennessä ja palatessa junalla ja matka sujui jokseenkin kivuttomasti, mitä nyt Aapolla meinasi mennessä olla vähän tylsää silloin tällöin. Todellisuudessa iskällä meinasi mennä hermot siinä useammin kuin tarpeen. Joka tapauksessa vieraat saatiin haettua kentältä ja pääsimme ehjin nahoin kotosalle (jäi kertomatta aikaisemmassa kirjoituksessa, että toissa viikolla Unkarissa sattui paha junaonnettomuus, jossa kuoli useita ihmisiä). Illalla Hanna ja tytöt lähtivätkin sitten shoppailemaan kauppakeskukseen ja siellä viihdyttiin hyvin.

Alkuviikko on mennyt periaatteessa hyvin nopeasti, sekin shoppailun merkeissä. Ensiksi kävimme tutustumassa uuteen ostoskeskukseen Szegedin laitamilla koko porukan voimin ja eilen Hanna kävi tyttöjen kanssa kaupungilla kiertelemässä pienempiä liikkeitä. Tänään torstaina Unkarissa on vietetty juhlapäivää, jonka vuoksi lähes kaikki paikat ovat kiinni. Sen verran hyödynsimme vapaapäivää, että käväisimme eläinpuistossa katselemassa eläimiä. Viime kerralla Piian ja Niinan täällä ollessa emme käyneet eläinpuistossa, joten nyt oli hyvä hetki korjata tämä epäkohta. Eläinpuistoreissun tekeminen meinasi tosin aluksi mennä höpöksi, kun jostain syystä ratikkaliikenteessä oli aamulla jotain poikkeusjärjestelyitä ja emme tienneet mennä oikealle pysäkille. Onneksi sen verran Unkaria tarttui päähän muiden pysäkillä olijoiden puheesta, että piti siirtyä toiselle pysäkille odottelemaan ratikkaa.

Tällä viikolla työt ovat tehty Pasin osalta. Viime lauantaina tehdyllä työpäivällä korvattiin tämän viikon perjantain työpäivä ja kyseessä on siis ansaittu "pitkä viikonloppu". Tällä viikolla meillä olisikin vielä tarkoitus käydä kokeilemassa Anna Kút -kylpylää ja kierrellä kaupungissa. Kyseinen paikkahan sijaitsee aivan ydinkeskustassa ja siellä on jos jonkinlaista terveysvaikutteista allasta kylpijöille. Todennäköisesti Aapokin tulee pitämään vedessä lotraamisesta jonkin verran! Maanantaina Piia ja Niina lähtevät takaisin Suomeen ja me jäämme vielä noin kuukaudeksi viettämään aikaamme täällä.

Lisäilen kuvia taas kuva-albumiin, kunhan on kertynyt tarpeeksi otoksia. Käykäähän sillä välin katselemassa aikaisempia otoksia.

PS. Kaasuvehkeet sanoivat taas itsensä irti toissa iltana ja eilen. Eilen aamulla paikalla kävi korjausmies, joka sai vehkeen pelaamaan yhtä nappia painamalla (Pasi katsoi vierestä). Mies toki myönsi tällä kertaa, että laitteessa on "secret button", jota painamalla laitteen saa pelaamaan. Ja näinhän se alkoikin pelaamaan eilen illalla kun omatoimisesti laitteen sammuttua kokeili. Olisipa tuon tiennyt muuttaessa asuntoon niin olisi välttynyt aika monilta ongelmita... puuh.

Unkarin piäministeri!

Terve! Pikaisella kirjoituksella kerron tänään, että Szegedin kaupungintalolle tulee palaveeraamaan itse Unkarin pääministeri. Hän tapaa kuuleman mukaan Romanian pääministerin ja keskustelun aiheina ovat Unkarin ja Romanian välisen yhteistyön ja liikennöinnin parantaminen. Ihan perinteinen palaveri siis, eikö? Muuten kyllä, mutta meinaavat nuo pääministerit vielä lounastaa työpaikkamme vieressä Tisza Hotellissa (sama talo), joten turvajärjestelyt ovat luokkaa "suuri ja mahtava". Pommiryhmä käy tutkimassa toimiston ja henkilöllisyystodistukset pitää olla mukana, että on oikeutettu oleskeleen tiloissa. Aamulla töihin kävellessä iso läjä poliiseja pystytteli rauta-aitoja keskuspuistoon mahdollisia protesteja varten. Niitä on kuulemma odotettavissa, koska Unkarin pääministeri ei ole oikein kansan suosiossa toilailujensa jälkeen. Kunhan nyt eivät tule protestoimaan tänne meidän toimistolle, niin ei häiritse minua.

PS. Piia ja Niina on kylässä meillä. Sunnuntaina käytiin hakemassa heidät lentokentältä ja pari päivää on nyt vierähtänyt. Kirjoittelen taas myöhemmin lisää, kun on kertynyt kerrottavaa. Siihen saakka morjens!

Finanssikriisistä

Kaleva uutisoi tänään, että Unkarin keskuspankki joutui viime viikolla puuttumaan forintin arvon romahtamiseen ja sen onnistui pysäyttää lasku. Viime viikolla ihmetystä tosiaan aiheutti se, että kurssi pomppasi edelliseen kurssikehitykseen nähden. Tilannetta pitää ilmeisesti seurata hieman tarkemmin...

Päivää, sadepäivää.

Täällä pitelee taas omituisia kelejä. Viikolla oli päivät hyvin lämpimiä, yli 20 asteen. Tänään tuli taas yllättäen kylmät kelit ja sadetta niskaan. Eilen illallakin saimme parvekkeelta käsin ihmetellä saapuvaa ukkoskeliä. Jyrinää nyt ei aivan kauheasti kuulunut, mutta taivas välkkyi sitäkin enemmän.

Edellisestä kirjoituksesta onkin taas vierähtänyt aikaa. Laiskuus on tainnut iskeä kirjoittamisen suhteen. Välillä on ollut kova aikomus aloittaa naputtelu, mutta sitten aivan toiset hommat ovat vieneet mielenkiinnon. Näinkin välillä siis. Joka tapauksessa edellisen kirjoituksen ja tämän päiväisen kirjoituksen välissä on kerennyt tapahtua kaikennäköistä enemmän ja vähemmän mielenkiintoista. Yksi päivä satuimme kaupungilla kävellessämme keskuspuistoon, jossa oli jonkinnäköinen automyyntikampanja. Puisto oli ahdettu täyteen uusia ja toinen toistaan hienompia autoja. Kauppoja ei alettu hieromaan vaan keskityimme vain katsastamaan hinnat ja mallit läpi. Tämän tapahtuman yhteyteen oli järjestetty myös eräänlaisena muistutuksena autolijoille eräänlainen onnettomuusesitys, jossa humalainen mies oli ajanut pyöräilijän ja toisen auton kanssa kolarin. Paikalle oli järjestetty ambulansseja ja paloautoja, jotka tulivat pillit päällä paikalle ja vetivät esityksen alusta loppuun hienosti kuuluttajan selostaessa tapahtumia. Lopputulos taisi olla kaikkien kannalta onnellinen, joskin Ladan rutjake menetti ovet ja katot palomiesten peltileikkureiden käsittelyssä. Hienoa oli nähdä tällainen tapahtuma ja Aapokin taisi tykätä piipaa-autojen ajelusta.

Meillä on taas, ilmeisesti talven tulon myötä, alkaneet ongelmat asunnossa. Kaasulaite sanoi taas sopimuksensa irti eräänä iltana ja jouduimme viettämään yhden yön kylmemmissä olosuhteissa. Vuokranantajan veli hommasi seuraavaksi aamuksi jotain ukkeleita korjaamaan laitetta ja homma taisi loppujen lopuksi taas olla vain 5 minuutin kestoinen. Sen tarkemmin ei tullut tietoa, mikä vikana oli mutta pääasia, että laite pelaa taas ja tulee lämmintä vettä ja kämppä pysyy lämpimänä. Samaan syssyyn (samalla viikolla) keittiössämme tapahtui jotain omituista vedenkeittimen kanssa niin, että keittiöön tuli jotain savun tuoksua aina sähkövehkeitä pistorasiassa käyttämisen yhteydessä. Tästäkin ilmoitettiin vuokranantajalle ja taas "raukka" velipoika joutui tarkistusreissulle asuntoomme. Emme valitettavasti saaneet enää toistettua savunhajua tarkistuskäynnillä. Joka tapauksessa miekkonen meinasi asiaa selvitellä. Nyt on mennyt jo pari viikkoa, eikä mitään ole kuulunut. Tuskin tulee edes kuulumaankaan.

Viime viikonloppuna vuokrasimme auton ja kävimme shoppailureissulla Szegedin ulkopuolella. Perinteisesti ensimmäinen etappi oli H-kaupunki lauantaina. Sieltä jatkoimme matkaa sitten Oroshazán kaupunkiin, jossa kävimme pikaisen visiitin autoilemassa. Kauaa emme paikan päällä viihtyneet vaan palasimme samaa reittiä takaisin Szegediin. Sunnuntaina otimme suunnaksi Kecskemétin kaupungin, jossa halusimme käydä Malom-nimisessä kauppakeskuskompleksissa (4 kerrosta). Sieltä tarttui mukaan tietenkin jotain tuotteita. Mikäs se sellainen reissu olisi, josta ei jotain mukavaa löytyisi mukaan? :) Kauppakeskuksen kiertelyn jälkeen kävimme sitten myös kaupungilla kävelemässä ja katsomassa nähtävyyksiä. Muutama kirkko, puisto ja pari hienoa rakennusta näimme ja kahvitkin kerkesimme juoda eräässä ravintolassa pannukakkujen kera. Sen jälkeen olikin jo sitten aika jatkaa matkaa eteenpäin ja otimme suunnaksi Dabasin kylän Budapestin ja Kecskemétin välimaastossa. Syynä tälle etapille oli se, että Hanna tiesi muutaman suomalaisen pitävän siellä päin majapaikkaa ja päätimme käydä katsomassa, josko löytäisimme paikan. Koska tarkempi osoite jäi selvittämättä, emme paikkaa tietenkään löytäneet ja päädyimme sitten katselemaan muuten vain maisemia. Matkalla tulikin vastaan mielenkiintoisen näköisiä taloja, osa hyväkuntoisia ja osa taas vähemmän hyvässä kunnossa. Szegediin palattuamme kävimme sitten vielä kauppareissulla ja hakemassa pahvilaatikoita erään tavaratalon takaa tulevaa paluumuuttoamme varten.

Maanantaina vuokra-autoa palauttaessa tulikin sitten yllätys eteen. Auton vastaanottanut vuokrafirman henkilö totesi, että auto on kunnossa ja kirjoitti palautustodistukset kuntoon. Tämän jälkeen menikin sitten tunti, kun ongelmat alkoivat. Vuokrafirman henkilö soitti ja ilmoitti, että autosta on löytynyt pesun jälkeen lommo, joka meidän pitäisi maksaa (arvioivat korjauskuluiksi 500 euroa). En oikein ollut uskoa korviani, kun sain kuulla tästä, koska pystyin olemaan 100% varma, ettei autoa ole tällätty mihinkään. Vuokrafirman henkilö tulikin sitten näyttämään autoa ja selvisi, että vasemman puolen takaovessa olikin jonkinnäköisiä jälkiä. Mies oli kuitenkin "anteliaalla" päällä ja sanoi, että tästä selvittäisiin minun onnekseni vain 145 eurolla ja olin jo melkein valmis maksamaan lystin. Päätin kuitenkin pyytää apua työpaikkani esimieheltä asian selvittämisessä, koska palautuksen jälkeen maksun vaatiminen tuntui epäreilulta, ja loppujen lopuksi asia saatiin selvitettyä niin, että vältyimme maksulta. Sinänsä tilanne oli aika kiusallinen, koska emme voineet varmuudella sanoa, oliko lommo tullut meillä vai ennen vuokraustamme, koska en tarkistanut autoa riittävän hyvin vastaanoton yhteydessä, eikä sitä tehnyt myöskään vuokrafirman henkilö. Tokihan lommo olisi maksettu, jos se olisi pystytty aukottomasti todistamaan meidän aikaansaamaksi. Edelleen minua jäi mietityttämään tässä se, mistä tuo lommo olisi voinut tulla. Hannan kanssa asiaa pohtiessamme päädyimme siihen, että lommo olisi tullut jossain parkkipaikalla toisen auton ovesta (ja reilun pelin mukaisesti tekijä oli poistunut paikalta). Pääasia tässäkin, että homma on nyt kunnossa. Harmittava tapaushan tämä oli kaikkien osapuolten kannalta, mutta toivottavasti asia jäi tähän (nimim. Vuokrataan tulevaisuudessakin).

Noh, mutta sitten vähän iloisempia asioita loppuun. Tänä viikonloppuna Szegedissä järjestetään paprika-festivaalit. Kävimme jo malttamattomina eilen tutustumassa tarjontaan, mutta valitettavasti piti todeta tarjonnan olevan aika vajaavaista. Myyntikojuja toki oli jonkin verran, mutta itse asiaa - paprikaa - oli saatu tuotua paikalle vain muutamiin kojuihin. Jäimme epäilemään, että paprikatarjonnat saattaisivat olla hieman paremmat tänään lauantaina tai sunnuntaina. Tarkoituksena on siis varmaankin käydä uudelleen festivaalialueella, jos säät sallivat. Tässä yhteydessä on pakko hehkuttaa taas tapahtumien runsasta määrää ainakin Szegedissä (ei tietoa, millaista tämä on muualla Unkarissa). Periaatteesa nyt vajaan vuoden ajalta voi sanoa, että melkein joka kuukausi kaupungissa järjestetään jotain kivaa "leipää ja sirkushuveja" kansalle. Tämähän poikkeaa huomattavasti kotimaamme menosta ja eritoten Oulusta, jossa kaikki tapahtumat keskittyvät kesälle ja sitten alkaakin taas 8 kuukauden murjotus seuraavaan kesään. Tästä olisi syytä ottaa mallia...

Niin ja lisääkin iloisia asioita on tiedossa, tällä kertaa vieraiden muodossa. Huomenna Hanna saa muutaman kaverinsa kylään, jotka tulevat Budapestin lomaltansa vierailemaan luonamme. Vieraat ovat aikoneet viettää luonamme muutaman päivän, jonka jälkeen he palaavat takaisin Suomeen. Sitä ennen vieraille pitää toki keksiä jonkinnäköistä tekemistä, mutta tämä jäänee Hannan ja Aapon tehtäväksi, kun minä olen luonnollisesti viikolla töissä. Parin viikon päästä tulevat sitten Pasin siskot kahdestaan viikoksi lomalle pitämään seuraa meille. Saapa nähdä, kuinka kaksi teini-ikäistä päätyy Budapestiin :) Joka tapauksessa tarkoituksena olisi mennä vastaan heitä lentokentälle, jotta matkanteko päättyisi luotettavasti Szegediin.

Lopuksi pitänee sanoa, että kotiinpaluun tunnelmat alkavat jo pikkuhiljaa nostaa päätään. Pakostakin kohta pitänee alkaa miettimään tavaroidemme kuljettamista takaisin Suomeen, kuten myös muitakin paluuseen liittyviä asioita (verotus jne). Lisäksi mielessämme on oma koti, siellä kun pitää ainakin yrittää maalata seiniä ennen varsinaisia muuttoa. Aapo ei varmaankaan vielä ymmärrä, että kohta muutamme takaisin oikeaan kotiin. Sen verran pikkumies on jo kuitenkin hoksannut, että lentokoneella kuljetaan taivaalla ja siitä olemme puhuneetkin Aapolle aina silloin tällöin. Tästä hoksaamisesta tuli myös sen verran mieleen, että nykyään Aapon mielestä ratikka-junat on aika kuuma juttu. Melkeimpä aina on pakko pysähtyä katsomaan, kun ratikka menee kiskot ulvoen vierestä. Legoillakin on jo kovasti alettu rakentamaan ja hyppiminen on kivaa, kun äiskä ja iskä pitävät käsistä kiinni. Ihmeellistä on pienen ihmisen elämä...

PS. Kuva-albumia on taas päivitetty. Syyskuulta löytyy nyt uusia kuvia... :)

Housut nilkoissa...

Syksy on tullut ja se yllätti meidät "housut nilkoissa". Viime viikonloppu oli erittäin kuuma ja saimme kärvistellä lähemmäs 35:n asteen helteissä melkeimpä joka päivä. Tänä viikonloppuna tilanne oli aivan toisenlainen; lauantai-aamuinen kauppareissu kävellen oli pakko keskeyttää siksi aikaa, kunnes kävimme kotosalla pukemassa Aapolle lisää vaatetta päälle, koska pihalla oli jo sen verran vilpoisaa. Pasi toki yritti vielä sinnitellä lyhyemmillä housuilla eilisen, mutta tänään oli jo pakko myöntää tosiseikat ja vetäistä pitkät housut jalkaan. Ihmeellisen nopeasti lämpötila muuttui ja totisesti se yllätti meidät. Säätiedotukset eivät näytä enää kovin hyviltä lämpötilojen suhteen, joten syksy taitaa pikkuhiljaa tulla tännekin suunnalle. Johan tätä lämpöä on ollutkin ihan riittävästi... :)

Täällä ei ole hirveästi tapahtunut sitten viime kirjoituskerran. Aapoa käytettiin kylläkin pakollisessa rokotuksessa paikallisella lääkärillä. Hannakin kävi hammaslääkärissä, kun hampaita alkoi taas vihlomaan. Yhdestä hampaasta lääkäri lupasi olla ottamatta maksua, koska se on ollut lääkärin aikaisemman hoidon kohde (ihmetteli kylläkin, että miten se voi olla kipeänä). Yhdellä reissulla hampaita ei saatu kuntoon vaan joudumme todennäköisesti vielä käymään hammaslääkärissä muutamia kertoja, ennen kuin palaamme kotosalle. Mitä tuli Aapon rokotukseen, niin se meni mukavasti, joskin hieman epäselvyyksiä aiheutti se, että Suomessa ja Unkarissa rokotusohjelmat ovat hieman erilaiset. Kaiken kaikkiaan kaikki meni kuitenkin hyvin.

Viime viikonloppuna Szegedissä järjestettiin kalakeittofestivaalit tai vastaavat. Kävimme toki tutustumassa paikan päällä ja väkeä festivaaleilla ainakin riitti. Emme kyllä nähneet kuin yhden kalakeittokojun alueella, joten siitä syystä festivaalin nimi alkoi hieman epäilyttämään. Työkaveri tiesi kyllä kertoa, että alueella oli useampikin koju, mutta taisivat jäädä vain näkemättä meiltä. Kalakeittoja emme loppujen lopuksi maistaneet, mutta sen sijaan piti tutustua pitkään mietityttäneeseen lángosiin joka on taikinasta tehty eräänlainen "leipä", jossa on juustoa ja kermaviiliä päällä (tai mitä tahansa sen päälle keksitäänkin laittaa). Unkarilaiset jonottavat kyseistä herkkua usein torilla ja tapahtumissa, joissa sitä on saatavilla. Aikaisemmin ei ole tullut uskallettua maistaa kyseistä leipää isosta uteliaisuudesta huolimatta, mutta nyt rohkaistuimme ja maistoimme. Pakko sanoa, että kojusta tulevat tuoksut ovat parempia kuin itse asia - leipä maistui hyvin suolaiselta ja juustoiselta ja oli lisäksi hyvin täyttävää jo muutaman palan jälkeen. Koska epäilimme aluksi sapuskan riittävyyttä, otimme Hannan kanssa molemmille omat lángosit ja voi sanoa, että olo oli hyvin täysi niiden syömisen jälkeen. Mutta nyt on kokeiltu sekin erikoisuus! Loppukaneettina tälle festivaalille oli se, että kävimme otattamassa Aaposta liitukynäpotretin erään taiteilijan toimesta. Piirros ei ollut hirveän kallis, mutta kesti hieman pidempään, mitä työtä tekevä taiteilijasetä aluksi lupasi. Hän ei tainnut olla aivan tietoinen Aapon vilkkaudesta ja siitä, että pikkumies ei viihdy yhdessä paikassa kovin kauaa (taisi olla ilmeisesti hieman hankalaa saada olennaiset kasvonpiirteet paperille). Noh, pääasia, että lopputulos oli hyvä ja saimme Aaposta hienon kuvan muistoksi...

Jotta festivaalit eivät loppuisi niin tänä viikonloppuna Szegedissä on ollut jonkinlainen eurooppa-kiertue. Festivaalin tarkoituksena on ilmeisestikin tuoda eurooppaa paremmin unkarilaisten tietoisuuteen. Jonkin sortin kilpailu järjestettiin lavalla eurooppaa koskevien kysymysten kera. Tarjolla oli myös leikkejä ja pelejä lapsille, mutta myös informaatiota aikuisille. Kävimme alueella katsomassa, mitä sieltä löytyy, mutta sen tarkemmin emme jääneet asioita seuraamaan. Sen verran piti kuitenkin pysähtyä, että maistoimme esittelijältä saatua "piparkakkua" espresso-kahvien kera. Ihan hyvää oli ja Aapokin tykkäsi tästä pehmeästä piparkakusta aika paljon. Ennen kuin poistuimme paikalta, katselimme jonkin aikaa kun unkarilaiset lapset luistelivat muovista tehdyllä areenalla jääkiekkomailojen kanssa. Hauskan näköistä touhua oli!

Mutta tässäpä taas toistaiseksi luettavaa. Kirjoittamista on tullut laistettua jonkin verran, mutta tosiasia lienee se, ettei täällä päin ole tapahtunut kummempia. Sen verran tulevasta voinee vielä kertoa, että päätimme Hannan kanssa vuokrata auton vielä yhdeksi viikonlopuksi, jotta saamme hieman normaalista poikkeavaa tekemistä. Tarkoituksena olisi varmaankin vierailla taas H-kaupungissa ja ehkäpä jossain muualla, jos aika antaa periksi. Tokihan pitää myös hyödyntää sitten peltihevosen muut tuomat edut, eli käydä kaupassa ostamassa vettä isompi erä. Mutta palataan asiaan eli täältä tähän.

PS. Kuva-albumia on päivitetty!

Vielä on kesää jäljellä!

Termostaatti! Olemme palanneet takaisin Szegedin kotiin lomailujen jälkeen. Lomaa on vielä jäljellä ruhtinaalliset kaksi päivää ennen työn ääreen palaamista. Lomapäivät menivät ohitse nopeasti ja kaikkia kavereita ei kerennyt edes kunnolla tapaamaan. Se on jännä juttu, että kun kavereita näkee harvemmin ja tietää, että tapaamisiin on käytettävissä vain rajallinen aika, päivät loppuvat yksinkertaisesti kesken. Tilannehan tulee olemaan täysin toisenlainen kun palaamme takaisin kotimaahan lopullisesti. Joka tapauksessa olisimme ottaneet vastaan ilomielin vielä toisen lomakuukauden, mikä ei kuitenkaan valitettavasti taida olla mahdollista. Lomakelien puolesta loman olisi voinut siirtää ehkä toisaalle, mutta mukava oli käydä "viilentymässä" Suomessa ja palata takaisin Unkarin helteisiin (kyllä, täällä on edelleen kesä menossa).

Totta tosiaan, hieman paluumatkasta sen verran, että saavuimme Unkariin torstaina puolen päivän aikoihin ja olimme kotosalla iltapäivällä. Matkustaminen tuntui hieman pitkältä ja raskaalta, johtuen osittain painavista, ruokatavaroilla täytetyistä matkalaukuista. Voi sanoa, että matkapäivästä tuli aika hyvä treeni käsilihaksille, kun ne olivat illalla ja seuraavana päivänä kipeät. Aapo tirsotteli mukavasti Helsingin ja Budapestin välisen lennon, mutta junamatka Szegediin olikin sitten vähän vaikeampi, kun pikkumies ei olisi millään tahtonut olla paikallaan junassa. Pientä jännitystä matkantekoon aiheutti myös se, että jostain syystä Pasilla tuli musta aukko päähän ja emme olleet varmoja hyppäsimmekö oikeaan junaan (kaksi junaa tuli 5 minuutin sisällä laiturille). Loppujen lopuksi selvisi, että kyseessä oli oikea juna, onneksi. Junamatkaa ei helpottanut se, että se oli yllättäen ajankohtaan nähden kohtuullisen täynnä, joten jouduimme änkeytymään sellaiseen vaunuun, jossa oli vähän tilaa. Olimmehan toki muistaneet myös pukeutua "suomalaisesti" kotimaan kelien mukaan. Saimme kyllä osaksi outoja katseita muilta matkustajilta reilulla vaatetuksella... hehe.

Paluu Szegedin kotiin on tuntunut ihan mukavalta. Ehkä tähän tunteeseen on osasyynä se, että tiedämme komennuksen loppuvan piakkoin, noin kolmen kuukauden päästä. Hannan kanssa tulimme siihen lopputulokseen, että tunnelmat voisivat olla hieman erilaiset, jos tiedossa olisi vielä toinen pidempi jakso ennen kotiin paluuta. Ehkä tästä voi siis sanoa, että koti-ikävä kolkuttelee jo jollain tapaa takaraivossa, mutta sen saa ohitettua hyvin, kun tietää tulevasta paluusta. Asiaa ei kylläkään helpota yhtään se, että tiedämme taas Aapon joutuvan kolmen kuukauden ajaksi eroon kavereista. Mummut ja papatkin kun kerkesivät heti ensimmäisenä iltana täältä skypetellessä julistaa ikäväänsä pikkupoikaa kohtaa niin harmittaahan se hieman myös vanhempia. Mutta eiköhän tämä aika mene nopeasti, jotta mummut ja papat saavat viettää Aapon kanssa aikaa pian.

Tänään ja eilen olemme yrittäneet päästä kiinni takaisin rutiineihin. Käväisimme kauppatorilta ostamassa vihanneksia ja hedelmiä. Kävimme myöskin kävelykadulla katsastamassa tarjonnan, oliko siellä mitään erikoista. Jokin liikuntatapahtuma oli järjestetty keskuspuistossa, joskin emme jääneet kauemmaksi aikaa tapahtumaa seuraamaan. Hanna löysi mukavat kengät kauppatorilta ja Pasille piti ostaa uusi lompakko, kun vanha alkoi ratketa ompeleistaan. Halvalla saatiin molemmat ja löytyivät vielä kohtuullisen helposti. Niin ja kannettavaa tietokonetta varten kävimme myös useammassa kaupassa etsimässä bluetooth-hiirtä. Mistään kaupasta emme sitä löytäneet, mutta yksi kauppias oli valmis tilaamaan sen ensi viikoksi. Palvelu oli mukavaa ja toivottavasti myös luotettavaa.

Tässäpä taas kuulumisia tältä erää. Aapo juoksenteli muuten eilen sohvalla useista kielloista huolimatta sillä tuloksella, että lensi kuperkeikalla lattialle ja pään kolauttaen. Iso itku tuli ja mehän tietenkin säikähdimme urakalla. Itku meni ohitse, mutta eipä tainnut säikäyttää itse sankaria kovin paljon kun jo illalla oli uudet juoksuleikit sohvalla. Aapo on kaikin puolin kultainen lapsi meille, mutta välillä saa kyllä laskea kymmeneen useamman kerran hiljaa mielessä...

PS. Kuva-albumia on taas päivitetty elokuun otoksiin. Käykäähän katsomassa!

Lomakuulumisia

Viikko lomasta on takana päin, mutta vielä kaksi ja puoli viikkoa edessä. Pakko kyllä sanoa, että aika on mennyt todella nopeasti täällä Suomessa tolskatessa. Ensimmäiselle viikolle saimme mahtumaan muutaman vierailun Hannan ja minun kavereiden luona, kuten myös hieman mökkeilyä Iissä vanhempiemme luona. Tokihan Oulun Reippaan pelejäkin piti käydä pari matsia katselemassa, miten poikien peli pyörii; ensimmäisessä pelissä mukavasti (voitto), jälkimmäisessä vähän heikommin (tappio). Kuntoiluakin on tullut harrastettua sen verran, että muutaman kerran lenkillä on tullut käväistyä ja yksi kuntosalikeikka tuli suoritettua. Tuleville viikoille onkin luvassa sitten taas kavereiden tapaamista, hieman juhlimista ja muuta mukavaa. Ainut huono seikka tässä lomassa ovat olleet kelit - kylmää on ollut ja vettäkin tihkuttanut aina silloin tällöin. Lentokoneesta ulostautuminen Oulunsalon kentällä oli kyllä aika mielenkiintoinen kokemus lyhyet housut ja t-paita päällä. Meinasi jopa alkaa hieman palelemaan! Tässä mielessä on hieman ikävä Unkarin aurinkoisia päiviä. Toivottavasti saamme nauttia niistä vielä jonkin verran ennen lopullista Suomeen palaamista.

Hanna on tämän viikonlopun töissä ja minä vietän laatuaikaa Aapon kanssa. Aapo oli taas kerennyt kasvamaan reippaassa kolmessa viikossa "hirveästi" ja jälleen tuli todettua, että melkoinen kehityssykähdys oli tapahtunut ympäristön vaihtumisen myötä. Edellisellä lomareissulla keväällä Aapohan oppi kävelemään ja hampaita pukkasi ihan urakalla suuhun. Nyt, johtuen ilmeisesti mummujen ja pappojen hyvästä hoivasta, Aapo on jo kovasti alkanu jutustelemaan vauvapuheella ja joistain sanoista saa jo sen verran selvää, että tietää, mitä poika haluaa tehdä. Pään heilutus ein merkiksi on myös opittu ja sitähän on tullut viljeltyä kovasti aina kun meno ei miellytä pikku kaveria, hehe. Onpa Aapo oppinut myös itse syömään lusikalla ja laittamaan kumpparit jalkaan, eli reipas on poika kaikin puolin! Rauhallisuudesta ei voi niinkään moittia vaan poika on kyllä osoittanut olevansa hyvin vilkas luonteeltaan - pihalla 10 metrin matkalle mahtuu niin monta virikettä, että alkuperäiseen päämäärään pääseminen tuntuu isän näkökulmasta katsottuna jopa mahdottomalta. Maailmassa on pienelle vain niin paljon uusia ja ihmeellisiä asioita, että ne pitää käydä tarkastamassa ihan vain varmuuden vuoksi. Muutenhan saattaisi jotain tärkeää mennä ohitse.

Kerkesimmepä tuossa mökkireissulla säikähtää, että Aapolle olisi tullut ensimmäinen iso haaveri. Huomasimme aamulla, että pojan nilkka on turvonnut melkoiseksi palloksi mustelman kera. Ensimmäisenä tuli mieleen, että nilkka olisi jossain vaiheessa vääntynyt pahemmin. Tämän teorian jouduimme kuitenkin hylkäämään, koska nilkka ei aristanut yhtään ja Aapon vauhti pihalla juostessa oli normaali. Toinen ajatuksemme oli jonkun ötökän purema (punkki). Sen verran asialle piti kuitenkin saada varmistusta, että käväisimme terveyskeskuksessa tarkistuttamassa nilkan. Eipä siinä hoitajan mukaan sitten loppujen lopuksi ollut mitään suurempaa aihetta huoleen, vaan ilmeisesti kyseessä oli vain pahimmoilleen itikan pistos sellaiseen kohtaan, että turvotusta ja mustelmaa esiintyy jonkin verran. Näin ollen saimme siis huokaistua helpotuksesta.

Mitähän sitä muuta. Uuden kannettavan tietokoneen kävimme ostamassa heti loman alussa. Vanha kannettava on jo 6 vuotta vanha ja alkaa olemaan elinkaarensa loppuvaiheilla. Kyllähän sillä olisi varmaan vielä komennuksen ajan pystynyt sitkuttelemaan, mutta jatkuva ylikuumentuminen ja hyytyminen eivät tuntuneet enää kovin mukavilta. Tämä uusi "raahattava" tuntuu erinomaiselta vehkeeltä heti näin kättelyssä. Laitteen on valmistanut Fujitsu Siemens ja malli on AMILO Si 2636. Tämän vehkeen näppäimistö on jämäkkä, kone erittäin pirteä ja kaikki tarvittavat lisälaitteet ovat integroituna (web-kamera, muistikortinlukija, langattomat yhteydet ja polttava asema). Niin ja onhan tämä kyllä todella tyylikäs laite myös, ei sen puoleen. Toivottavasti on myös yhtä pitkäikäinen kuin aikaisemmin hyvin palvellut kollegansa.

Mutta nyt pitänee lopetella taas kirjottaminen vaihteeksi. Lomakuvia lisäillään taas albumiin, kunhan keretään (ja osataan uudella koneella), niin halukkaat voivat käydä katsastamassa otoksia. Morjens!

Forintin kurssi

Forintin kurssi on ollut lähiaikoina laskusuuntainen. Kauppalehden sivuilta löytynyt käppyrä näyttää tilanteen viimeisen vuoden ajalta (katso kuva alla). Muuta ei voi todeta, kuin ettei hyvältä näytä! Tällähän on se vaikutus elämäämme, että vingutellessa luottokorttia ostoksien yhteydessä tai nostamalla rahaa automaatista, menee käytännössä "normaalikurssiin" nähden huomattavasti enemmän rahaa kotimaan tililtä. Toivottavasti valuuttamarkkinat piristyisivät pian ja syksy olisi hieman pirteämpi, niin saisi rahoillensa vastinetta :)

Telkkari pelaa, osa 2.

Ilo olikin liian aikaista television suhteen eilen. Nimittäin illalla kaikki kanavat katosivat taas boksista ja lautasesta saapuva signaali piipitti boksissa alle 10% voimakkuudella. Ei hyvä, eli "nem jó", kuten unkarilaiset sanoisivat. Loppuilta menikin sitten rattoisasti yrittäessä saada kanavia näkyviin, huonolla lopputuloksella tietenkin. Aamulla käväisin sitten uudelleen antennikaupassa puhumassa myyjän kanssa. Ensimmäinen ajatus oli tilata asentaja paikalle jälleen kerran, mutta hetken ajateltuani päädyin sitten kysymään myyjältä, josko hän voisi lainata satelliittiboksia tunnin ajaksi, niin voisin varmistua, onko vika lautasen mikropäässä vai boksissa. Hän olisi aluksi halunnut täyden myyntihinnan laitteesta "varomaksuksi" jos en palaisikaan laitteen kanssa takaisin. Kun ei ollut rahaa mukana, tarjosin puhelinta pantiksi, jonka jälkeen sainkin sitten laitteen lainaan ilman mitään pantteja. Kyllähän nyt suomalaiseen pitäisi pystyä luottamaan? :)

Ongelmaksi paljastui sitten loppujen lopuksi digiboksi, joka oli kuin olikin mennyt rikki. Testasin useampaan kertaan vaihtaa boksia toiseen ja lainaboksissa kanavat alkoivat näkymään moitteetta, kun taas oma pysyi hyvin vaitonaisena. Ei auttanut edes laitteen resetointi. Sen seurauksena marssin sitten takaisin antennikauppaan ja löin myyjälle rahat tiskiin lainalaitteen ostoa varten. Pienen hintaneuvottelun jälkeen raha ja laite vaihtoivat omistajaa. Nyt siis näkyy taas kanavat ja toivottavasti pidemmän aikaa, ettei tarvitse alkaa uudelleen vääntämään kättä signaalien kanssa. Ongelmaksi tästä huolimatta jäi se, että tietyt kotimaan maksulliset kanavat eivät näy vieläkään. Syytä selvittelin netistä ja näyttää olevan niin, että Unkari on vain yksinkertaisesti peittoalueen ulkopuolella. Ongelman saisi ratkaistua todennäköisesti sillä, että hankkisi suuremman lautasen (vähintään 120 cm halkaisijaltaan) nykyisen 85 cm lautasen tilalle. Hintaa tuolle lautaselle olisi tullut lähemmäs 18 000 forinttia ja se olisi pitänyt tilata Budapestistä. Tokihan asentaja olisi pitänyt tilata taas paikalle laittamaan sekä lautanen paikalleen että kanavat näkyviin. Asennuksen voisi yrittää tehdä itsekin signaalimittarin avulla, mutta ehkä tämä asia jää nyt tähän. Reilun neljän jäljellä olevan kuukauden vuoksi ei viitsi alkaa investoimaan isoja rahoja peleihin&vehkeisiin, kun niiden takaisin rahaamisen kanssa on oma hommansa. Jos tämän satelliittiongelman olisi tiennyt ennen tänne tuloa, olisi täältä voinut ostaa ison lautasen ja riittävän boksin. Kaikkeahan ei voi kuitenkaan tietää etukäteen ja jotkut asiat pitää vain kokea kantapään kautta.

Tänään kävin myös parturissa mutkan. Puolen tunnin leikkuulla tuli hyvää jälkeä ja leikkaus maksoi alle 10 euroa tippien kera. Hannan aikaisemman hiustenleikkuun tuloksistakin kyseltiin perään, oliko asiakas ollut tyytyväinen. Ja olemmehan me olleet joka kerralla. Tulemme käymään vastakin samaisessa parturissa! Parturin jälkeen lähdinkin sitten syömään pääkadulla sijaitsevaan Virag-ravintolaan. Pasta kinkku-sieni -kastikkeella oli oikein makoisaa ja täytti mahan mukavasti. Kuntosalille en tänään ajatellut menevän, koska aika on ollut hieman kortilla. Illalla ajattelin kuitenkin käväistä lenkillä ja katsella telkkaria, kun se nyt kerran toimii. Huomenna pitänee sitten, kuten aikaisemmin tuli kirjoitettua, aloittaa lomavalmistelut.

Mutta täältä tähän taas vaihteeksi. Ehkä kirjoittelen vielä ensi viikolla jotain, jos tulee raportoitavaa...

Telkkari pelaa!

Noniin, telkkarista näkyy taas kanavat! Asentaja tuli 20 minuuttia myöhässä sovitusta ajasta auttamaan miestä mäessä. Kommunikointi asentajan kanssa oli jokseenkin vaikeaa, hän kun ei puhunut englantia ja minä en ymmärtänyt juuri mitään, mitä hän yritti sanoa unkariksi. Sen verran kuitenkin sain selville / ymmärsin, että mikropää-tai-mikälie oli rikkoutunut ja se piti vaihtaa uuteen, että homma alkaisi pelaamaan. Noh, sopivasti sellainen tietenkin löytyi työkalulaatikosta, a-hinta 2000 forinttia (hehe). Vaihto-operaation jälkeen digiboksin signaalit alkoivatkin piipittämään taas iloisen kuuloisesti. Tästä huolimatta kanavahaulla ei aivan kaikkia kanavia taaskaan löytynyt. Pääasia, että kotimaiset peruskanavat näkyvät. Niillä pärjää jonkin aikaa.

Huomenna olisi ohjelmassa kuntosalia. Siellä on tullut nyt muutaman kerran käytyä "voimailemassa", mutta ehkä se on näin aluksi enemmänkin kaikennäköisten laitteiden äärellä räpistelyä kuin tehokasta reenaamista. Edellisellä kerralla sain sen verran liikuteltua painoja, että olkapäät ja kädet olivat kipeänä seuraavana aamuna. Ilmeisesti siis ei ollut aivan turha reissu.

Jepujee. Viikonloppuna pitäisi myös käväistä parturissa, jos saan ajan haluamaani parturiin. Lauantaina ja sunnuntaina pitää alkaa valmistelemaan myös Suomeen lähtemistä, eli siivota kämppä valmiiksi elokuun lopun paluuta varten, pakata vaatteita reppuihin jne. Hommaa varmasti riittää ihan kiitettävästi. Ehkä jossain välissä voisi käydä myös syömässä jossain ulkoilmaravintolassa, jos säät sallii.

Mutta nyt menen nauttimaan television tarjonnasta... wuhuu!

Tekniikka pettää

Tekniikka petti alkuviikosta satelliittilautasen osalta ja televisiokanavat lopettivat näkymisen. Liekö syynä maapallon asento, sää tai joku muu riippumaton tekijä, mutta kanavat pysyivät pimeänä. Yritin hakea digiboksista kanavia uudelleen, mutta eipäs niitä enää löytynyt yhtä ainuttakaan. Fiksuna kaverina yritin sitten oma-alotteisesti käydä säätelemässä lautasta kohdilleen jakoavaimen kanssa ja suurella luottamuksella omiin kykyihin. Lopputulemana oli se, että se vähäinenkin signaali, joka lautasesta lähti irti, hyytyi olemattomiin. Eilen piti sitten marssia kodin lähellä sijaitsevaan antenniliikkeeseen ja tilata asentaja paikalle säätelemään lautanen kohdilleen. Hintaa tälle operaatiolle tulee 4000 forinttia. Toivottavasti asentaja saa kanavat näkymään - illat kun meinaa olla hieman tylsiä yksikseen ja ilman telkkaria.

No, jotta tekniikan ei voisi aivan täysin sanoa pettävän meikäläistä, leikin hieman Google Mapsilla tuossa eilen illalla. Sieltä saa hienosti näkymään haluamansa matkan reitin kun klikkailee tarpeeksi ahkeraan. Huvikseni sitten kokeilin asettaa määränpäitä lenkkireittini varrelle ja hyvin näytti pelaavan, yhtä koukeroa lukuun ottamatta (Hajós utca - Dankó Pista utca). Aika tarkkaan katsottuna juoksulenkin pituudeksi tulee noin 7 kilometriä, kun vähentää tuon ylimääräisen koukeron poissa. Reitin voit nähdä alta. Kaikkea ne ihmiset keksii!


View Larger Map

Mutta eipäs siinä. Enää viikko ja yksi päivä kun olen Suomessa. Aika kuluu hitaasti, mutta kylläpä tämä tästä. Keskuskadulle oli pystytetty taas joku festivaalialue, jossa myydään ainakin viiniä ja kirjoja. Ohjelmaakin näytti järjestetävän ainakin viikonloppuna, joten pitänee käydä katsastamassa tarjonta tarkemmin joku päivä...

Pommi pankissa

Tänään Szegedin keskustassa sijaitsevassa pankissa oli pommiuhka. Nimetön (luonnollisesti) soittaja oli ilmoittanut pankkiin, että parin tunnin sisällä pamahtaa. Syytä en saanut selville työkavereiden puheista, mutta se ei liene pääasia tässä jutussa. Paikalliselta poliisilaitokselta oli kuitenkin useampi poliisi autoineen eristämässä aluetta ja estämässä uteliaita pääsemästä lähemmäksi pankkia. Pommiryhmäkin oli ilmeisesti käynyt paikalla kolmen aikaan iltapäivällä, mutta mitään räjähteisiin viittaavaa ei ollut löytynyt. Lieköhän siis mautonta pilaa, mutta pankkiryhmän kaikki Szegedin konttorit olivat joka tapauksessa loppupäivän suljettuna, eikä mikään ihme. Tästä tapauksesta tuli väistämättä ajatelleeksi, että mitä olisi tapahtunutkaan, jos pommi olisi ollutkin pankissa ja olisi räjähtänyt? Tuskin mitään hyvää. Lisäksi pankkihan sijaitsee jokapäiväisen "työmatkani" varrella ja pankin seinässä olevasta automaatista tulee nostettua rahaa useimmiten. Huonolla tuurillahan sitä olisi saattanut olla nostamassa rahaa räjähdyksen hetkellä, jos kyseessä ei olisi ollutkaan pila. Ehkä hieman epätodennäköistä, mutta ajatus tuli kuitenkin mieleen.

Mutta palataampa iloisempiin asioihin. Kaverini Martti saapui kyläilemään viime viikon torstaina ja lähti takaisin Suomea kohden maanantaina, toki Budapestin kautta kiertäen. Tuohon aikaväliin mahtuikin aika lailla tekemistä ja kulkemista. Syömässä kävimme oikeissa ravintoloissa (Atriumissa ja "pakollisessa" Göryssä), kuten myös muutaman kerran Burger Kingissä, kun Tesco-reissulla tarjottiin "kaksi ateriaa yhden hinnalla" alennuskuponkeja käteen. Kauppoja kiersimme jonkin verran ja kaupunkiakin tuli esiteltyä, kun Martillakaan ei ollut aikaisempaa kokemusta Szegedistä. Yhtenä päivänä vierailimme eläinpuistossa ja toisena päivänä käväisimme "kiinalaistorilla" ostamassa Martille muutaman collegetakin, halvalla kun kerran sai. Kävimme myös tutustumassa Uj-Szegedin puolella olevaan maauimalaan ja se reissu oli kaikin puolin hieno, kun päivä oli mitä parhain auringon paistaessa kirkkaalta taivaalta. Vilvoittelemassakin tuli toki käytyä viileässä vedessä aina välillä, mutta uimalla uimaan ei tällä kertaa ryhdytty. Pikaisella silmäyksellä pystyi toteamaan, että maauimala näytti olevan suosittu paikka paikallisten keskuudessa, koska se oli täpötäynnä ihmisiä.

Sunnuntaina testasimme myös paikallisen Anna-kylpylän tarjonnat ja sekin reissu osoittautui mukavaksi ja hienoksi kokemukseksi. Aikaisempi firman järjestämä reissu tähän kylpylään meni vähän pipariksi, kun en hoksannut ottaa kylpyvehkeitä mukaan. Niin ja lopulta kunnolliseen saunaankin pääsin ensimmäisen kerran puoleen vuoteen ja monta kertaa tuli saunottua ihan vain periaatteen vuoksi. Yhtenä iltana kävimme myös tutustumassa yöelämään vierailemalla muutamassa yökerhossa. Virvoitusjuomia tuli jonkin verran "naatittua" ja olo olikin sitten aamulla ehkä vähän heikohko. Kaiken kaikkiaan Martin vierailu oli mukava piriste tähän yksineloon ennen Suomeen menemistä. Kiitos vierailusta!

Mutta tässäpä taas vaihteeksi luettavaa tiedonjanoisille. Vielä on edessä pari pitkää viikkoa, ennen kuin pääsen Hannan ja Aapon luokse viettämään lomaa. Perhettä on jo kova ikävä...

Lomaa odotellessa...

Terveisiä täältä helteisestä Szegedistä! Kuukausi on vaihtunut, kuumia kelejä on pidellyt ja edellisestä kirjoituksesta on reilut kaksi viikkoa aikaa! Tilannehan täällä on tällä hetkellä se, että joudun asustelemaan yksin elokuun alkuun saakka, koska Hanna, Aapo ja Hannan vanhemmat poistuivat Suomeen lomailemaan viime sunnuntaina. Ainakaan vielä ei ole yksinäisyys päässyt iskemään kunnolla, mutta onhan tässä aikaa sillekin. Paljon on kuitenkin kerennyt tapahtua ja eiköhän siitäkin pidä tarinoida seuraavaksi. Eli kiinnittäkää turvavyöt ja ottakaa mukava asento...

Totta tosiaan, Hannan vanhemmat saapuivat kylään 23. kesäkuuta. Kävimme hakemassa heidät Budapestin lentokentältä vuokra-autolla ja matka sujui kaikin puolin mukavasti niin mennessä kuin palatessa ottamatta lukuun sitä seikkaa, että vuokra-auton tilaus ei ollut mennyt aivan putkeen. Aloin nimittäin ihmettelemään, kun autoa ei alkanut kuulumaan hotellin edustalle sovittuna aikana. Puhelinsoitto vuokrausfirman edustajalle paljasti, etteivät he olleet tietoisia koko vuokrauksesta ja sälyttivät syyn pääkonttorille (missähän lie se sijaitseekaan). Joka tapauksessa pienestä myöhästymisestä huolimatta vierailijat saatiin perille ja autoa vuokraava firma lupasi seuraavalle, parin päivän päästä tapahtuvalle vuokraukselle isomman auton käyttöön pienemmän auton hinnalla. Näin saimmekin mukavan kokoisen Opel Zafiran käyttöön keskiviikkona 25.6 ja piipahdimme heti H-kaupungissa vaate- ja ruokaostoksilla. Toki käytimme Hannan vanhempia myös ajelulla kaupungissa muiden nähtävyyksien vuoksi, kun edellisellä, tammikuun reissulla, nähtävyyksien katselu jäi vähemmälle huomiolle.

Perjantaina 27.6 aamulla pakkasimme sitten auton täyteen matkatavaroita ja suuntasimme nokkamme kohti Balatonia. Siinä mielessä matkanteko vähän jännitti, koska valitsimme nopean moottoritiereitin sijaan silmiä hivelevän "maalaismaisemareitin" ja ei ollut hajuakaan siitä, millaisessa kunnossa tiet ovat kyseisellä reitillä. Vaikka mukana oli myös autonavigaattori, ei se oikeastaan lämmittänyt mieltä juuri ollenkaan (oli nimittäin pieni epäilys sen kattavuudesta sivuteillä). Hannan isä toimi kuitenkin kartanlukijana perinteisen kartan kanssa, joten tulimme siihen lopputulokseen, että eiköhän sitä perille kuitenkin löydetä, ennemmin tai myöhemmin. Matkamme maalaismaisemia pitkin meni Kiskunmajsan, Soltvadkertin ja Székesfehérvárin kautta Balatonin kupeessa sijaitsevaan Zamárdin kylään. Matkalla pysähdyimme Soltvadkertin kaupungin kuuluisassa kahvilassa kofeiiniannoksilla. Kahvila oli kuin olikin ihan hienon oloinen paikka. Tokihan jouduimme pysähtymään matkalla muutenkin pariin otteeseen, koska sekä Hannan äidin, Aapon että kuskinkin piti välillä levähtää matkan tiimellyksessä. Niin, ja sattuipa matkalla pahaksi onneksemme kohdallemme myös tietyömaa, jonka vuoksi jouduimme odottelemaan pitkät tovit ennen kuin pääsimme jälleen liikkeelle. Balatonille saapumisen loppupätkällä ajo kävi jo jokseenkin helpommaksi kun saavuimme moottoritielle, jossa pystyi ajamaan huomattavasti kovempaa vauhtia. Ennen Zamárdiin saapumista meinasi käydä ohraisesti, kun autonavigaattorin ohjeiden mukaan ajoimme pellolla, missä ei ollut tietä ollenkaan. Unkarilaiset olivat kerenneet ilmeisesti rakentaa moottoritien edellisen karttapäivityksen jälkeen ja sekös aiheutti ihmetystä kuskissa. Onneksemme löysimme moottoritieltä rampin, joka vei meidät suoraan hotellin pihaan. Yhteenvetona menomatkasta voitiin sanoa, että maisemareitin valinta oli jokseenkin onnistunut, koska saimme ihastella matkan varrella laajoja peltoja ja auringonkukkakasvatuksia.

Hotellille (Hotel Familia) saavuttiin hyvissä ajoin ja saimme huoneen käyttöön mitä pikimmiten. Henkilökunta oli jokseenkin ystävällistä, mutta ikäväksemme hotellihuoneessa ei ollut minkäännäköistä ilmastointia, joten jouduimme lainaamaan vastaanottotiskiltä tuuletinta ja se saatiin jokseenkin helposti käyttöön. Eipä se kuitenkaan hirveästi auttanut huoneen jäähdytyksessä, mutta oli se parempi kuin ei mitään. Emme kuitenkaan jääneet hotellille majailemaan vaan lähdimme muutaman virkistävän oluen jälkeen tarkastelemaan Balaton-järven rantaa. Aikamme siellä vietettyä palasimme hotellille takaisin lepäämään. Illalla menimme sitten syömään hotellin ravintolaan Ala Carte -listan ruokia. Tilasimme kaksi kahden hengen ruokalautasta olettaen, että niistä riittäisi syötävää hyvin. Ja riittihän sitä ja meinasipa jopa hävettää jättää niin paljon ruokaa syömättä, koska annoksista olisi riittänyt hyvinkin syötävää varmastikin kuudelle henkilölle. Illalla Aapon nukkumaanmenon jälkeen lähdimme sitten Hannan kanssa muutamalle drinksulle järvenrannalla sijaitsevaan ravintolaan. Muutamat juomat otimme siellä ja lähdimme kävelemään takaisin hotellille pimeässä illassa. Tuolloin tuntui jo hienoisesti siltä, että olisi lomalla jossain rantalomalla, kun oli hyvin lämmintä ja puissa sirkutti linnut (jokainen varmaan tietää miltä ilta kuulostaa Kanariansaarilla).

Lauantai-päivänä otimme suunnaksi Siofokin kaupungin, joka sijaitsi noin 10 kilometrin päässä Zamárdista. Sitä ennen piti kuitenkin käydä varmistamassa paikallisesta turistien infopisteestä, mistä löytyy lähin hiekkaranta. Zamárdin kylän kohdalla olevassa rannassa ei hiekkaa valitettavasti ollut vaan pelkkää kivikkoa, jonka läpi olisi pitänyt kävellä veteen. Aapolle tämä ei ollut kovin sopivaa, joten päätimme siis etsiä lähimmään hiekkaisen rannan. Siofokiin menimme siis autolla, koska arvelimme sen olevan nopein tapa päästä sinne. Hyvästä kartasta huolimatta emme kuitenkaan löytäneet hiekkarantaa aivan heti, vaan jouduimme ajelemaan autolla edestakaisin rantateitä pitkin ja lopulta löysimmekin sitten yhden hiekkarannan, joka osoittautui maksulliseksi. Sinänsä tämä tuli hieman yllätyksenä, koska olimme (tai ainakin minä olin) siinä käsityksessä, että uimarannat ovat julkisia ja vapaasti käytettävissä Balatonilla. Mutta minkäs teet, kun turistipaikassa olet. Eli päästäksemme rantaan jouduimme sitten maksamaan noin 3500 forinttia sisäänpääsymaksua neljästä henkilöstä, eli Aaposta ei tarvinut sentään maksaa mitään. Hiekkaa ei tälläkään rannalla kuitenkaan ollut kuin nimeksi asti, mutta päätimme jäädä ensimmäisenä eteentulleeseen, vapaaseen paikkaan. Tämän jälkeen aika kuluikin sitten vedessä läträten. Aapokin pääsi ensimmäistä kertaa uimaan oikeaan järveen ja hauskaa oli. Hanna ja Hannan vanhemmatkin kävivät kokeilemassa Balatonin lämmintä vettä. Minä en uimaan asti jaksanut mennä vaan jätin sen ilon muille. Polvivedessä sentään kävin Aapoa taluttamassa, ja vesi tuli todettua hyvin lämpimäksi. Aapollahan tuli sitten loppujen lopuksi iso itku, kun piti poissa lähteä. Taisi olla todella mieluinen kokemus pikkumiehelle tämä rantareissu (joten lienee parasta kokeilla myös Suomessa, jos kelit sallivat). Emme viettäneet aikaa rannalla kuin reippaan tunnin johtuen maksullisesta parkkipaikasta ja siitä tosiseikasta, että aurinko porotti todella kuumasti. Lopputulemahan oli sitten jälleen se, että ihot punottivat itse kukasellakin siitä huolimatta, että aurinkorasvaa käytettiin.

Palattuamme Siofokista kävimme sitten syömässä Zamárdin kylän rannalla sijaitsevassa ravintolassa. Ravintolassa ei valitettavasti ollut kuin unkarin ja saksankielisiä menuja, mutta ystävällinen ravintolan työntekijä käänsi osan ruokalistasta englanniksi ja saimme kuin saimmekin tilattua maistuvat ateriat syötäväksi. Syönnin jälkeen palasimme hotellille ja kävimme sitten pienen lepohetken jälkeen Hannan kanssa drinkeillä hotellin ravintolassa. Vuoronvaihto tehtiin sen jälkeen, joten Hannan vanhemmat menivät sitten ottamaan drinkkejä, kun me puolestamme vahdimme Aapon unenlaatua (ei sitä oikeasti tarvitse vahtia, ukkeli nukkuu todella sikeästi). Illan ja yön mittaan hotellin ravintolassa oli muutama äänekäs ruotsalainen humalassa, jotka pitivät ainakin Hannan vanhempia hereillä oman aikansa. Aamulla näytti osalla porukkaa olevan kohtuullinen kankkunen kylässä. Lieköhän ruotsalaisille maistunut yksi jos toinenkin pálinkalasillinen...

Sunnuntaipäivänä käväisimme vielä hotellilta lähdettyämme rannalla ottamassa aurinkoa, ja Hanna kävi isänsä kanssa vielä uimassa viimeisen kerran Balatonissa. Tämän jälkeen kävimme vielä syömässä rannan läheisyydessä olevassa ravintolassa pannukakut ja juomassa oluet (kuski joi toki vain cokista). Sitten aloitimmekin paluureissun Szegediä kohden. Paluureissulle otimme taas vaihtoehdoksi maalaismaisemat ja tällä kertaa eri reitin; Szekszárdin kautta Bajaan ja sieltä edelleen Mórahalomin läpi kotipesään. Täytyy sanoa, että tämä reitti oli kyllä erinomainen valinta maisemia ajatellen. Jos oli mukavannäköistä menomatkalla niin paluumatkalla oli upeannäköisiä maisemia: peltoja, kukkuloita ja vihreää luontoa joka puolella. Erityisesti korkeiden kukkuloiden välissä mutkitteleva autotie oli jotain todella hienoa, kuten myös matkan varrelle osuneet pienet kylät. Maisemat olivat täysin erilaisia verrattuna aikaisempaan ja harmiksi täytyy todeta, ettei paluumatkalta tullut otettua juurikaan kuvia. Kun saavuimme sitten lopulta Szegediin, aloimme olla jo aika väsyneitä reissaamiseen. Balatonin reissu oli kuitenkin sellainen, ettei sitä kovin helposti unohda.

Ennen seuraavan keskiviikon vuokra-auton palauttamista käväisimme ajelulla myös Makóssa katsastamassa meininkiä. Mitään varsinaista syytä meillä ei kaupungissa vierailulle ollut vaan halusimme taas näyttää vähän ympäristöä Hannan vanhemmille. Paikallisessa Tescossa kävimme ostoksilla ja ennen kaupungista poistumista käväisimme kahvilla kahvilassa, joka oli sekin varsin tyylikkään oloinen. Pasin unkarinkielen puutteet tulivat esille tällä(kin) kertaa, kun neljän kahvin sijaan tarjoilija toikin vain yhden kahvin. Lieköhän muillekin ääntämisongelmien kanssa kamppaileville sattunut samanlainen moka? Noh, joka tapauksessa saimme korjattua tilanteen, joimme kahvit ja köröttelimme takaisin Szegediin. Tällä reissulla tuli taas huomattua, kuinka levottomia unkarilaiset kuskit voivat ollakaan alhaisten nopeuksien teillä. Saldona oli jälleen kerran muutama "viime tipan" riskiohitus takaa tulleelta ja takapuskurissa kiinni ajavat rekat. Ja tämä silti, vaikka ajoimme reippaasti yli sallitun nopeusrajoituksen. Taitaa olla Unkarissa nopeusrajoituskyltit vain kivoja koristeita teiden varsilla.

Loppuviikko menikin sitten Hannalta, Aapolta ja vierailta Szegedin keskustassa pyörien ja vaatteita shoppaillen minun ollessa päivisin töissä. Kävimmepä muutamaan otteeseen myös nauttimassa kahvit leivoksien ja jäätelöiden kera. Yhtenä päivänä kävimme myös syömässä Atrium-ravintolassa erinomaiset ruoat. Olutkin maistui aina silloin tällöin, olihan täällä tosiaan melkein joka päivä yli 30 astetta lämmintä, muutamana päivänä jopa lähemmäs 35 astetta. Tämän vuoksi asunnon ilmastointi on ollut kovassa käytössä melkeimpä siitä lähtien kun ensimmäiset hellepäivät alkoivat kesäkuussa ja voi sanoa, ettei ilman sitä olisi tullut toimeen, koska sen verran ahdistava ilma on pihalla auringonpaisteessa. Naapurin setäkin meitä varoitteli yksi päivä siitä, ettei puolenpäivän ja kello kolmen välillä kannattaisi kovin pihalla oleskella, kun olemme kuulemma kovin valkoihoisia ja palamme herkästi. Totta joka sana. Loppuviikko menikin sitten vierailta pakkaillessa matkatavaroita ja Hannan valmistellessa lähtöä Suomeen. Kerkesimmepä kuitenkin käydä eräänä iltana Hannan kanssa kahdestaan drinkeillä keskustan kävelykadulla sijaitsevalla patiolla, kuin myös eräässä yökerhossa. Yökerhossa ei valitettavasti ollut vielä kovin paljon porukkaa, joten ensimmäisten juomien jälkeen päätimme poistua paikalta ja käydä vielä yksillä drinkeillä lähiravintolassa. Kivaa oli viettää iltaa kahdestaan, koska edellisellä kerralla reissu keskeytyi rankkasateeseen Hannan kaverin ollessa Aapon lapsenvahtina.

Mitähän sitä muuta täällä päin maailmaa. Ainiin, paikallisesta kodinelektroniikkaliikkeestä ostettu puntari otti ja särkyi tuossa pari viikkoa sitten. Asiaa helpommaksi tehden kuitti oli tietenkin hukkunut jonnekin (roskiin ilmeisesti), joten oli hieman epävarmaa, voisiko puntarin käydä vaihtamassa liikkeessä uuteen vastaavaan. Kävinkin eilen sitten kokeilemassa onneani ja yllätykseksi voin sanoa, että ongelma hoitui kohtuullisen yksinkertaisesti epäluuloista huolimatta, joskin minun piti todistella ostoajankohtaa huomattavan pitkän ajan. Myyjä kun meni ja kysyi minulta päivää, jolloin laitteen ostin ja menin erehdyksissäni heittämään hiha-arviona 1.5, joka muuttui sitten lopulliseksi totuudeksi yllättävän pian. Päivähän sattuu olemaan vapaapäivä Unkarissa ja liikkeethän eivät ole tuolloin auki. Liekö myyjä sitten yritti välttää tuotteenvaihtoa takertumalla päivämäärään, mutta aikamme asiasta keskusteltua tuotepalautuksista vastaavat henkilöt tulivat siihen lopputulokseen, että liike palauttaa minulle rahat tuotteesta niin, että voin valita vastaavanhintaisen tuotteen tilalle. Eivät ilmeisesti jaksaneet jankata ulkomaalaisen asiakkaan kanssa liikaa asian tiimoilta. Nyt on sitten taas hieno (ja toivottavasti kestävä) puntari käytössä terveellisten elämäntapojen vartioinnin tukena. Kiva! Ja jatkon kannalta ajatellen lienee parempi laittaa se kuitti hyvään talteen...

Kovin pitkä tuli tästä kirjoituksesta tällä kertaa. Sen verran pitänee vielä mainita, että kuva-albumia on päivitetty kesäkuun otoksien osalta. Olen myös lisännyt heinäkuuta ja Balatonin reissua varten omat kansiot, joista voi käydä tirkistelemässä kuvia. Saas nähdä milloin tässä seuraavan kerran tulee kirjoiteltua. Ehkä ennen kuin lähden viettämään ansaittua kesälomaa Suomen maankamaralle. Siellä on tiedossa tuulta, tuiverrusta, sadetta ja kylmää ilmaa. Mutta sepäs on mukavaa vaihtelua tähän helteeseen (jotkut taitavat olla Suomessa hieman eri mieltä asiasta). Mutta Marco Bjurströmin sanoin lopetan tähän: naminami.

Vieraita ja vilskettä

Terveppä terve! Tässähän on päässyt melkein kirjoitustaidot ruostumaan kun edellisestä kirjoituksesta on kohtapuoliin kolmisen viikkoa aikaa. Osasyynä kirjoittamattomuuteen ovat olleet kesäkuun alkupuolella alkaneet jalkapallon EM-kisat, joita on tullut seurattua aika ahkerasti. Hannakin on intoutunut katselemaan jalkapalloa aina välillä, varsinkin kun loppupelit alkavat :) Christiano "Kristiina" Ronaldo on kuulemma komea pelaaja. Hannaa alkoikin harmittamaan kun Portugalin pelit päättyivät ennen aikojaan. Pasin suosikki Saksa on kuitenkin vielä jatkossa, joten pelejä jaksaa seurata ainakin sen osalta vielä.

Meillähän oli vieraita kylässä kesäkuun alusta saakka kahden viikon ajan. Hannan kaveri Sanna tuli lapsensa kanssa kylään sunnuntaina 1.6 ja he lähtivät pois 8.6. Kävimme heittämässä vieraat lentokentälle ja samalla reissulla otimme kyytiin Hannan toisen kaverin, Tuijan, ja hänen lapsensa Onnin. Hanna viihdytti vieraita vierailun ajan kaupunkikierroksilla ja shoppailulla. Kerkesimmepä käydä H-kaupungissakin vierailulla lauantaina 7. päivä kun meillä oli riittävän suuri vuokra-auto käytössä (suuresta autosta ei tosin ollut kyse, mutta oli se rekisteröity sentään viidelle henkilölle). Kävimme myös eräänä iltana Hannan kanssa kaupungilla muutamalla "drinksulla", mutta pahitteeksi sadekuuro yllätti meidät niin pahasti, että reissu jäi vajaan parin tunnin mittaiseksi. Toki olisimme voineet pidempäänkin olla, mutta vaatteet märkänä illanvietto ei ollut kovin mukavaa. Joka tapauksessa nuo pari viikkoa olivat mukavaa vaihtelua meidän arkeemme täällä Szegedissä. Hannakin sai vaihtaa kuulumisia kavereidensa kanssa ja Aapollakin oli hienosti parin viikon ajan leikkikavereita.

Aapo on kasvanut taas kovaa vauhtia ja "minä itse" alkaa nostamaan päätänsä verhon takaa. Välillä tulee kiukunpurkauksia ja suuttumista, kun ei saa itse tehdä asioita ja vanhemmat yrittävät auttaa. Hampaitakin on jo alkanut tulla lisää, jotka varmasti omalta osaltaan vaikuttavat näihin kiukuttelukohtauksiin. Onpa poika oppinut myös kiipeämään sohvalle ja välillä saa sydän kurkussa olla ottamassa vastaan lattialle menevää kaveria. Muutaman kerran on Aapo tullut alas sängyltäkin sillä seurauksella, että pää on kolahtanut lattiaan. Luulisi tämän jonkin verran rauhoittavan menoa ja aiheuttavan varovaisuutta jatkossa. Saa nähdä. Aapolle laitettiin myös MMR-rokote (suomessa MPR) toissa keskiviikkona. Tämä kuuluu myös suomalaiseen rokotusohjelmaan, joten päätimme ottaa sen nyt sitten täällä, vaikka mahdollisuus olisi ollut viivästyttää ottamista siihen saakka, kunnes Hanna ja Aapo lähtevät lomailemaan. Syynä tähän rokottamiseen on se, että naapurivaltioista ainakin Itävallassa on ollut liikkeellä tuhkarokkoa, joten sen kantautuminen Unkariin lienee vain ajan kysymys. Parempi siis välttää riskejä ja olla etukäteen viisas.

Hannan hammasprojektikin on nyt saatu päätökseen. Vihdoin ja viimein hammaslääkäri totesi, että asian pitäisi olla nyt kunnossa. Toivotaan siis parasta. Ainakin toistaiseksi Hannan hampaat eivät ole olleet enää kipeänä. Hyvä asia tässä on kuitenkin se, että voimme käyttää jatkossakin samaisen lääkärin palveluita hyväksi, jos tarvetta esiintyy.

Ensi viikon alussa Hannan vanhemmat saapuvat kylään meille pariksi viikoksi. Olemme vuokranneet jälleen auton käyttöömme viikoksi vieraiden reissun ajaksi. Tarkoituksena olisi käydä lomailemassa viikonloppu Balaton-järven kupeessa, mutta saatamme toki tehdä myös päiväreissuja lähiympäristöön maaseudulle. Tiedossa on siis hieman vaihtelua tuoksikin ajaksi. Tämän jälkeen Hanna ja Aapo lähtevätkin sitten Suomeen ja Pasi jää vajaaksi kuukauden ajaksi työskentelemään ennen kuin kesäloma alkaa. Sitä ennen, heinäkuun puolessa välin, Pasin kaveri tulee kyläilemään muutamaksi päiväksi Szegediin.

Laihdutusprojektimme on edennyt mukavasti ja tuloksiakin on tullut. Molemmat meistä ovat saaneet tiputettua painoa huomattavasti. Emme kuitenkaan lopeta hommaa tähän vaan jatkamme projektia siihen saakka, kunnes molemmat ovat tyytyväisiä. Homma on ollut toisaalta aika helppoa, joskin on vaatinut aika paljon hikeä lenkkeilyn ja jumppaamisen merkeissä. Hyvä puoli näissä liikuntamuodoissa on myös se, että kunto kasvaa kohisten. Esimerkiksi toissapäiväinen jalkapallopeli yrityksen työntekijöiden kanssa tuntui kevyeltä, vaikka keli oli hyvin lämmin ja pitkä nurmikko oli raskaampi juostavaksi. Ainoastaan takaisin kotia hölkkä alkoi painamaan jaloissa, mutta milloinpa ei 1,5 tunnin reipas urheilu tuntuisi kehossa.

Mutta tässäpä on taas toistaiseksi pureskeltavaa lukijoille, jos he eivät ole vielä kaikonneet tämän "radiohiljaisuuden" jälkeen. Jotain kuvia on lisätty myös kesäkuun 2008 kansioon, josta voitte käydä tutkailemassa kesäisiä maisemia Szegedistä. Ehkä kirjoittelemme taas lähiaikoina lisää, kunhan futispelit ovat saatu päätökseen. Siihen saakka viszonlátásra, eli näkemiin!

Huh hellettä!

"Huh hellettä!", sanoi jänis pakkasella. Ei ole pakkasia pidellyt täällä. Päinvastoin, viikon alussa Szegedissä mitattiin vuodenaikaan nähden uusi lämpöennätys, 35 astetta. Tästä oli juttua jopa suomalaisessa mediassa (mm. Kalevassa). Hellettä oli muuallakin Unkarissa (ja Unkarin ympärysvaltioissa), joka vaikutti esimerkiksi junaliikenteeseen siinä määrin, että yksi junareitti oltiin jouduttu sulkemaan ratakiskojen väännyttyä helteiden vuoksi. Kyllä voi sanoa, että pikku hiljaa helteet alkavat olemaan sitä luokkaa, että ulkona ei kovin herkästi viihdy kovin pitkää aikaa. Jos ulkolämpötila menee ruumiinlämmön yläpuolelle, silloin lienee jo parempi pysytellä sisätiloissa! Loppuviikon "vain 30 astetta" tuntui jo itse asiassa huomattavasti vilpoisammalta keliltä...

Viikko itsessään meni aika odottavissa merkeissä. Hannahan odotteli ystäväänsä lapsensa kanssa kylään meille. Tänään sunnuntaina Pasi kävi hakemassa vieraat Budapestin lentokentältä autolla. Auto vuokrattiin perjantaina ja hyödynsimme tilannetta heti käväisemällä isommilla ostoksilla tavarataloissa. Vettä raahattiin viikonlopun aikana 50 pulloa varastoon ja lisäksi hankimme samalla myös muut painavemmat tai tilaa vievät ostokset (vessapaperit, pyykinpesuaineet jne). Nyt on siis varastoja täydennetty joksikin aikaa, ettei tarvitse ihan heti kaupasta selkä vääränä kantaa tarvikkeita kotiin. Torstaina kävimme katsastamassa Szegedin kauppatorin kupeessa järjestetyn liskonäyttelyn. Näyttely järjestettiin sirkusteltassa ja sieltä löytyi kyllä kaikkea muutakin kuin liskoja: sammakoita, kilpikonnia, hämähäkkejä, krokotiileja ja käärmeitä. Näistä tuli napsittua aika ahkerasti kuvia, joskin näyttely oli käyty läpi kokonaisuudessaan noin 20:ssä minuutissa. Osa häkissä olevista kavereista oli olemukseltaan niljakkaan oloisia aiheuttaen kylmiä väristyksiä ja hämähäkkilaatikoiden kohdalla kummasti aina välillä tarkisti omat jalkansa. Ei ollut mikään turha reissu kuitenkaan!

Lauantaina tekaisimme vuokra-autolla reissun myös Hódmezövásárhely-kaupunkiin, luonnollisesti ostoksille ja katsomaan muutenkin elämää Szegedin ulkopuolella. Tämän jälkeen suuntasimme autolla navigaattorin opastuksella Ópusztaszerin kansallispuistoon. Saimme vinkin tästä paikasta Pasin entiseltä työkaverilta, että siellä riittäisi nähtävää koko päiväksi. Ei mennyt vinkki vikaan. Ennen kuin pääsimme ihastelemaan Unkarin historiallisia nähtävyyksiä, autonavigaattori päätti ohjata meidät "oikopolkua" pitkin erään joen pientareelle, jossa olisi ollut tarjolla jokseenkin turvattoman oloinen lauttakyyditys. Epäselväksi jäi myös se, olisiko lauttaa pitänyt siirrellä itse joen ylitse vai olisiko kyydityksen hoitanut joku henkilö. Emme jääneet kyselemään asiaa sen kummemmin vaan pyysimme navigaattoria opastamaan meidät toista reittiä pitkin kohteeseemme. Loppujen lopuksi oikea reitti toikin sitten vajaan 40 kilometrin mutkan matkaamme, mutta eipä se hirveästi haitannut. Maalaismaisemissa ajelu oli ihan mukavaa, varsinkin kun ei ollut kiirettä mihinkään.

Ópusztaszerin kansallispuistossa söimme alkutekijöiksi herkullista naudanlihaa perunoilla. Ruokailun yhteydessä saimme kuunnella Unkarilaista kansanmusiikkia. Ruoka-annoksen hinta oli mallia "turisti", mutta ajattelimme kuitenkin täyttää mahamme paikallisella ruoalla. Ratkaisu oli ihan hyvä, koska mukana oli eväät koostuen vain muutamasta leivästä nuppia kohden, ja kansallispuiston kävelyreissu osoittautuikin aika pitkäksi. Kävelimme puiston läpi parissa tunnissa ja jätimme jopa muutaman nähtävyyden katsomatta, koska aurinko porotti jälleen kerran aika kuumasti ja pääkipu alkoi tykyttämään ohimoilla. Puisto oli kaiken kaikkiaan mukava paikka, mutta sinne olisi pitänyt varata huomattavasti enemmän aikaa ja kärsivällisyyttä tutkia kaikki esillä olevat nähtävyydet. Toisaalta, osaan nähtävyyksistä olisi pitänyt maksaa 3-kertainen lipun hinta, mikä tuli hieman yllätyksenä. Peruspääsylipulla puistossa sai kävellä vapaasti ja katsella yleisiä nähtävyyksiä. Ne riittivät ainakin meille.

Viikonlopun autolla ajosta voi todeta sen verran, että jos on suomalainen liikennekulttuuri on joidenkin mielestä levotonta, on se Unkarissa monin verroin levottomampaa. Turvavälit ovat aika tuntematon käsite täällä ja ohittelua tehdään mitä mielenkiintoisimmissa paikoissa. Nopeudet moottoriteillä rajoituksista (yleisrajoitus 100km/h) huolimatta ovat aika kovia. Sunnuntaina Budapestistä palatessa moottoritien ohituskaistalta pyyhälsi ohitse ilmeisesti Porcshe (jos kerkesin oikein näkemään) vähintäänkin 150 kilometrin vauhdilla. Kävi vain humahdus ja auto oli jo kaukana edessä päin. Tutkiakin moottoritiellä oli, mutta kumma kyllä kyseinen ohittaja ei jäänyt siihen kiinni, vaikka seuraava tutka olikin pari kilometriä ohituksen jälkeen. Moukan tuuria, sanoisin. Ihmettelen kyllä, jos täällä ei ole liikennekuolemien määrissä huimia eroja kotimaan lukuihin verrattuna.

Mutta lopetetaanpas saarnaaminen hetkiseksi. Tänään kävimme vieraiden kanssa kiertoajelulla Szegedissä, kun auto oli vielä käytössä. Meillä on tarkoituksena mennä vielä paikallisen yrityksen tarjoamalle "potnapekka-ajelulle", joka kiertää noin 45 minuutin verran Szegedin kaupungia. Kävimme keskiviikkona testaamassa kyseisen ajelun Hannan ja Aapon kanssa, ihan vain varmistuaksemme kyydityksestä ja nähtävyyksistä. Kyyti oli aika vauhdikasta ja pomppuista, eikä tarjonnut meille juuri mitään uutta nähtävää kaupungissa. Olemme ilmeisesti käyneet kaupungin paikat hyvin läpi. Kyseinen ajelu saattaa toki tarjota ihan mukavan reissun sellaiselle henkilölle, joka ei ole kaupunkia juurikaan nähnyt. Aluksi emme tosin meinanneet päästä koko ajelulle, koska kuski ei ollut ilmeisestikään kovin halukas kuskaamaan vain kolmea matkustajaa. Kyytiin pääsimme kuitenkin, koska kuski tuli toisiin ajatuksiin aikansa asiaa pohdittuansa.

Tarinointi päättyy taas toistaiseksi tähän. Kuva-albumiin on lisätty kansio kesäkuun kuvista ja Ópusztaszerin kansallispuiston reissusta. Käykäähän katsomassa!

Missä lampaat ratsastaa...

...siellä ei miehet laidunna. Ei laiduntanut Teräsbetoni euroviisuissa eikä Suomeen tullut voittoa tänä vuonna. Hevillä ei hävitä, sanonta kuuluu, mutta eipä kyllä tällä kertaa voitettukaan. Hannan kanssa katselimme lauantai-iltana viisuja viinilasien ääressä ja odotuksemme olivat kovat Suomen voiton puolesta, kuuluihan Teräsbetoni suosikkeihin ainakin kotimaan median mukaan. Lopussa täytyikin sitten vain todeta, ettei muut euroopan maat ymmärrä hyvän musiikin päälle mitään (muilla tosin saattaa olla eri mielipide asiaan). Unkari muuten taisi karsiutua semifinaaleissa pois viisuista, että sen verran voi kuitenkin olla Suomen esityksestä ylpeä.

Täällä on pitänyt koko viikon ajan melkoista hellettä. Päivisin on ollut lähemmäs 25 astetta lämmintä ja aurinko on paistellut. Iltasella ja yöllä olemme saaneet sitten kuunnella ja katsella ukkosmyrskyn möyrintää. Täällä ukkosmyrskyt ovat jollain omituisella tavalla erilaisia kotimaan ukkosiin verrattuna, että salamointia on huomattavasti enemmän. Vaikka salamointia olikin paljon, ei niistä juuri kuulunut ääntä vaan olivat aika hiljaisia kavereita. Omituista!

Szegedissä on riittänyt ohjelmaa koko viime viikon ajan. Viinifestivaalit alkoivat maanantaina ja päättyvät tänään. Koko keskuspuiston katu oli pystytetty täyteen kojuja ja pöytiä asiakkaita varten. Kojuissa myytiin pääasiallisesti viinimaistiaisia, mutta halukkaille myytiin myös kokonaisia viinipulloja. Hannan kanssa ostimme Tokaji-viiniä lauantaina, jota siis päätimme nauttia jo euroviisujen katsomisen yhteydessä. Viini oli hyvää verrattuna edelliseen kaupasta ostamaamme. Syynä lienee se, että tämä viinintuottaja oli pienyrittäjä jostain päin Unkaria. Pullollinen viiniä maksoi noin 3,5 euroa ja oli hintakategoriassa keskiarvon tietämillä. Lauantai-iltana kaupungissa järjestettiin myös ilotulitus ja saimme otettua siitä hieman videopätkää, koska asuntomme parveke oli aika otollisella paikalla ilotulitukseen nähden. Tulileikit kestivät noin 10 minuutin ajan ja sisälsivät paljon erilaisia väriskaaloja.

Lauantaina ja tänään toinen Tisza-joen ylittävä silta on ollut suljettuna. Syynä ovat ns. Szeged-päivät, joiden aikana silta täyttyy erilaisten käsitöiden myyjistä. Kävimme molempina päivinä koko perheen voimin katsastamassa myyjien tarjonnat ja mukaan tarttui muutama hieno tuote, joista tulee varmasti mieluisia muistoja kotimaahan palatessa. Sunnuntain kävelyreissulla unohtui laittaa aurinkorasvaa nassuun ja sen seurauksena ainakin Pasilla on pää taas perinteisesti ottanut "hieman väriä". Tämä nyt ei sinänsä ole mitään uutta, koska sama ongelma toistuu myös Suomessa, kun unohtaa laittaa lakin päähän ja menee pihalle kärvistelemään kuumaan auringonpaisteeseen. Joka kesä sama homma pitää oppia kantapään kautta.

Tiistaina kävimme ostamassa Aapolle aikaisemmista suunnitelmista poiketen "potkuauton", jolla Aapo voi potkutella sisällä ympäri asuntoa. Aikaisemmissa suunnitelmissa oli jättää ostamatta kyseinen vekotinta täältä, koska sen pois kuskaaminen olisi hieman hankalaa. Päätimme kuitenkin ostaa potkuauton ja antaa sen sitten vaikkapa jollekin Pasin työkaverin lapselle, jos halukkaita vastaanottajia löytyy. Osasyynä ostosreissuun oli myös se, että alakerran lapsiperheen äiti ei ole kovinkaan "iloinen" leikeistämme talomme takapihalla (eikä muuten yleensäkään, vaan näyttää jostain syystä hapanta naamaa aina vastaan tullessa). Eräänä päivänä kyseinen nainen vei Aapolta perheensä pienimmäisen lapsen potkumopon kirjaimellisesti Aapon käsistä, vaikka kukaan muu lapsista ei sillä leikkinytkään. Hieman mautonta toimintaa aikuiselta ihmiseltä, kun Aapo olisi mopoa tuskin rikkonut. Ja vaikka olisikin, niin olisimmehan toki asialle jotain tehneet. Joka tapauksessa päätimme sitten ostaa Aapolle oman potkumopon, ettemme järkyttäisi kyseisen hapannaaman mieltä enempää tällä potkumopoasialla.

Tänään sunnuntaina kävimme Szeged Plazassa ostamassa vaatteita kesäilmoja varten. Hanna löysi muutamat housut, hameen ja aurinkolasit. Löytyipä muutamat housut ja paita Pasillekin, joten ihan turha reissu se ei sitten loppujen lopuksi ollutkaan. Reissussa oli sellainen pieni mukava yksityiskohta, että pääsimme köröttelemään kauppakeskukseen museoratikalla, joka oli otettu käyttöön ilmeisesti ainakin näiden Szeged-päivien ajaksi. Meno oli jokseenkin historiallisen tuntuista. Ratikka oli kuitenkin erinomaisessa kunnossa, joskin se on ilmeisesti hyvin iäkäs muuten. Kauppakeskuksesta paluu menikin sitten jo hieman modernimmalla vehkeellä ja matka taittui hieman tasaisemmalla ja hiljaisemmalla kyydityksellä.

Hannan kaveri saapuu kylään lapsensa kanssa ensi viikon sunnuntaina. Kuten aikaisemminkin ollaan jo varmaan manailtu niin veturimiesten lakonuhka on edelleen päällä ja lakot alkavat näillä näkymin 27. päivä tätä kuuta. Näin ollen vuokrasimme kaiken varulta auton autovuokraamosta tulevan viikon viikonlopulle, jotta saamme käydä hakemassa vieraat varmuudella kylään. Hannan kaverin saapuminen kylään on mukava piriste Hannalle ja Aapolle. Hanna on jo kovasti odotellut ystäviänsä kylään ja Aapollekin on kaikin puolin hyvä asia, että leikkikavereita tulee kyläreissulle (vaikka reissu nyt meneekin yli 2000 kilometrin mittaiseksi). Vieraille on varmasti paljon näytettävää viikon ajaksi ja sen jälkeen olemmekin jo valmiit ottamaan vastaan vieraaksi Hannan toisen ystävän lapsensa kanssa (he tulevat samalla koneella, jolla tämä toinen ystävä on lähdössä).

Tässäpä oli taas tarinaa kerrakseen. Kuva-albumiakin olemme päivittäneet taas sen verran, että toukokuun albumiin on lisätty kuvia viinijuhlista ja muutenkin elämöinnistä Budapestin reissun jälkeen. Käykäähän katsomassa kun kerkeätte!

Kuntoilua Budapestissä

Heipähei! Olemme palanneet viikonlopun reissulta Budapestistä. Lähdimme lauantaina aamujunalla kohti Budapestiä tarkoituksena viettää kaksi päivää Unkarin pääkaupungissa nähtävyyksiä ihaillen. Junareissu meni kaikin puolin mukavasti, joskin Aapolla meinasi vähän olla tylsää alkumatkasta. Onneksi näkkärit ja keksit kuluttivat hyvin osan matka-ajasta. Loppumatkasta saimme pikkukaverin myös nukahtamaan hetkeksi ennen kuin saavuimme Nyugatin rautatieasemalle. Rautatieasemalta jatkoimme matkaa suunnaten kohti Radio Inn -hotellia, josta olimme varanneet huoneen yhdeksi yöksi. Kun vihdoin ja viimein pääsimme hotellille, saimme mukavan vastaanoton ja huoneen, kuten pitikin. Varattu huoneemme yllätti hieman, eli kyseessä olikin huoneistohotelli ja tämän mukaisesti meillä oli käytössämme myös keittiö jääkaapilla, aulatila ja iso makuuhuone. Aapollekin oli tilauksen mukaisesti saatu sänky huoneeseen, joten kaikin puolin varaus oli onnistunut. Ainut huono puoli huoneessa oli nariseva lattia ja rasvaamattomat ovensaranat, jotka pitivät "kohtuullisesti" ääntä illalla. Lähinnä huoletti, että Aapo olisi herännyt noihin ääniin, mutta ukkeli tirsottikin sikeästi johtuen ilmeisesti pitkästä reissupäivästä.

Lauantaipäivänä hotellivisiitin jälkeen käväisimme pitkän kävelyreissun Budapestin keskuspuistossa. Puistossa oltiin järjestetty jokin isompi liikuntatapahtuma, johon näytti osallistuneen paljon ihmisiä aerobikin ja juoksun merkeissä. Kävelimme puistossa aikamme ja napsittiin tietysti turistimaisesti paljon valokuvia. Puiston reunalla törmäsimme pieniin kojuihin, joissa kiinnostusta herätti unkarilaisten jalkapallojoukkueiden pelipaidat. Pelipaitaa emme loppujen lopuksi ostaneet vaan löysimme Aapolle hienon kesälakin mallia "Saharan hiekka-aavikot". Kevyempi lakki tuli enemmän kuin tarpeeseen loppumatkaa ajatellen.

Puiston kävelyreissulta päädyimme tämän jälkeen Sankarten Aukiolle, josta otimme myöskin valokuvia. Tällä aukiolla oli muutama muukin turisti ihailemassa patsaita ja korkeita rakennelmia. Turistikausi näytti siis alkaneen hyvissä ajoin täällä päin maailmaa. Aapon saimme mukavasti vielä päiväunille Sankarten Aukiolla, josta suuntasimme nokkamme kohti West End -kauppakeskusta. Kauppakeskuksessa kävimme käpyttelemässä oman aikamme ja etsiskelimme hissiä alempiin kerroksiin. Kun se vihdoin ja viimein löytyi, aloimme olla jo niin väsyneitä päivän kävelyreissusta, että pikkuhiljaa tuli tarve päästä lepäilemään ja viettämään iltaa hotellille.

Ennen hotellille paluuta kävimme kuitenkin ostamassa kaupasta ruokatarvikkeita iltaa varten ja syömässä rautatieaseman mäkkärillä "ravitsevat" hampurilaisateriat. Vaikka nyt painoa tässä molemmat Hanna ja minä pudottamassa ollaankin, niin sallimme itsellemme tämän herkutteluhetken. Kun pääsimme hotellille, niin joimme vielä kahvit ja limukat ennen kuin lähdimme huoneeseemme kylpemään mukavaan ammeeseen. Aapokin pääsi polskuttelemaan veteen iskän kanssa ja oli innoissaan. Illalla uni tuli silmään kaikilla yllättävän nopeasti, eikä mikään ihme. Olimmehan kävelleet päivän aikana todella paljon.

Sunnuntaina heräsimme hyvissä ajoin hotellin tarjoamalle aamupalalle, joka oli ihan maittava, mutta hieman kalliinpuoleinen. Tämän jälkeen reput selkään, hotellista poistuminen ja kävelemään kaupungille. Ensimmäisenä suuntasimme nokkamme kohti Budapestin kuuluisaa kauppahallia, jonne menimme jonkin matkaa paikallisbussin avittamana. Harmiksemme kauppahalli oli kuitenkin kiinni sunnuntaina, joten reissu oli siltä osin turha. Aikamme pohdittuamme päätimme jatkaa matkaa vieressä olevaa ketjusiltaa pitkin Tonava-joen toiselle puolelle. Kyseinen ketjusilta oli vähän hankalasti kuljettava, koska sitä oltiin ilmeisesti peruskorjaamassa parasta aikaa.

Joen yli päästyämme edessämme näkyi mahtavan näköinen Gellért-vuori, jonka huipulle päätimme nousta. Huonoksi onneksemme valitsimme "väärän" puolen ylös kapuamiseen. Rinteet olivat jokseenkin jyrkkiä lastenvaunuja pukkaillessa ja matkan varrella piti useampaan otteeseen huokaista ja pyyhkäistä hikeä. Yhdessä vaiheessa karttaa tutkaillessamme paikalle tupsahti ystävällinen englantia puhuva mies, joka opasti meitä kevyempää reittiä pitkin huipulle huomatessaan tuskaisan matkantekomme (huomautti, että Pasi näyttää hikoilevan aika kovasti, hehe). Ylös päästyämme pitikin sitten vaihtaa paitaa, että olo olisi hieman mukavampi. Aikamme huipulla käveltyämme suuntasimme huipulla olevan vanhan linnakkeen ravintolaan, jossa Aapo sai murkinaa ja vanhemmat hieman virkistysjuomaa. Ennen kuin poistuimme vuorelta, ostimme Hannalle käsintehdyn rannekorun muistoksi Budapestin reissusta. Niinkin ihmeelliseltä kuin asia voi vaikuttaa, vuorelta alaspäin meno oli huomattavasti helpompaa, mutta hiki tuli siinäkin loppujen lopuksi. Alhaalla puistossa huokaistuamme vieressä oleva lämpömittari näytti +30 astetta. Päivä oli siis todella lämmin ja ei todellakaan helpottanut aiempaa liikuntaurakkaamme.

Palasimme takaisin Tonava-joen toiselle puolelle ja hiljensimme hieman matkavauhtia ja otimme valokuvia matkan varrelta. Pienen eväshetken jälkeen Aapokin alkoi heräillä, kun saavuimme parlamenttitalon lähettyville. Unkarin parlamentissa oli järjestettynä jotain tapahtumaa sunnuntaiksi, joten emme päässeet kovin lähelle ihailemaan rakennusta. Näyttävä se joka tapauksessa oli kauempaakin katsottuna ja eipä yhtään ihme, että sitä on rakennettu huhujen mukaan 20 vuotta (oli nimittäin keskeneräinen vieläkin). Parlamenttitalon jälkeen aloimme jo pohtimaan kotiin palaamista. Hannalla oli ilmeisesti väsymyksestä johtuen jo kova ikävä oikeaan kotiin, kun olimme palaamassa koto-Suomeen. Päädyimme kuitenkin siihen lopputulokseen, että tällä kertaa palataan Szegediin ja sitten joulukuussa vasta Suomeen.

Palasimme Nyugatin rautatieasemalle hyvissä ajoin ennen junan saapumista. Käväisimme taas hemmottelemassa itseämme mäkkärillä hampurilais-aterialla. Vaikka kaloreita nyt kertyikin tuosta ateriasta, niin päätimme ne joka tapauksessa hyvillä mielin syödä. Aterian jälkeen lähdimme sitten ostamaan junalippuja ja odottelemaan junaa. Ennen junaan nousemista meitä säikäytti "pieni" kömmähdys Pasilta, kun huomasimme toisen repuistamme uupuvan. Hetken mietittyä hoksasimme, että reppu on varmaankin jäänyt mäkkärille pöydän alle, jossa ruokailimme. Pasi menikin sitten juoksujalkaa takaisin etsimään reppua. Reppu oli jo kerennyt kadota pöydän alta ja mielessä kävi paha aavistus tapahtumasta. Selvitys myyjältä pienten kielimuuriongelmien jälkeen paljasti kuitenkin, että valpas vartija oli poiminut repun parempaan talteen. Huonosti meinasi käydä, mutta selvisimme säikähdyksellä.

Junamatka takaisin Szegediin tuntui pitkältä, mikä johtui pääosin siitä, ettei Aapoa oikein nukuttanut matkan aikana ja virikkeitä piti keksiä kerta toisensa jälkeen. Kovasti Aapo vilkutteli muille matkustajille ja sai palautetta sitä mukaa. Taas tuli todettua, että unkarilaiset ovat hyvin lapsiystävällisiä ihmisiä (se on tullut huomattua jo aikaisemminkin) ja Aapokin tietää tämän. Junareissuun liittyi sellainen mukava asia, että edessämme istui suomalaispariskunta, joka oli menossa työmatkalle Szegediin. Saimme keskustella heidän kanssaan hetken maailmanmenosta niin Suomessa kuin Unkarissakin. Lopulta pääsimme kotiin ja sinne oli mukava mennä, vaikka reissu mukava olikin. Todennäköisesti tekemämme reissu olisi tuntunut huomattavasti lyhyemmältä, jos olisimme tehneet sen autolla. Joka tapauksessa junalla matkustaminen ja nähtävyyksien näkeminen oli ainutlaatuinen kokemus kaikille meistä. Aapokin osoitti taas olevansa hyvin reipas poika jaksamalla pitkiä kävelysessioita ja katselemalla nähtävyyksiä äidin ja iskän kanssa.

Mutta nyt on aika lopettaa tarinointi taas hetkiseksi. Olemme palanneet arkeen ja parin viikon kuluttua saamme vieraita, jos kaikki menee hyvin. Sen verran vielä loppuun kerrottanee, että lämpötila on ollut viime päivinä aika korkealla. Tänään mittari näytti +30 astetta, kun käväisimme kaupassa Pasin työpäivän jälkeen. Ilma on hyvin "ahdistava" ja hiki tulee pelkästä kevyestä kävelystä. Lieköhän tänä kesänä tulee +40 asteen lämpötiloja, joita Szegedissäkin koettiin viime kesänä. Sellainen lämpö olisi jo aika paljon meille.

PS. Kuva-albumiin on lisätty kansio 2008 Budapest, joka sisältää reissumme kuvat.

Pyhän tarinointia

Tänään on Unkarissa vietetty pyhäpäivää. Suomenkielistä nimeä ei taitane löytyä tälle päivälle, mutta joka tapauksessa se on täällä vapaapäivä. Aurinko paistelee, on lämmintä ja linnut laulelee. Hannalla on tosin ollut taas hammas kipeänä jo muutaman päivän ajan. Kävimme viime viikon keskiviikkona hoidattamassa kuntoon sen hampaan, joka aiheutti alunperin kipua kuukausi takaperin. Tämän jälkeen on nyt sitten toisen posken puolella hammas kipeänä. Tarkoituksena olisi mennä hammaslääkärin vastaanotolle tänään, kun lääkäri ystävällisyyttään suostui ottamaan meidät vastaan vapaapäivänä. Toivottavasti hammaskipu kaikkoaa tämän käynnin jälkeen.

Eilen käväisimme lastenmessuilla Szegedin jäähallissa (kyllä, täällä on sellainenkin). Liput maksoivat 400 forinttia per henkilö ja lipun mukana sai sitten kupongin, jolla messuilta ostetusta vaippapaketista sai alennusta. Tokihan me tämän mahdollisuuden sitten hyödynsimme, vaikka lopullinen hinta nyt ei kovin paljon halvempi ollut kuin normaalisti kaupasta ostettaessa. Messuilla myytiin pääasiallisesti käytettyjä ja uusi lastenvaatteita, lastenrattaita ja muuta kampetta. Silmään pisti se seikka, ettei leluja ollut hirveästi myynnissä. Messuilla riitti kuitenkin aika lailla vilskettä ja muutaman kävelykierroksen jälkeen poistuimme paikalta. Koska eilinen oli myös äitienpäivä Suomessa (täällä se oli muuten viikkoa aikaisemmin), kävimme myös iltapäivällä syömässä Atrium-ravintolassa salaatit, puolikkaat pizzanpalaset ja jäätelöt. Aamullahan Hanna sai nukkua vähän pidempään, syödä valmiin aamupalan ja ottaa samalla vastaan Aapon tekemän ensimmäisen äitienpäiväkortin.

Olemme Hannan kanssa aloittaneet laihdutuskuurin pari viikkoa sitten. Aapo ei ihan vielä dietille osallistu vaan syö omat ruokansa kiltisti, mitä nokan eteen tuodaan. Hannan kanssa olemme jättäneet kaiken ylimääräisen poissa ja alkaneet liikkumaan useammin. Olemme käyneet koko perheellä pidemmillä kävelyreissulla, Hanna on tämän lisäksi käynyt juoksentelemassa yläkerran juoksumatolla ja minä itse lenkkeilemässä kaupungin vilinässä. Tarkoituksena olisi pudottaa useampi kilo poissa ja aiheuttaa ihmetystä Suomeen palatessa. Saa nähdä kuinka meidän käy...

Hannan ystävä lapsensa kanssa on tulossa meille kylään tämän kuun lopussa. Saimme kuitenkin tietää taas mahdollisesti rautatietyöläisten lakosta, että se sattuisi juuri sille ajalle kun vieraat ovat saapumassa Budapestiin ja tulossa junalla Szegediin. Hieman tilanne alkoi harmittamaan ja kerkesin jo päästellä sammakoita suusta ja pyöritellä käärmeitä mielessäni. Tarkemman pohdiskelun jälkeen päädyimme Hannan kanssa siihen lopputulokseen, että vuokraamme auton tuoksi ajaksi kun vieraat tulevat tänne, jotta voimme käydä hakemassa heidät Budapestin lentokentältä eikä näin ollen tarvitse murehtia junista. Sen verran tuo lakkoilu alkaa jo kismittämään, ettei viitsisi ottaa turhia riskejä siitä, että reissulaiset jäävät lentokentälle ihmettelemään. Ensimmäisten vieraiden jälkeen saapuu samana päivänä toiset vieraat (Hannan toinen ystävä lapsensa kanssa), joten pyrimme kuskaamaan heidätkin samalla autokyydityksellä meidän luoksemme.

Varasimme myös Budapestista hotellin ensi viikon viikonlopulle. Tarkoituksena olisi mennä lauantaina paikan päälle ihastelemaan kaupungin nähtävyyksiä ja yöpyä yksi yö hotellissa, jonka jälkeen palaamme kotosalle. Hotelli on aika lähellä keskustan juna-asemaa, jolle saavumme, joten kovin pitkästä kävelymatkasta ei siis ole kyse. Lisäksi kun hotellin yöpymishinnat eivät olleet mitään päätähuimaavia niin vielä parempi.

Parin viikon päästä täällä Szegedissä alkaa viinifestivaalit. Kaupungin keskuspuistoon on pystytelty jo viikon ajan kojuja, joihin tulee ilmeisestikin ihmisiä myymään viinejänsä ja todennäköisesti myös muita oheistuotteita. Tulemme todennäköisesti käymään visiitillä festivaaleilla, mutta viinit taitanevat jäädä myyjien kojuihin näillä näkymin, kun emme juo hirveästi viinejä.

Mutta nyt pitänee lähteä lenkille ja suunnistaa myöhemmin päivällä sinne hammaslääkärin vastaanotolle. Olemme päivittäneet muuten kuva-albumia toukokuun otoksien osalta, joten käykäähän taas katselemassa kuvia!

Uusia kuvia

Kuva-albumiin on lisätty kuvia toukokuulta. Käykäähän katsomassa!

Klara vappenia ja tilastotietoa

Tänään on juhlittu Vappua myös täällä Unkarissa. Saimme mainoslehtisen käsiimme edellisellä viikolla, jossa kerrottiin Vappu-tapahtumasta Uj-Szegedin isossa puistossa. Käväisimme aamupäivällä kävelyllä kyseisessä paikassa ja sinne oli tullut muutama muukin ihminen paikalle hyvissä ajoin. Noin kilometrin mittainen puistokatu oli ahdettu täyteen erilaisia kojuja, joissa myytiin ruokaa (makkaraa, pitsaa, olutta, kanakoipia jne), leluja ja ilmapalloja, kuten Suomessakin. Lisäksi puistoon oltiin asennettu tivoli erilaisine härveleineen, joissa lapsilla näytti olevan hauskaa. Yksi laite oli sinänsä aika mielenkiintoinen, ns. "Viikinkilaiva", joissa turvallisuus näytti olevan jokseenkin toissijainen seikka. Suomessa vastaavassa vehkeessä laitteen käyttäjät pistetään yleensä turvakaarien taakse istumaan. Täällä vauhdin hurmassa riitti pelkästään penkkiä vasten olevasta tangosta kiinni pitäminen. Aika hurjan näköistä meininkiä...

Jotta visiitti puistossa ei jäänyt pelkäksi kävelyreissuksi, ostimme eräästä kojusta jotain tulista makkaraa ja söimme sen Hannan kanssa. Maku oli jotakuinkin erikoinen ja sisälmys poikkesi aika lailla suomalaisesta makkarasta (jotain vetelää mössöä). Saatiin kuitenkin syötyä makkara, vaikka aluksi vähän epäilyttikin. Jälkiruoaksi ostimme sitten pehmikset, jotka olivat ihan hyviä. Aapolle ostimme myös puhallettavan kalan, joka maksoi noin 2 euroa, kun emme kehdanneet ostaa ilmapalloa joka saattaisi tusahtaa heti ensimmäisen viikon jälkeen. Eipä sinänsä, reipas kuukausi takaperin ostettu Paavo Pesusieni -ilmapallo on hengissä ja voi hyvin vieläkin. Sen perusteella pallon ehkä olisi voinut ostaakkin, mutta päätimme tyytyä perinteisiin ilmapalloihin, joita ostimme toissa päivänä eräästä askarteluliikkeestä. Sen verran tuli ilmapalloista vielä mieleen, että kuulimme Oulun torilla myytäneen ilmapalloja 25 euron hintaan. Melkoisen kallista verrattuna hintoihin täällä. Liekö tuo heliumi sitten kalliimpaa ja pallon täyttäminen vaikeampaa Suomessa kun hinta siellä on varmastikin lähemmäs 5-kertainen...

Laitettakoon tänne tilastotietoa sen verran, että olemme saaneet karsittua asuntomme lämmityksestä ja lämpimästä vedestä aiheutuvaa kaasun kulutusta aika radikaalisti. Tokihan tammikuu oli harvinaisen kylmä täällä, mutta noin keskimääräisestä katsottuna kaasun kulutus on tippunut neljännekseen tai lähemmäs viidennekseen siitä, mitä tammikuussa kulutimme kaasua. Alunperin tuntui siltä, ettei lämmitysjärjestelmän termostaatin säätäminen vaikuttanut mitenkään kulutukseen, mutta kait sillä sitten loppujen lopuksi olikin jotain merkitystä, kun jälkeen päin asiaa katsoo. Pakko kyllä myöntää, etten edelleenkään tajua täysin miten lämmitysjärjestelmä toimii. Sähkön kulutustakin on saatu pienennettyä reilulla kolmanneksella aiemmasta. Pääasia on siis se, että olemme saaneet laskettua kulutusta huomattavasti, mikä näkyy sitten myös pienempänä laskuna.

Vielä on edessä kolme lomapäivää ja maanantaina paluu takaisin töiden pariin. Toukokuun lopussa tulee täyteen kuusi kuukautta siitä, kun lähdimme kotoa maailmalle. Aika on vierähtänyt nopeasti, vaikka välillä on saattanut tullakin heikkoja hetkiä niin minulla kuin Hannallakin. Koti-ikävähän on tosiasia, mitä ei voi kieltää. Välillä tuntuu, että olisi mukava olla omassa kodissa ja viettää kesää uiden, saunoen, grillaten ja ystäviä tavaten, mutta onpahan täälläkin kuitenkin jotain tekemistä. Nämä järjestetyt tapahtumat ovat ihan kivaa vaihtelua arkeen, jolloin Hanna ja Aapokin saavat muuta ajateltavaa...

Hienoja uutisia Suomesta!

Lehtijutun mukaan pikkusiskoni Piia on voittanut toisen kerran peräkkäin palokuntanuorten Suomen mestaruuden. Piiahan on vaikuttanut jo useamman vuoden ajan Oulun VPK:ssa "ruutanturraajana", tarkemmin katsottuna yksikönjohtajana ryhmässänsä. Onnea Piialle ja koko muulle ryhmälle!

Täällä on taas vaihteeksi hyvä keli. Hanna ottaa aurinkoa parvekkeella ja minä kirjoittelen blogia näin lauantain kunniaksi. Aapo on päiväunilla ja vetelee taas yleiseen tapaan todennäköisesti kolmen tunnin tirsat, vaatiihan kasvaminen paljon unta! Aapolla on puhjennut kaksi hammasta lisää alarivistöön jonka vuoksi Aapo on ollut välillä hieman kiukkuisen oloinen. Yleensä Aapo on kyllä kuin aurinko ja hyvin iloinen...

Viime keskiviikkona kävimme jälleen hammaslääkärillä hoidattamassa Hannan hammasta. Suurin osa kivusta on hävinnyt, joten lääkäri päättikin aloittaa juurihoidon. Käymme nyt siis viikon välein visiitillä siihen saakka, kunnes lääkäri tulkitsee hampaan olevan kunnossa. Juurihoito ei tule maksamaan kovin paljoa vaan selviämme kohtuu halvalla.

Torstaina oli viimeinen peli yliopiston jalkapallosarjassa. Eipä mennyt viimeinenkään peli kovin hyvin minun osaltani, vaan lahjoitin viime hetkillä vastustajalle 4-3 voittomaalin pienen kömmähdyksen jälkeen. Kovasti sain toruja ja neuvoja, miten moka olisi pitänyt yrittää välttää. Enhän minä tietenkään 20 vuoden pelikokemuksellani olisi mitenkään voinut tietää tehneeni virhettä ja sitä, miten virheen olisi voinut välttää. Sattui vain virhe ja sillä selvä (muut eivät tosin tätä ymmärtäneet). Päätin kuitenkin olla hiljaa ja ottaa kommentoinnit vastaan nöyrästi...

Helsingin sanomissa oli vastikään lehtijuttu siitä, että Unkarissa lääkärit ottavat vastaan "juomarahoja" huonon palkkansa vuoksi. Lehtijutussa oltiin haastateltu erästä ylilääkäriä, joka sanoi olleensa alalla töissä 30 vuotta ja olevansa nyt uran huipulla. Miehen palkka oli sanojensa mukaan 1000 euroa kuukaudessa. Siinä mielessä täällä kyllä ymmärtääkin, että "juomarahat" tulevat tarpeeseen. Jotenkin tuntuu vain niin käsittämättömältä, että noin arvostetussa ammatissa palkka riittää hädin tuskin elämiseen. Iso ongelma tämän lehtijutun mukaan oli myös se, että jotkin lääkärit eivät suostu edes aloittamaan hoitoja ennen "juomarahojen" saamista. Esimerkiksi synnyttäjien on pitänyt maksaa noin 400 euroa etukäteen, että hoitoonpääsy on ollut mahdollista. Hyvin hämmentävää tämäkin. Tällaiset asiat pistävät väkisilläkin miettimään, kuinka hyvin Suomessa asiat ovat ja tulevat toivottavasti olemaan tulevaisuudessakin.

Ensi viikolla on sitten vappu ja täälläkin sitä juhlitaan. Torstaista sunnuntaihin on järjestetty konsertteja ja lastentapahtumia joen toisella puolella Uj-Szegedissä. Jos ilmat ovat hyvät niin tulemme todennäköisesti käväisemään katsomassa, mitä siellä on tarjolla. Perjantaina pidän joka tapauksessa lomapäivän, koska olin eilen lauantaina töissä korvaamassa kyseistä päivää. Saamme siis viettää pitkän viikonlopun perheen parissa.

Mutta eiköhän tässä ole taas tullut kirjoiteltua ihan riittävästi (ainakin omasta mielestä). Suomesta näytti vielä sen verran tulleen uutisia, että Oulun Reipas oli hävinnyt Suomen Cupin 3. kierroksella Haukiputaan Pallolle 0-3 ja näin ollen cup-taival päättyy siihen tämän vuoden osalta. Pidämme kuitenkin täällä Unkarissa peukkuja pojille, että he pärjäävät sarjassa hieman paremmin!

Köllöttelyä

Tänään kävimme parin tunnin reissun Szegedin eläinpuistossa koko perheen voimin. Päivä ei voinut olla juuri parempi sään puolesta, kun lämpömittari näytti yli 20:tä astetta ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Ensimmäisen kerran pystyi siis huoletta laittamaan vähemmän vaatetta päälle ja katsomaan eläinpuiston ihmeitä. Eläinpuistoon saavuimme kymmenen aikaan aamupäivällä ratikkakyydityksen jälkeen. Yllätykseksemme puiston portille oli muodostunut jo pieni jononpoikanen, mutta kyseessä näyttikin olevan jokin koulun luokkaretki ja siksi siis tungos portilla. Aikamme odotettua pääsimme sisään puistoon, joskin taaksemme jäi aika pitkä jono ihmisiä odottelemaan sisäänpääsyä. Ajoitus oli sittenkin erinomainen.

Kierreltyämme jonkin aikaa tulimme siihen tulokseen, että osa puiston eläimistä oli ottanut kaiken irti aurinkoisesta ja lämpimästä säästä. Esimerkiksi leijonat köllöttelivät pitkin pituuttaan aitauksessaan ja nauttivat kelistä täysin siemauksin. Samaa tekivät myös jaguaarit reissun loppupäässä. Muut pienemmät eläimet, kuten apinat, kilpikonnat ja pikkupossut sen sijaan kuljeskelivat ulkosalla huomattavasti pirteämmin kuin edellisellä kerralla puistossa käydessämme. Muutenkin puisto vaikutti jotenkin pirteämmältä nyt kesän koputellessa ovella. Myös ihmisiä oli paikalla huomattavasti aikaisempaa enemmän ja puistossa oltiin myös pistetty kojuja pystyyn oheispalveluita varten. Yhdestä kojusta ostimme jotain vähän pannukakkua vastaavaa, sokeripäällysteistä herkkua, joka oli erinomaisen makuista. Kaiken kaikkiaan eläinpuiston reissu ei pettänyt tälläkään kertaa ja Aapokin sai aina välillä ihmeteltväksi omituisen näköisiä eläimiä. Tällä kertaa vältyttiin myös lehmän ääntelystä johtuvasta mielipahasta :)

Edellisestä blogimerkinnästä jäi mainitsematta, että nyt koko porukalle on hommattu rokotteet kullancs-ötökän viruksia varten. Rokotteen merkki taisi olla Empecur tai vastaava, joka on lääkärin sanojen mukaan yleinen euroopassa käytetty rokote. Minun ja Hannan rokotteen hankkimisen kanssa oli tosin hieman ongelmia ja jouduimme käymään kolmessa apteekissa ennen kuin saimme rokotteen haltuumme. Ensimmäisessä apteekissa rokote oli loppunut. Sama tilanne oli toisessa apteekissa, joskin apteekkari olisi ollut valmis tilaamaan rokotteen seuraavalle päivälle. Tämä ei kuitenkaan onnistunut suomalaisten henkilötunnusten vuoksi ja jouduimme siis vielä etsimään yhden apteekin ja kokeilemaan onneamme. Loppujen lopuksi pääkadulla ollut apteekki pystyi auttamaan meitä ja myymään rokotteen. Pitänee siis pitää mielessä seuraavien vahvisterokotteiden yhteydessä, mistä saamme rokotteet ensimmäisellä yrittämällä.

Eilen varasimme hotellihuoneen Balaton-järven kupeeseen. Olemme suunnittelemassa lomareissua kesäkuun loppupuolelle kun Hannan vanhemmat saapuvat uudelleen Unkariin. Tarkoituksena olisi lähinnä käväistä katsomassa tuo kuuluisa "Unkarin meri" ja ehkäpä myös ajella reissua varten vuokrattavalla autolla johonkin toiseeen kaupunkiin (esim. Pécs sijantinsa vuoksi Szegediin nähden). Ennen Balatonin keikkaa meillä oli suunnitelmissa käydä myös joku toukokuun viikonloppu Budapestissa ihmettelemässä kyseisen kaupungin nähtävyyksiä. Eli suunnitelmia on poiketa hieman arjesta täällä Szegedissä. Ainut synkkä asia näissä reissujen suunnitteluissa on se, ettei junat kulje vieläkään luotettavasti vaan rautatietyöntekijät voivat edelleenkin mennä lakkoon milloin sattuvat sille päälle (edellinen kerta oli huhtikuun alussa) ja se saattaa siis pahimmassa tapauksessa estää reissaamisen.

Mutta mutta, eiköhän tässä ole taas vähäksi aikaa pureskeltavaa. Sellainen pieni erikoisuus täällä talossamme sattui, että postipoika oli yrittänyt tuoda meille isompaa pakettia kotiovellemme. Emme kuitenkaan olleet paikalla, joten naapurin setä oli sitten avuliaasti ottanut vastaan paketin saapumisilmoituksen ja kävi nakkaamassa sen meille. Postipojan edellisen meille tuoneen paketin tämä samainen herrasmies otti vastaan itselleen ja kävi tuomassa sen sitten meille myöhemmin. Avuliasta, mutta ehkä samalla hieman epäilyttävää? No, varmaan hän tarkoitti hyvää... :)