Vielä on kesää jäljellä!

Termostaatti! Olemme palanneet takaisin Szegedin kotiin lomailujen jälkeen. Lomaa on vielä jäljellä ruhtinaalliset kaksi päivää ennen työn ääreen palaamista. Lomapäivät menivät ohitse nopeasti ja kaikkia kavereita ei kerennyt edes kunnolla tapaamaan. Se on jännä juttu, että kun kavereita näkee harvemmin ja tietää, että tapaamisiin on käytettävissä vain rajallinen aika, päivät loppuvat yksinkertaisesti kesken. Tilannehan tulee olemaan täysin toisenlainen kun palaamme takaisin kotimaahan lopullisesti. Joka tapauksessa olisimme ottaneet vastaan ilomielin vielä toisen lomakuukauden, mikä ei kuitenkaan valitettavasti taida olla mahdollista. Lomakelien puolesta loman olisi voinut siirtää ehkä toisaalle, mutta mukava oli käydä "viilentymässä" Suomessa ja palata takaisin Unkarin helteisiin (kyllä, täällä on edelleen kesä menossa).

Totta tosiaan, hieman paluumatkasta sen verran, että saavuimme Unkariin torstaina puolen päivän aikoihin ja olimme kotosalla iltapäivällä. Matkustaminen tuntui hieman pitkältä ja raskaalta, johtuen osittain painavista, ruokatavaroilla täytetyistä matkalaukuista. Voi sanoa, että matkapäivästä tuli aika hyvä treeni käsilihaksille, kun ne olivat illalla ja seuraavana päivänä kipeät. Aapo tirsotteli mukavasti Helsingin ja Budapestin välisen lennon, mutta junamatka Szegediin olikin sitten vähän vaikeampi, kun pikkumies ei olisi millään tahtonut olla paikallaan junassa. Pientä jännitystä matkantekoon aiheutti myös se, että jostain syystä Pasilla tuli musta aukko päähän ja emme olleet varmoja hyppäsimmekö oikeaan junaan (kaksi junaa tuli 5 minuutin sisällä laiturille). Loppujen lopuksi selvisi, että kyseessä oli oikea juna, onneksi. Junamatkaa ei helpottanut se, että se oli yllättäen ajankohtaan nähden kohtuullisen täynnä, joten jouduimme änkeytymään sellaiseen vaunuun, jossa oli vähän tilaa. Olimmehan toki muistaneet myös pukeutua "suomalaisesti" kotimaan kelien mukaan. Saimme kyllä osaksi outoja katseita muilta matkustajilta reilulla vaatetuksella... hehe.

Paluu Szegedin kotiin on tuntunut ihan mukavalta. Ehkä tähän tunteeseen on osasyynä se, että tiedämme komennuksen loppuvan piakkoin, noin kolmen kuukauden päästä. Hannan kanssa tulimme siihen lopputulokseen, että tunnelmat voisivat olla hieman erilaiset, jos tiedossa olisi vielä toinen pidempi jakso ennen kotiin paluuta. Ehkä tästä voi siis sanoa, että koti-ikävä kolkuttelee jo jollain tapaa takaraivossa, mutta sen saa ohitettua hyvin, kun tietää tulevasta paluusta. Asiaa ei kylläkään helpota yhtään se, että tiedämme taas Aapon joutuvan kolmen kuukauden ajaksi eroon kavereista. Mummut ja papatkin kun kerkesivät heti ensimmäisenä iltana täältä skypetellessä julistaa ikäväänsä pikkupoikaa kohtaa niin harmittaahan se hieman myös vanhempia. Mutta eiköhän tämä aika mene nopeasti, jotta mummut ja papat saavat viettää Aapon kanssa aikaa pian.

Tänään ja eilen olemme yrittäneet päästä kiinni takaisin rutiineihin. Käväisimme kauppatorilta ostamassa vihanneksia ja hedelmiä. Kävimme myöskin kävelykadulla katsastamassa tarjonnan, oliko siellä mitään erikoista. Jokin liikuntatapahtuma oli järjestetty keskuspuistossa, joskin emme jääneet kauemmaksi aikaa tapahtumaa seuraamaan. Hanna löysi mukavat kengät kauppatorilta ja Pasille piti ostaa uusi lompakko, kun vanha alkoi ratketa ompeleistaan. Halvalla saatiin molemmat ja löytyivät vielä kohtuullisen helposti. Niin ja kannettavaa tietokonetta varten kävimme myös useammassa kaupassa etsimässä bluetooth-hiirtä. Mistään kaupasta emme sitä löytäneet, mutta yksi kauppias oli valmis tilaamaan sen ensi viikoksi. Palvelu oli mukavaa ja toivottavasti myös luotettavaa.

Tässäpä taas kuulumisia tältä erää. Aapo juoksenteli muuten eilen sohvalla useista kielloista huolimatta sillä tuloksella, että lensi kuperkeikalla lattialle ja pään kolauttaen. Iso itku tuli ja mehän tietenkin säikähdimme urakalla. Itku meni ohitse, mutta eipä tainnut säikäyttää itse sankaria kovin paljon kun jo illalla oli uudet juoksuleikit sohvalla. Aapo on kaikin puolin kultainen lapsi meille, mutta välillä saa kyllä laskea kymmeneen useamman kerran hiljaa mielessä...

PS. Kuva-albumia on taas päivitetty elokuun otoksiin. Käykäähän katsomassa!