Huh hellettä!

"Huh hellettä!", sanoi jänis pakkasella. Ei ole pakkasia pidellyt täällä. Päinvastoin, viikon alussa Szegedissä mitattiin vuodenaikaan nähden uusi lämpöennätys, 35 astetta. Tästä oli juttua jopa suomalaisessa mediassa (mm. Kalevassa). Hellettä oli muuallakin Unkarissa (ja Unkarin ympärysvaltioissa), joka vaikutti esimerkiksi junaliikenteeseen siinä määrin, että yksi junareitti oltiin jouduttu sulkemaan ratakiskojen väännyttyä helteiden vuoksi. Kyllä voi sanoa, että pikku hiljaa helteet alkavat olemaan sitä luokkaa, että ulkona ei kovin herkästi viihdy kovin pitkää aikaa. Jos ulkolämpötila menee ruumiinlämmön yläpuolelle, silloin lienee jo parempi pysytellä sisätiloissa! Loppuviikon "vain 30 astetta" tuntui jo itse asiassa huomattavasti vilpoisammalta keliltä...

Viikko itsessään meni aika odottavissa merkeissä. Hannahan odotteli ystäväänsä lapsensa kanssa kylään meille. Tänään sunnuntaina Pasi kävi hakemassa vieraat Budapestin lentokentältä autolla. Auto vuokrattiin perjantaina ja hyödynsimme tilannetta heti käväisemällä isommilla ostoksilla tavarataloissa. Vettä raahattiin viikonlopun aikana 50 pulloa varastoon ja lisäksi hankimme samalla myös muut painavemmat tai tilaa vievät ostokset (vessapaperit, pyykinpesuaineet jne). Nyt on siis varastoja täydennetty joksikin aikaa, ettei tarvitse ihan heti kaupasta selkä vääränä kantaa tarvikkeita kotiin. Torstaina kävimme katsastamassa Szegedin kauppatorin kupeessa järjestetyn liskonäyttelyn. Näyttely järjestettiin sirkusteltassa ja sieltä löytyi kyllä kaikkea muutakin kuin liskoja: sammakoita, kilpikonnia, hämähäkkejä, krokotiileja ja käärmeitä. Näistä tuli napsittua aika ahkerasti kuvia, joskin näyttely oli käyty läpi kokonaisuudessaan noin 20:ssä minuutissa. Osa häkissä olevista kavereista oli olemukseltaan niljakkaan oloisia aiheuttaen kylmiä väristyksiä ja hämähäkkilaatikoiden kohdalla kummasti aina välillä tarkisti omat jalkansa. Ei ollut mikään turha reissu kuitenkaan!

Lauantaina tekaisimme vuokra-autolla reissun myös Hódmezövásárhely-kaupunkiin, luonnollisesti ostoksille ja katsomaan muutenkin elämää Szegedin ulkopuolella. Tämän jälkeen suuntasimme autolla navigaattorin opastuksella Ópusztaszerin kansallispuistoon. Saimme vinkin tästä paikasta Pasin entiseltä työkaverilta, että siellä riittäisi nähtävää koko päiväksi. Ei mennyt vinkki vikaan. Ennen kuin pääsimme ihastelemaan Unkarin historiallisia nähtävyyksiä, autonavigaattori päätti ohjata meidät "oikopolkua" pitkin erään joen pientareelle, jossa olisi ollut tarjolla jokseenkin turvattoman oloinen lauttakyyditys. Epäselväksi jäi myös se, olisiko lauttaa pitänyt siirrellä itse joen ylitse vai olisiko kyydityksen hoitanut joku henkilö. Emme jääneet kyselemään asiaa sen kummemmin vaan pyysimme navigaattoria opastamaan meidät toista reittiä pitkin kohteeseemme. Loppujen lopuksi oikea reitti toikin sitten vajaan 40 kilometrin mutkan matkaamme, mutta eipä se hirveästi haitannut. Maalaismaisemissa ajelu oli ihan mukavaa, varsinkin kun ei ollut kiirettä mihinkään.

Ópusztaszerin kansallispuistossa söimme alkutekijöiksi herkullista naudanlihaa perunoilla. Ruokailun yhteydessä saimme kuunnella Unkarilaista kansanmusiikkia. Ruoka-annoksen hinta oli mallia "turisti", mutta ajattelimme kuitenkin täyttää mahamme paikallisella ruoalla. Ratkaisu oli ihan hyvä, koska mukana oli eväät koostuen vain muutamasta leivästä nuppia kohden, ja kansallispuiston kävelyreissu osoittautuikin aika pitkäksi. Kävelimme puiston läpi parissa tunnissa ja jätimme jopa muutaman nähtävyyden katsomatta, koska aurinko porotti jälleen kerran aika kuumasti ja pääkipu alkoi tykyttämään ohimoilla. Puisto oli kaiken kaikkiaan mukava paikka, mutta sinne olisi pitänyt varata huomattavasti enemmän aikaa ja kärsivällisyyttä tutkia kaikki esillä olevat nähtävyydet. Toisaalta, osaan nähtävyyksistä olisi pitänyt maksaa 3-kertainen lipun hinta, mikä tuli hieman yllätyksenä. Peruspääsylipulla puistossa sai kävellä vapaasti ja katsella yleisiä nähtävyyksiä. Ne riittivät ainakin meille.

Viikonlopun autolla ajosta voi todeta sen verran, että jos on suomalainen liikennekulttuuri on joidenkin mielestä levotonta, on se Unkarissa monin verroin levottomampaa. Turvavälit ovat aika tuntematon käsite täällä ja ohittelua tehdään mitä mielenkiintoisimmissa paikoissa. Nopeudet moottoriteillä rajoituksista (yleisrajoitus 100km/h) huolimatta ovat aika kovia. Sunnuntaina Budapestistä palatessa moottoritien ohituskaistalta pyyhälsi ohitse ilmeisesti Porcshe (jos kerkesin oikein näkemään) vähintäänkin 150 kilometrin vauhdilla. Kävi vain humahdus ja auto oli jo kaukana edessä päin. Tutkiakin moottoritiellä oli, mutta kumma kyllä kyseinen ohittaja ei jäänyt siihen kiinni, vaikka seuraava tutka olikin pari kilometriä ohituksen jälkeen. Moukan tuuria, sanoisin. Ihmettelen kyllä, jos täällä ei ole liikennekuolemien määrissä huimia eroja kotimaan lukuihin verrattuna.

Mutta lopetetaanpas saarnaaminen hetkiseksi. Tänään kävimme vieraiden kanssa kiertoajelulla Szegedissä, kun auto oli vielä käytössä. Meillä on tarkoituksena mennä vielä paikallisen yrityksen tarjoamalle "potnapekka-ajelulle", joka kiertää noin 45 minuutin verran Szegedin kaupungia. Kävimme keskiviikkona testaamassa kyseisen ajelun Hannan ja Aapon kanssa, ihan vain varmistuaksemme kyydityksestä ja nähtävyyksistä. Kyyti oli aika vauhdikasta ja pomppuista, eikä tarjonnut meille juuri mitään uutta nähtävää kaupungissa. Olemme ilmeisesti käyneet kaupungin paikat hyvin läpi. Kyseinen ajelu saattaa toki tarjota ihan mukavan reissun sellaiselle henkilölle, joka ei ole kaupunkia juurikaan nähnyt. Aluksi emme tosin meinanneet päästä koko ajelulle, koska kuski ei ollut ilmeisestikään kovin halukas kuskaamaan vain kolmea matkustajaa. Kyytiin pääsimme kuitenkin, koska kuski tuli toisiin ajatuksiin aikansa asiaa pohdittuansa.

Tarinointi päättyy taas toistaiseksi tähän. Kuva-albumiin on lisätty kansio kesäkuun kuvista ja Ópusztaszerin kansallispuiston reissusta. Käykäähän katsomassa!