Kuntoilua Budapestissä

Heipähei! Olemme palanneet viikonlopun reissulta Budapestistä. Lähdimme lauantaina aamujunalla kohti Budapestiä tarkoituksena viettää kaksi päivää Unkarin pääkaupungissa nähtävyyksiä ihaillen. Junareissu meni kaikin puolin mukavasti, joskin Aapolla meinasi vähän olla tylsää alkumatkasta. Onneksi näkkärit ja keksit kuluttivat hyvin osan matka-ajasta. Loppumatkasta saimme pikkukaverin myös nukahtamaan hetkeksi ennen kuin saavuimme Nyugatin rautatieasemalle. Rautatieasemalta jatkoimme matkaa suunnaten kohti Radio Inn -hotellia, josta olimme varanneet huoneen yhdeksi yöksi. Kun vihdoin ja viimein pääsimme hotellille, saimme mukavan vastaanoton ja huoneen, kuten pitikin. Varattu huoneemme yllätti hieman, eli kyseessä olikin huoneistohotelli ja tämän mukaisesti meillä oli käytössämme myös keittiö jääkaapilla, aulatila ja iso makuuhuone. Aapollekin oli tilauksen mukaisesti saatu sänky huoneeseen, joten kaikin puolin varaus oli onnistunut. Ainut huono puoli huoneessa oli nariseva lattia ja rasvaamattomat ovensaranat, jotka pitivät "kohtuullisesti" ääntä illalla. Lähinnä huoletti, että Aapo olisi herännyt noihin ääniin, mutta ukkeli tirsottikin sikeästi johtuen ilmeisesti pitkästä reissupäivästä.

Lauantaipäivänä hotellivisiitin jälkeen käväisimme pitkän kävelyreissun Budapestin keskuspuistossa. Puistossa oltiin järjestetty jokin isompi liikuntatapahtuma, johon näytti osallistuneen paljon ihmisiä aerobikin ja juoksun merkeissä. Kävelimme puistossa aikamme ja napsittiin tietysti turistimaisesti paljon valokuvia. Puiston reunalla törmäsimme pieniin kojuihin, joissa kiinnostusta herätti unkarilaisten jalkapallojoukkueiden pelipaidat. Pelipaitaa emme loppujen lopuksi ostaneet vaan löysimme Aapolle hienon kesälakin mallia "Saharan hiekka-aavikot". Kevyempi lakki tuli enemmän kuin tarpeeseen loppumatkaa ajatellen.

Puiston kävelyreissulta päädyimme tämän jälkeen Sankarten Aukiolle, josta otimme myöskin valokuvia. Tällä aukiolla oli muutama muukin turisti ihailemassa patsaita ja korkeita rakennelmia. Turistikausi näytti siis alkaneen hyvissä ajoin täällä päin maailmaa. Aapon saimme mukavasti vielä päiväunille Sankarten Aukiolla, josta suuntasimme nokkamme kohti West End -kauppakeskusta. Kauppakeskuksessa kävimme käpyttelemässä oman aikamme ja etsiskelimme hissiä alempiin kerroksiin. Kun se vihdoin ja viimein löytyi, aloimme olla jo niin väsyneitä päivän kävelyreissusta, että pikkuhiljaa tuli tarve päästä lepäilemään ja viettämään iltaa hotellille.

Ennen hotellille paluuta kävimme kuitenkin ostamassa kaupasta ruokatarvikkeita iltaa varten ja syömässä rautatieaseman mäkkärillä "ravitsevat" hampurilaisateriat. Vaikka nyt painoa tässä molemmat Hanna ja minä pudottamassa ollaankin, niin sallimme itsellemme tämän herkutteluhetken. Kun pääsimme hotellille, niin joimme vielä kahvit ja limukat ennen kuin lähdimme huoneeseemme kylpemään mukavaan ammeeseen. Aapokin pääsi polskuttelemaan veteen iskän kanssa ja oli innoissaan. Illalla uni tuli silmään kaikilla yllättävän nopeasti, eikä mikään ihme. Olimmehan kävelleet päivän aikana todella paljon.

Sunnuntaina heräsimme hyvissä ajoin hotellin tarjoamalle aamupalalle, joka oli ihan maittava, mutta hieman kalliinpuoleinen. Tämän jälkeen reput selkään, hotellista poistuminen ja kävelemään kaupungille. Ensimmäisenä suuntasimme nokkamme kohti Budapestin kuuluisaa kauppahallia, jonne menimme jonkin matkaa paikallisbussin avittamana. Harmiksemme kauppahalli oli kuitenkin kiinni sunnuntaina, joten reissu oli siltä osin turha. Aikamme pohdittuamme päätimme jatkaa matkaa vieressä olevaa ketjusiltaa pitkin Tonava-joen toiselle puolelle. Kyseinen ketjusilta oli vähän hankalasti kuljettava, koska sitä oltiin ilmeisesti peruskorjaamassa parasta aikaa.

Joen yli päästyämme edessämme näkyi mahtavan näköinen Gellért-vuori, jonka huipulle päätimme nousta. Huonoksi onneksemme valitsimme "väärän" puolen ylös kapuamiseen. Rinteet olivat jokseenkin jyrkkiä lastenvaunuja pukkaillessa ja matkan varrella piti useampaan otteeseen huokaista ja pyyhkäistä hikeä. Yhdessä vaiheessa karttaa tutkaillessamme paikalle tupsahti ystävällinen englantia puhuva mies, joka opasti meitä kevyempää reittiä pitkin huipulle huomatessaan tuskaisan matkantekomme (huomautti, että Pasi näyttää hikoilevan aika kovasti, hehe). Ylös päästyämme pitikin sitten vaihtaa paitaa, että olo olisi hieman mukavampi. Aikamme huipulla käveltyämme suuntasimme huipulla olevan vanhan linnakkeen ravintolaan, jossa Aapo sai murkinaa ja vanhemmat hieman virkistysjuomaa. Ennen kuin poistuimme vuorelta, ostimme Hannalle käsintehdyn rannekorun muistoksi Budapestin reissusta. Niinkin ihmeelliseltä kuin asia voi vaikuttaa, vuorelta alaspäin meno oli huomattavasti helpompaa, mutta hiki tuli siinäkin loppujen lopuksi. Alhaalla puistossa huokaistuamme vieressä oleva lämpömittari näytti +30 astetta. Päivä oli siis todella lämmin ja ei todellakaan helpottanut aiempaa liikuntaurakkaamme.

Palasimme takaisin Tonava-joen toiselle puolelle ja hiljensimme hieman matkavauhtia ja otimme valokuvia matkan varrelta. Pienen eväshetken jälkeen Aapokin alkoi heräillä, kun saavuimme parlamenttitalon lähettyville. Unkarin parlamentissa oli järjestettynä jotain tapahtumaa sunnuntaiksi, joten emme päässeet kovin lähelle ihailemaan rakennusta. Näyttävä se joka tapauksessa oli kauempaakin katsottuna ja eipä yhtään ihme, että sitä on rakennettu huhujen mukaan 20 vuotta (oli nimittäin keskeneräinen vieläkin). Parlamenttitalon jälkeen aloimme jo pohtimaan kotiin palaamista. Hannalla oli ilmeisesti väsymyksestä johtuen jo kova ikävä oikeaan kotiin, kun olimme palaamassa koto-Suomeen. Päädyimme kuitenkin siihen lopputulokseen, että tällä kertaa palataan Szegediin ja sitten joulukuussa vasta Suomeen.

Palasimme Nyugatin rautatieasemalle hyvissä ajoin ennen junan saapumista. Käväisimme taas hemmottelemassa itseämme mäkkärillä hampurilais-aterialla. Vaikka kaloreita nyt kertyikin tuosta ateriasta, niin päätimme ne joka tapauksessa hyvillä mielin syödä. Aterian jälkeen lähdimme sitten ostamaan junalippuja ja odottelemaan junaa. Ennen junaan nousemista meitä säikäytti "pieni" kömmähdys Pasilta, kun huomasimme toisen repuistamme uupuvan. Hetken mietittyä hoksasimme, että reppu on varmaankin jäänyt mäkkärille pöydän alle, jossa ruokailimme. Pasi menikin sitten juoksujalkaa takaisin etsimään reppua. Reppu oli jo kerennyt kadota pöydän alta ja mielessä kävi paha aavistus tapahtumasta. Selvitys myyjältä pienten kielimuuriongelmien jälkeen paljasti kuitenkin, että valpas vartija oli poiminut repun parempaan talteen. Huonosti meinasi käydä, mutta selvisimme säikähdyksellä.

Junamatka takaisin Szegediin tuntui pitkältä, mikä johtui pääosin siitä, ettei Aapoa oikein nukuttanut matkan aikana ja virikkeitä piti keksiä kerta toisensa jälkeen. Kovasti Aapo vilkutteli muille matkustajille ja sai palautetta sitä mukaa. Taas tuli todettua, että unkarilaiset ovat hyvin lapsiystävällisiä ihmisiä (se on tullut huomattua jo aikaisemminkin) ja Aapokin tietää tämän. Junareissuun liittyi sellainen mukava asia, että edessämme istui suomalaispariskunta, joka oli menossa työmatkalle Szegediin. Saimme keskustella heidän kanssaan hetken maailmanmenosta niin Suomessa kuin Unkarissakin. Lopulta pääsimme kotiin ja sinne oli mukava mennä, vaikka reissu mukava olikin. Todennäköisesti tekemämme reissu olisi tuntunut huomattavasti lyhyemmältä, jos olisimme tehneet sen autolla. Joka tapauksessa junalla matkustaminen ja nähtävyyksien näkeminen oli ainutlaatuinen kokemus kaikille meistä. Aapokin osoitti taas olevansa hyvin reipas poika jaksamalla pitkiä kävelysessioita ja katselemalla nähtävyyksiä äidin ja iskän kanssa.

Mutta nyt on aika lopettaa tarinointi taas hetkiseksi. Olemme palanneet arkeen ja parin viikon kuluttua saamme vieraita, jos kaikki menee hyvin. Sen verran vielä loppuun kerrottanee, että lämpötila on ollut viime päivinä aika korkealla. Tänään mittari näytti +30 astetta, kun käväisimme kaupassa Pasin työpäivän jälkeen. Ilma on hyvin "ahdistava" ja hiki tulee pelkästä kevyestä kävelystä. Lieköhän tänä kesänä tulee +40 asteen lämpötiloja, joita Szegedissäkin koettiin viime kesänä. Sellainen lämpö olisi jo aika paljon meille.

PS. Kuva-albumiin on lisätty kansio 2008 Budapest, joka sisältää reissumme kuvat.