Päivää, sadepäivää.

Täällä pitelee taas omituisia kelejä. Viikolla oli päivät hyvin lämpimiä, yli 20 asteen. Tänään tuli taas yllättäen kylmät kelit ja sadetta niskaan. Eilen illallakin saimme parvekkeelta käsin ihmetellä saapuvaa ukkoskeliä. Jyrinää nyt ei aivan kauheasti kuulunut, mutta taivas välkkyi sitäkin enemmän.

Edellisestä kirjoituksesta onkin taas vierähtänyt aikaa. Laiskuus on tainnut iskeä kirjoittamisen suhteen. Välillä on ollut kova aikomus aloittaa naputtelu, mutta sitten aivan toiset hommat ovat vieneet mielenkiinnon. Näinkin välillä siis. Joka tapauksessa edellisen kirjoituksen ja tämän päiväisen kirjoituksen välissä on kerennyt tapahtua kaikennäköistä enemmän ja vähemmän mielenkiintoista. Yksi päivä satuimme kaupungilla kävellessämme keskuspuistoon, jossa oli jonkinnäköinen automyyntikampanja. Puisto oli ahdettu täyteen uusia ja toinen toistaan hienompia autoja. Kauppoja ei alettu hieromaan vaan keskityimme vain katsastamaan hinnat ja mallit läpi. Tämän tapahtuman yhteyteen oli järjestetty myös eräänlaisena muistutuksena autolijoille eräänlainen onnettomuusesitys, jossa humalainen mies oli ajanut pyöräilijän ja toisen auton kanssa kolarin. Paikalle oli järjestetty ambulansseja ja paloautoja, jotka tulivat pillit päällä paikalle ja vetivät esityksen alusta loppuun hienosti kuuluttajan selostaessa tapahtumia. Lopputulos taisi olla kaikkien kannalta onnellinen, joskin Ladan rutjake menetti ovet ja katot palomiesten peltileikkureiden käsittelyssä. Hienoa oli nähdä tällainen tapahtuma ja Aapokin taisi tykätä piipaa-autojen ajelusta.

Meillä on taas, ilmeisesti talven tulon myötä, alkaneet ongelmat asunnossa. Kaasulaite sanoi taas sopimuksensa irti eräänä iltana ja jouduimme viettämään yhden yön kylmemmissä olosuhteissa. Vuokranantajan veli hommasi seuraavaksi aamuksi jotain ukkeleita korjaamaan laitetta ja homma taisi loppujen lopuksi taas olla vain 5 minuutin kestoinen. Sen tarkemmin ei tullut tietoa, mikä vikana oli mutta pääasia, että laite pelaa taas ja tulee lämmintä vettä ja kämppä pysyy lämpimänä. Samaan syssyyn (samalla viikolla) keittiössämme tapahtui jotain omituista vedenkeittimen kanssa niin, että keittiöön tuli jotain savun tuoksua aina sähkövehkeitä pistorasiassa käyttämisen yhteydessä. Tästäkin ilmoitettiin vuokranantajalle ja taas "raukka" velipoika joutui tarkistusreissulle asuntoomme. Emme valitettavasti saaneet enää toistettua savunhajua tarkistuskäynnillä. Joka tapauksessa miekkonen meinasi asiaa selvitellä. Nyt on mennyt jo pari viikkoa, eikä mitään ole kuulunut. Tuskin tulee edes kuulumaankaan.

Viime viikonloppuna vuokrasimme auton ja kävimme shoppailureissulla Szegedin ulkopuolella. Perinteisesti ensimmäinen etappi oli H-kaupunki lauantaina. Sieltä jatkoimme matkaa sitten Oroshazán kaupunkiin, jossa kävimme pikaisen visiitin autoilemassa. Kauaa emme paikan päällä viihtyneet vaan palasimme samaa reittiä takaisin Szegediin. Sunnuntaina otimme suunnaksi Kecskemétin kaupungin, jossa halusimme käydä Malom-nimisessä kauppakeskuskompleksissa (4 kerrosta). Sieltä tarttui mukaan tietenkin jotain tuotteita. Mikäs se sellainen reissu olisi, josta ei jotain mukavaa löytyisi mukaan? :) Kauppakeskuksen kiertelyn jälkeen kävimme sitten myös kaupungilla kävelemässä ja katsomassa nähtävyyksiä. Muutama kirkko, puisto ja pari hienoa rakennusta näimme ja kahvitkin kerkesimme juoda eräässä ravintolassa pannukakkujen kera. Sen jälkeen olikin jo sitten aika jatkaa matkaa eteenpäin ja otimme suunnaksi Dabasin kylän Budapestin ja Kecskemétin välimaastossa. Syynä tälle etapille oli se, että Hanna tiesi muutaman suomalaisen pitävän siellä päin majapaikkaa ja päätimme käydä katsomassa, josko löytäisimme paikan. Koska tarkempi osoite jäi selvittämättä, emme paikkaa tietenkään löytäneet ja päädyimme sitten katselemaan muuten vain maisemia. Matkalla tulikin vastaan mielenkiintoisen näköisiä taloja, osa hyväkuntoisia ja osa taas vähemmän hyvässä kunnossa. Szegediin palattuamme kävimme sitten vielä kauppareissulla ja hakemassa pahvilaatikoita erään tavaratalon takaa tulevaa paluumuuttoamme varten.

Maanantaina vuokra-autoa palauttaessa tulikin sitten yllätys eteen. Auton vastaanottanut vuokrafirman henkilö totesi, että auto on kunnossa ja kirjoitti palautustodistukset kuntoon. Tämän jälkeen menikin sitten tunti, kun ongelmat alkoivat. Vuokrafirman henkilö soitti ja ilmoitti, että autosta on löytynyt pesun jälkeen lommo, joka meidän pitäisi maksaa (arvioivat korjauskuluiksi 500 euroa). En oikein ollut uskoa korviani, kun sain kuulla tästä, koska pystyin olemaan 100% varma, ettei autoa ole tällätty mihinkään. Vuokrafirman henkilö tulikin sitten näyttämään autoa ja selvisi, että vasemman puolen takaovessa olikin jonkinnäköisiä jälkiä. Mies oli kuitenkin "anteliaalla" päällä ja sanoi, että tästä selvittäisiin minun onnekseni vain 145 eurolla ja olin jo melkein valmis maksamaan lystin. Päätin kuitenkin pyytää apua työpaikkani esimieheltä asian selvittämisessä, koska palautuksen jälkeen maksun vaatiminen tuntui epäreilulta, ja loppujen lopuksi asia saatiin selvitettyä niin, että vältyimme maksulta. Sinänsä tilanne oli aika kiusallinen, koska emme voineet varmuudella sanoa, oliko lommo tullut meillä vai ennen vuokraustamme, koska en tarkistanut autoa riittävän hyvin vastaanoton yhteydessä, eikä sitä tehnyt myöskään vuokrafirman henkilö. Tokihan lommo olisi maksettu, jos se olisi pystytty aukottomasti todistamaan meidän aikaansaamaksi. Edelleen minua jäi mietityttämään tässä se, mistä tuo lommo olisi voinut tulla. Hannan kanssa asiaa pohtiessamme päädyimme siihen, että lommo olisi tullut jossain parkkipaikalla toisen auton ovesta (ja reilun pelin mukaisesti tekijä oli poistunut paikalta). Pääasia tässäkin, että homma on nyt kunnossa. Harmittava tapaushan tämä oli kaikkien osapuolten kannalta, mutta toivottavasti asia jäi tähän (nimim. Vuokrataan tulevaisuudessakin).

Noh, mutta sitten vähän iloisempia asioita loppuun. Tänä viikonloppuna Szegedissä järjestetään paprika-festivaalit. Kävimme jo malttamattomina eilen tutustumassa tarjontaan, mutta valitettavasti piti todeta tarjonnan olevan aika vajaavaista. Myyntikojuja toki oli jonkin verran, mutta itse asiaa - paprikaa - oli saatu tuotua paikalle vain muutamiin kojuihin. Jäimme epäilemään, että paprikatarjonnat saattaisivat olla hieman paremmat tänään lauantaina tai sunnuntaina. Tarkoituksena on siis varmaankin käydä uudelleen festivaalialueella, jos säät sallivat. Tässä yhteydessä on pakko hehkuttaa taas tapahtumien runsasta määrää ainakin Szegedissä (ei tietoa, millaista tämä on muualla Unkarissa). Periaatteesa nyt vajaan vuoden ajalta voi sanoa, että melkein joka kuukausi kaupungissa järjestetään jotain kivaa "leipää ja sirkushuveja" kansalle. Tämähän poikkeaa huomattavasti kotimaamme menosta ja eritoten Oulusta, jossa kaikki tapahtumat keskittyvät kesälle ja sitten alkaakin taas 8 kuukauden murjotus seuraavaan kesään. Tästä olisi syytä ottaa mallia...

Niin ja lisääkin iloisia asioita on tiedossa, tällä kertaa vieraiden muodossa. Huomenna Hanna saa muutaman kaverinsa kylään, jotka tulevat Budapestin lomaltansa vierailemaan luonamme. Vieraat ovat aikoneet viettää luonamme muutaman päivän, jonka jälkeen he palaavat takaisin Suomeen. Sitä ennen vieraille pitää toki keksiä jonkinnäköistä tekemistä, mutta tämä jäänee Hannan ja Aapon tehtäväksi, kun minä olen luonnollisesti viikolla töissä. Parin viikon päästä tulevat sitten Pasin siskot kahdestaan viikoksi lomalle pitämään seuraa meille. Saapa nähdä, kuinka kaksi teini-ikäistä päätyy Budapestiin :) Joka tapauksessa tarkoituksena olisi mennä vastaan heitä lentokentälle, jotta matkanteko päättyisi luotettavasti Szegediin.

Lopuksi pitänee sanoa, että kotiinpaluun tunnelmat alkavat jo pikkuhiljaa nostaa päätään. Pakostakin kohta pitänee alkaa miettimään tavaroidemme kuljettamista takaisin Suomeen, kuten myös muitakin paluuseen liittyviä asioita (verotus jne). Lisäksi mielessämme on oma koti, siellä kun pitää ainakin yrittää maalata seiniä ennen varsinaisia muuttoa. Aapo ei varmaankaan vielä ymmärrä, että kohta muutamme takaisin oikeaan kotiin. Sen verran pikkumies on jo kuitenkin hoksannut, että lentokoneella kuljetaan taivaalla ja siitä olemme puhuneetkin Aapolle aina silloin tällöin. Tästä hoksaamisesta tuli myös sen verran mieleen, että nykyään Aapon mielestä ratikka-junat on aika kuuma juttu. Melkeimpä aina on pakko pysähtyä katsomaan, kun ratikka menee kiskot ulvoen vierestä. Legoillakin on jo kovasti alettu rakentamaan ja hyppiminen on kivaa, kun äiskä ja iskä pitävät käsistä kiinni. Ihmeellistä on pienen ihmisen elämä...

PS. Kuva-albumia on taas päivitetty. Syyskuulta löytyy nyt uusia kuvia... :)