Lomakuulumisia

Viikko lomasta on takana päin, mutta vielä kaksi ja puoli viikkoa edessä. Pakko kyllä sanoa, että aika on mennyt todella nopeasti täällä Suomessa tolskatessa. Ensimmäiselle viikolle saimme mahtumaan muutaman vierailun Hannan ja minun kavereiden luona, kuten myös hieman mökkeilyä Iissä vanhempiemme luona. Tokihan Oulun Reippaan pelejäkin piti käydä pari matsia katselemassa, miten poikien peli pyörii; ensimmäisessä pelissä mukavasti (voitto), jälkimmäisessä vähän heikommin (tappio). Kuntoiluakin on tullut harrastettua sen verran, että muutaman kerran lenkillä on tullut käväistyä ja yksi kuntosalikeikka tuli suoritettua. Tuleville viikoille onkin luvassa sitten taas kavereiden tapaamista, hieman juhlimista ja muuta mukavaa. Ainut huono seikka tässä lomassa ovat olleet kelit - kylmää on ollut ja vettäkin tihkuttanut aina silloin tällöin. Lentokoneesta ulostautuminen Oulunsalon kentällä oli kyllä aika mielenkiintoinen kokemus lyhyet housut ja t-paita päällä. Meinasi jopa alkaa hieman palelemaan! Tässä mielessä on hieman ikävä Unkarin aurinkoisia päiviä. Toivottavasti saamme nauttia niistä vielä jonkin verran ennen lopullista Suomeen palaamista.

Hanna on tämän viikonlopun töissä ja minä vietän laatuaikaa Aapon kanssa. Aapo oli taas kerennyt kasvamaan reippaassa kolmessa viikossa "hirveästi" ja jälleen tuli todettua, että melkoinen kehityssykähdys oli tapahtunut ympäristön vaihtumisen myötä. Edellisellä lomareissulla keväällä Aapohan oppi kävelemään ja hampaita pukkasi ihan urakalla suuhun. Nyt, johtuen ilmeisesti mummujen ja pappojen hyvästä hoivasta, Aapo on jo kovasti alkanu jutustelemaan vauvapuheella ja joistain sanoista saa jo sen verran selvää, että tietää, mitä poika haluaa tehdä. Pään heilutus ein merkiksi on myös opittu ja sitähän on tullut viljeltyä kovasti aina kun meno ei miellytä pikku kaveria, hehe. Onpa Aapo oppinut myös itse syömään lusikalla ja laittamaan kumpparit jalkaan, eli reipas on poika kaikin puolin! Rauhallisuudesta ei voi niinkään moittia vaan poika on kyllä osoittanut olevansa hyvin vilkas luonteeltaan - pihalla 10 metrin matkalle mahtuu niin monta virikettä, että alkuperäiseen päämäärään pääseminen tuntuu isän näkökulmasta katsottuna jopa mahdottomalta. Maailmassa on pienelle vain niin paljon uusia ja ihmeellisiä asioita, että ne pitää käydä tarkastamassa ihan vain varmuuden vuoksi. Muutenhan saattaisi jotain tärkeää mennä ohitse.

Kerkesimmepä tuossa mökkireissulla säikähtää, että Aapolle olisi tullut ensimmäinen iso haaveri. Huomasimme aamulla, että pojan nilkka on turvonnut melkoiseksi palloksi mustelman kera. Ensimmäisenä tuli mieleen, että nilkka olisi jossain vaiheessa vääntynyt pahemmin. Tämän teorian jouduimme kuitenkin hylkäämään, koska nilkka ei aristanut yhtään ja Aapon vauhti pihalla juostessa oli normaali. Toinen ajatuksemme oli jonkun ötökän purema (punkki). Sen verran asialle piti kuitenkin saada varmistusta, että käväisimme terveyskeskuksessa tarkistuttamassa nilkan. Eipä siinä hoitajan mukaan sitten loppujen lopuksi ollut mitään suurempaa aihetta huoleen, vaan ilmeisesti kyseessä oli vain pahimmoilleen itikan pistos sellaiseen kohtaan, että turvotusta ja mustelmaa esiintyy jonkin verran. Näin ollen saimme siis huokaistua helpotuksesta.

Mitähän sitä muuta. Uuden kannettavan tietokoneen kävimme ostamassa heti loman alussa. Vanha kannettava on jo 6 vuotta vanha ja alkaa olemaan elinkaarensa loppuvaiheilla. Kyllähän sillä olisi varmaan vielä komennuksen ajan pystynyt sitkuttelemaan, mutta jatkuva ylikuumentuminen ja hyytyminen eivät tuntuneet enää kovin mukavilta. Tämä uusi "raahattava" tuntuu erinomaiselta vehkeeltä heti näin kättelyssä. Laitteen on valmistanut Fujitsu Siemens ja malli on AMILO Si 2636. Tämän vehkeen näppäimistö on jämäkkä, kone erittäin pirteä ja kaikki tarvittavat lisälaitteet ovat integroituna (web-kamera, muistikortinlukija, langattomat yhteydet ja polttava asema). Niin ja onhan tämä kyllä todella tyylikäs laite myös, ei sen puoleen. Toivottavasti on myös yhtä pitkäikäinen kuin aikaisemmin hyvin palvellut kollegansa.

Mutta nyt pitänee lopetella taas kirjottaminen vaihteeksi. Lomakuvia lisäillään taas albumiin, kunhan keretään (ja osataan uudella koneella), niin halukkaat voivat käydä katsastamassa otoksia. Morjens!