Seilataan sumussa

Jälleen on vierähtänyt jonkin aikaa edellisestä blogimerkinnästä. Hannan vanhemmat ovat tulleet kylään meille, joten aikaa on vietetty heidän kanssaan. Vieraathan saapuivat sunnuntaina, kun Pasi kävi hakemassa heidät Budapestin lentokentältä. Menomatkalla Budapestiin juna oli ammuttu täyteen ja pienessä vaunussa kökötti parhaimmillaan 5 ihmistä. Lämmityskin kun oli täysillä vaunussa niin meinasi pikkaisen pukata hiki päälle. Lentokentällä odottikin sitten vielä sellainen pieni yllätys, että lento oli myöhässä noin puoli tuntia Helsingissä olleen huonon kelin vuoksi. Seuraava juna Szegediin kun kerkesi mennä 10 minuuttia ennen Köbanya-Kispestille saapumistamme niin jouduimme sitten odottelemaan asemalla taas vajaan tunnin verran, ennen kuin pääsimme ilta yhdeksältä lähtevään junaan. Onneksi mukaan sattui Pasin entinen työkaveri, joka tuli samalla lennolla Budapestiin ja edelleen Szegediin, joten juttua riitti mukavasti junan odottelun ja junamatkankin ajaksi. Perillä Szegedissä oltiin loppujen lopuksi puolen yön aikaan. Matkantekohan alkoi sekä Hannan vanhemmilta että Pasilta noin yhden aikaan päivällä, eli reissu oli jokseenkin pitkäkestoinen.

Pääosin vierailijat ovat tehneet pitkiä kävelyreissuja Szegedin keskustassa tutustuen kauppoihin ja nähtävyyksiin. Alkuviikosta tilanne ei ollut nähtävyyksien osalta kovin mukava, kun otsikon mukaisesti täällä oli jokseenkin ihmeellinen keli. Kolme päivää todella sankkaa sumua, eikä eteensä nähnyt juuri mitään. Onneksi kuitenkin kaupoissa riitti tekemistä, ettei aika mennyt aivan harakoille. Nyt parina viime päivänä sää on hieman parantunut ja aurinkokin on pilkottanut välillä taivaalta. Tänään on ollut jo lämmin keli, joten kevät näyttää pikkuhiljaa alkavan täällä.

Aapon lääkäriasiat on saatu vihdoin ja viimeinen toivottavasti kuntoon. Kävimme tiistaina uudella MiniKlinik-vastaanotolla erään lääkärin juttusilla. Kaikeksi onneksi hän puhui englantia, joten saimme kerrottua asiamme, mikä tilanne oli. Hän tutki Aapon korvat ja muutenkin yleistilanteen todeten haluavansa tutkia Aapon joka kuukausi (= haluaa meidän rahat joka kuukausi). Korvatulehduksesta kun on kuitenkin kyse, niin säännöllinen seuranta sopii meille ja mukavampi on vierailla sellaisen lääkärin luona, joka haluaa puhua englantia. Torstaina kävimme vielä sitten aikaisemman lääkärin juttusilla, jolla tarvittiin tulkkia. Huvittavaa tilanteessa oli, että tämä samainen englantia osaamaton lääkäri piti vastaanottoa myös tuolla MiniKlinik-vastaanotolla ilmeisesti ilta-aikaan. Vastaanoton periaatteina oli kuuleman mukaan se, että he pystyvät auttamaan myös englanninkielisiä potilaita. Tiedä sitten kantautuiko sana vai mitä, mutta torstaisella käynnillä tämä unkaria puhuvan lääkärin suhtautuminen Aapon korva-asiaan oli jotenkin "hälläväliä"-meinkiä. Palkinnoksi annettiin kuitenkin tälle Aapoa aikaisemmin hoitaneelle lääkärille rahaa "ohi prosessin" hyvästä palvelusta. Valitettavasti emme varmaankaan tule enää käymään tämän lääkärin vastaanotolla tulevaisuudessa. Siitä ei ole tietoa, loukkaantuiko tämä lääkäri siitä, että kävimme toisella lääkärillä hänen "hoitojaksonsa" aikana. Toivottavasti tästä ei tule ongelmia tulevaisuudessa uuden lääkärin kanssa (todennäköisesti kun ovat työkavereita siellä MiniKlinikissä).

Tällä viikolla on myös ollut mukavia tapahtumia muutenkin. Kävin pelailemassa jalkapalloa firman vuorolla jossain opiskelija-asuntolassa, jonka etsimiseen vierähti jokunen tovi. Loppujen lopuksi matkaa ei tainnut olla meidän asunnolta kuin vajaa kilometri, joten ei tarvinnut alkaa paikallisilta kyselemään. Edellisestä pallon potkimiskerrasta olikin kerennyt vierähtää jo melkein pari kuukautta, joten meno pelikentällä oli sen mukaista. Kyllähän sitä pikkuhiljaa alkoi vertymään, mutta ainakaan peliolosuhteet eivät asiaa helpottaneet. Opiskelija-asuntolan sali oli kohtuullisen kylmä, koska sitä ei ilmeisesti juuri lämmitetä. Lisäksi kun pölypallot pyörivät kentällä niin lattia kävi välillä todella liukkaaksi. Turvallisia pelihetkiä! Joka tapauksessa mukava oli käydä pelailemassa työkavereiden kanssa. Samaista vuoroa tullaan hyödyntämään myös tulevaisuudessa ja Szegedin yliopiston puulaakisarjaankin sain kutsun...

Kävimme myös Hannan, Aapon, Hannan vanhempien ja Pasin entisen työkaverin kanssa syömässä eräässä Göry-nimisessä ravintolassa keskiviikkona. Meitä oli uhkailtu, että annokset ovat hintaansa nähden "isoja", mitä en oikein uskonut ennen kuin pääsin asian itse toteamaan. Kun tarjoilija toi ruoka-annoksemme pöytään, jokaiselle levisi naurunremakan jälkeen hymy naamalle ja suuri ihmetys siitä, jaksaako kukaan syödä niin isoja annoksia. Huhujen mukaan annoksia on syöty hyvällä omalla tunnolla niin, ettei lautaselle ole juuri mitään jäänyt. Haluaisin kyllä nähdä sen henkilön, joka syö täyden menun alkuruoasta jälkiruokaan saakka. Joka tapauksessa kokemus oli sitä luokkaa, että seuraavat vierailijat viedään vaikka väkipakolla ihastelemaan ja syömään samaiseen paikkaan. Pistämme jossain vaiheessa kuvia kuva-albumiin tästä ravintolaillastamme.

Nyt on siis taas viikonlopun aika. Vieraamme lähtevät huomenissa vielä keskustaan shoppailemaan tulijaisia ja me käymme Hannan ja Aapon kanssa katsastamassa yhden kenkäliikkeen, jossa on alennuksia. Tarkoituksena olisi myös käydä Tescossa tekemässä isompia ostoksia (pesuaineet yms), kun kantajiakin on nyt enemmän mukana. Kaikki tilaisuudet pitää hyödyntää, kun ei ole autoa. Sunnuntaina on varmaan levähdyspäivä, jolloin Hannan ja Aapon tavarat pakataan Suomen lomareissua varten. Maanantaina onkin sitten aikainen herätys, kun taksi tulee hakemaan asuntomme edestä matkalaiset. Lento Suomeen lähtee puolen päivän pintaan. Pasi lähtee jälleen saattamispuuhiin, eli työpäivä vierähtää mukavasti sitten Budapestin visiitillä. Seuraavat kaksi viikkoa voikin sitten tehdä pidempää päivää korvaten menetetyn työajan...