Lomalla kaikki on toisin

Kerkesinpäs sittenkin kirjoittelemaan täältä kotimaasta vaikka aluksi näytti uhkaavalta, ettei kerkeä edes konetta kunnolla avata. Hanna on valmistelemassa kaverinsa hääjuhlia ja Aapo on mummun kanssa kaupungilla hummailemassa. Saa isäkin sitten hetkisen levähtää blogin parissa. Pakko kyllä myöntää, että työsähköpostejakin on tullut lomalla luettua jonkin verran. Ihan vain pikkuisen sivusilmällä iltasella ennen nukkumaanmenoa. Noh, on koneella tullut jotain tarpeellistakin tehtyä. Ensimmäisen kerran piti kokeilla EU-maksun suorittamista pankin kautta asuntomme vuokranantajalle. Vaikkakin EU-maksua on kehuttu käteväksi ja sen pitäisi helpottaa maksuliikennettä EU-maiden välillä, toivon hartaasti, että rahat menevät perille eivätkä päädy bittiavaruuteen - sen verran suuresta rahasummasta (220 euroa) oli kuitenkin kyse. Rahaahan piti siirtää sähkö- ja kaasulaskun vuoksi, joiden summat järkyttivät suuruudellaan kun kuulin ne. Kyllähän meitä varoteltiin, että lämmitys ja sähkö ovat kallista, mutta aivan tuommoista summaa ei osannut odottaa. Jatkossa sitten istutaankin kynttilän valossa viltin alla, jotta saadaan kustannukset pienemmiksi!

Perjantaina Suomeen saavuttaessa lennot olivat onneksi ajoissa, vaikka aluksi Budapestin lentokentällä odotusta aiheutti jokin eksynyt/myöhästynyt lammas. Lentokentältä irtaannuttiin sitten 25 minuutin päästä alkuperäisestä aikataulusta. Kun Helsinki-Vantaan kentällä oltiin jotakuinkin ajoissa, Oulun lennollekin kerkesi mukaan pienen odottelun jälkeen. Kun saavuin Oulunsaloon niin ensimmäisenä olikin sitten mielessä nukkumaan pääseminen, koska päivä oli ollut kohtuullisen pitkä reissaamisen suhteen. Hanna oli odottamassa lentokentällä, mikä oli kiva juttu kun edellisestä näkemisestä oli kerennyt kulua lähemmäs kaksi viikkoa. Aapoa en kerennyt nähdä vasta kuin seuraavana aamuna heräämisen jälkeen. Pikkumies oli kasvanut kovasti ja jonkin aikaa meni ennen kuin Aapo tajusi kuka oli tullut takaisin maisemiin. Onneksi isä muistui kuitenkin mieleen hyvin pian ja taas päästiin leikkimään pallolla! Aikaisemmassa blogikirjoituksessa toivoin, ettei Aapo oppisi aivan vielä kävelemään. Tämä osoittautui kuitenkin turhaksi toiveeksi, koska käveleminen oli jo opittu ennen iskän saapumista. Höh! Mutta ei se mitään, mieltä lämmitti joka tapauksessa huomata pikkumiehen riemu viipottaessa huoneesta toiseen. Tokihan kävely ei vielä ole aivan varmalla pohjalla, mutta liikkuminen on paljon nopeampaa kuin konttaamalla, ja Aapokin on huomannut tämän. Kohta voidaan siis jo alkaa harjoittelemaan pallon potkimista Unkarin asunnossa (nimim. seuraavaa jalkapallotähteä odotellessa).

Lomaviikolla on pitänyt kiirettä. En tiedä oikein mihin kaikki aika on kadonnut, mutta tämä on tapahtunut aika tehokkaasti ja salakavalasti. Entisiä työkavereita kerkesin käydä morjestamassa ja kyselemässä kuulumisia (vuoden vaihteen aikaan suoritettiin yritysten välisiä liikentoimintakauppoja ja pitkäaikaiset työkaverit siirtyivät toisen työnantajan alaisuuteen). Mummu-pappalassa käytiin viemässä tulijaisia ja vaihtamassa kuulumiset pikaisesti. Iso-mummu-pappalassa (vai miten lie sanotaankaan) kävimme syömässä hirvestä tehtyjä lihapullia, jotka oli valmistettu toissakesäisen metsästysreissun saaliista. Joitakin joukkuekavereitakin kerkesin jopa käydä morjenstamassa TV:stä tulleen jalkapallomatsin aikana sekä pienellä visiitillä Oulun yöelämässä. Kerkesimmepä käydä myös Hannan kanssa saunomassa tuttavapariskunnan luona, kun edellisestä kerrasta oli vierähtänyt jo pidemmän aikaa ja kutsu kävi löylyjä heittämään. Kaiken tämän lisäksi olemme juosseet erinäisissä kaupoissa hankkimassa "selviytymispakkaukseen" täydennyksiä: lääkkeitä, Aapolle ruokaa, Rooman 1. tuotantokausi DVD:nä ja Aapolle uudet matkarattaat (muistanette aikaisemmat kommentit, ettei rattailla päässyt kauppoihin, joten ostimme uudet pienemmät versiot). Rahaa on mennyt, mutta ostokset ovat olleet kaikin puolin tarpeellisia.

Vielä olisi ennen loman loppumista tarkoituksena käydä perjantaina kyläilemässä Aapon kummisedän luona ja hakemassa pankista tiliotetta englanninkielisenä oleskelulupia varten. Edellä mainittu ote kyllä tilattiin postitse Unkariin jo kolmisen viikkoa sitten, mutta joko Suomen tai Unkarin posti päätti olla kiikuttamatta toimitusta postilaatikkoon saakka. Parempi siis käydä paikan päältä hakemassa, ettei tarvitse alkaa arpomaan ja selvittelemään Unkarin päässä asiaa (pieni epäilys mielessä, ettei asia selviä, ainakaan helposti). Seuraava etappi onkin Hannan ystävän häät, joihin olisi tarkoitus mennä vieraaksi. Sunnuntaina lähteekin sitten lento takaisin Unkariin ja matkalaukut ovat pakattu toivottavasti siihen mennessä. Suomessa oli kaikinpuolin mukava käydä, mutta jatkuva kiire sai talviloman tuntumaan aivan joltain muulta kuin lomalta. Seuraavan kerran kesälomalla pitänee yrittää jättää aikatauluun päiviä myös oikeaa lomailua varten.