Elläinten elämää

Muutama yö enää ja sitten olenkin jo Oulunsalon lentokentällä - odotus on kova, että näen Hannan ja Aapon pitkästä aikaa! Aapo on jo "uhkaavasti" alkanut ottamaan askelia kävelläkseen ja ensikengät on ostettu harjoittelua varten. Toivon, että Aapo oppisi kävelemään pian, kunhan se vain tapahtuisi niin, että olisin itse paikan päällä todistamassa sitä. Aika itsekästä, joku saattaisi sanoa. Kovin helposti ei haluaisi menettää tällaisia tapahtumia elämässään... eli Aapolle pieni toive: malta vielä hetki!

Sunnuntaina käväisimme työkaverin ja hänen perheensä kanssa Szegedin eläinpuistossa. Eläinpuisto on auki ympäri vuoden, mikä kuulostaa äkkiseltään aika omituiselta. Kävijöitä riittää ilmeisesti säännöllisesti ja säät eivät omalta osaltaan taida estää eläinten ulkona oloa kuten Suomessa. Pääsylippu itsessään maksoi ruhtinaalliset kolme euroa ja vuosilipunkin olisi saanut ilmeisesti alle 20 eurolla. Tällä kertaa päädyimme kuitenkin ostamaan ihan vain kertaliput, kun ihan jokaisena vuoden päivänä, tai edes kuukautena, ei puistossa tule käytyä. Toista se on lippujen hinnoissa Suomessa. Muistissa on vieläkin toissa kesäinen reissu Ranuan eläinpuistoon, johon lippu maksoi vähintään kolme kertaa enemmän. Mikähän lie maksaa kotimaan puistojen pääsylipuissa?

Pientä epäilystä eläinpuistoon meno herätti siinä mielessä, että olisivatko eläimet pihalla vai sisällä odottelemassa parempia kelejä. Epäilys osoittautui turhaksi, koska melkein jokaisessa aitauksessa asukit käpyttelivät pihalla. Ainoastaan leijonat olivat vielä pikkaisen uneliaan oloisia eikä muutama utelias silmäpari niitä juuri kiinnostanut. Eläimiä puistossa oli mukavan paljon ja katsottavaa riitti; arsenaalista löytyi apinoita, strutseja, emuja, panda, jaguaareja, lumileopardi ja paljon muuta. Itse asiassa muutama eläin oli sellainen, jota en ollut koskaan eläissäni nähnyt (nimet jäi epäselväksi ja valokuvia ei saanut ottaa). Yksi muistutti lähinnä virtahepoa ja toinen oli "pikku possu" valtavalla kuonolla. Harmikseni kamera lähti Hannan mukaan Suomeen, niin jouduin turvautumaan työkaverin ottamiin kuviin ja lainaamaan niitä meidän kuva-albumiimme. Hyviä kuvia ovat ja lupa niiden lainaamiselle on toki kysytty! Kaiken kaikkiaan eläinpuiston reissu kesti kolmisen tuntia. Keväämmällä tai kesällä pitänee käydä sitten uudelleen Hannan ja Aaponkin kanssa ihastelemassa kaiken karvaisia kavereita. Aapokin saattaa jo tuolloin ymmärtää vähän paremmin reissun päälle. Lisäksi, kun kulkeminenkin eläinpuistoon hoituu kätevästi ratikalla, niin parempi juttu!

Muutoin viikko on vierähtänyt aika joutuisasti töiden merkeissä. Pidempää päivää on tullut tehtyä, että perjantaina voisi sitten lähteä Budapestiin hyvillä mielin ja olla ajoissa lentokentällä. Tulijaisia kävin eilen shoppailemassa siskoille paikallisesta tavaratalosta ja Tescossakin piti käväistä pikku visiitti, kun jääkaappi alkoi uhkaavasti näyttää tyhjältä. Poikamieselämän alkumetreillähän tilanne oli aivan toinen, kiitos vieraidemme isojen kauppaostosten ennen lähtöänsä. Kaikkea ei pysty kuitenkaan yksin syömään ja osa ruoasta menikin sitten vanhaksi, joten kauppareissu oli lopulta "pakko" tehdä. Kaupasta tarttuikin mukaan salamia (sitä täällä tulee syötyä muuten aika paljon), maitoa, leipää ja jauhelihaa. Hyvin yksinkertaista siis. Kaiken kaikkiaan sapuskat eivät ole yksin asustellessa olleet mitenkään spektaakkelimaisia: olen turvautunut perinteiseen opiskeluaikojen pelastajaan, eli makaroni-jauheliha -kombinaatioon. Sillä saa hyvin vatsan täyteen ja vieläpä eväät töihin seuraavaksi päiväksi. Minkäs sille mahtaa, ettei ole kokkauksen "Vallankumouksen Väline", kuten J. Sukula konsanaan. Pitää tyytyä siihen, mihin taidot riittää ja kuinka paljon jaksaa panostaa (eli hyvin minimaalisesti, kun kokkaus ei ole ollut koskaan vahvin lajini). Hannan valmistamat ruoat ovat puolestaan olleet erinomaisia, joten niitä on kyllä kieltämättä jo vähän ikäväkin.

Blogi hiljenee toistaiseksi. Ensi viikolla Suomessa ollessa pitänee yrittää kirjoitella jotain, jos muulta ohjelmalta kerkeää. Jos ei kerkeä, seuraava merkintä ilmestynee taas Unkarin kamaralta. Yrittäkäähän malttaa siihen saakka, kuka tätä blogia ikinä lukeekaan :)