Lomalla kaikki on toisin

Kerkesinpäs sittenkin kirjoittelemaan täältä kotimaasta vaikka aluksi näytti uhkaavalta, ettei kerkeä edes konetta kunnolla avata. Hanna on valmistelemassa kaverinsa hääjuhlia ja Aapo on mummun kanssa kaupungilla hummailemassa. Saa isäkin sitten hetkisen levähtää blogin parissa. Pakko kyllä myöntää, että työsähköpostejakin on tullut lomalla luettua jonkin verran. Ihan vain pikkuisen sivusilmällä iltasella ennen nukkumaanmenoa. Noh, on koneella tullut jotain tarpeellistakin tehtyä. Ensimmäisen kerran piti kokeilla EU-maksun suorittamista pankin kautta asuntomme vuokranantajalle. Vaikkakin EU-maksua on kehuttu käteväksi ja sen pitäisi helpottaa maksuliikennettä EU-maiden välillä, toivon hartaasti, että rahat menevät perille eivätkä päädy bittiavaruuteen - sen verran suuresta rahasummasta (220 euroa) oli kuitenkin kyse. Rahaahan piti siirtää sähkö- ja kaasulaskun vuoksi, joiden summat järkyttivät suuruudellaan kun kuulin ne. Kyllähän meitä varoteltiin, että lämmitys ja sähkö ovat kallista, mutta aivan tuommoista summaa ei osannut odottaa. Jatkossa sitten istutaankin kynttilän valossa viltin alla, jotta saadaan kustannukset pienemmiksi!

Perjantaina Suomeen saavuttaessa lennot olivat onneksi ajoissa, vaikka aluksi Budapestin lentokentällä odotusta aiheutti jokin eksynyt/myöhästynyt lammas. Lentokentältä irtaannuttiin sitten 25 minuutin päästä alkuperäisestä aikataulusta. Kun Helsinki-Vantaan kentällä oltiin jotakuinkin ajoissa, Oulun lennollekin kerkesi mukaan pienen odottelun jälkeen. Kun saavuin Oulunsaloon niin ensimmäisenä olikin sitten mielessä nukkumaan pääseminen, koska päivä oli ollut kohtuullisen pitkä reissaamisen suhteen. Hanna oli odottamassa lentokentällä, mikä oli kiva juttu kun edellisestä näkemisestä oli kerennyt kulua lähemmäs kaksi viikkoa. Aapoa en kerennyt nähdä vasta kuin seuraavana aamuna heräämisen jälkeen. Pikkumies oli kasvanut kovasti ja jonkin aikaa meni ennen kuin Aapo tajusi kuka oli tullut takaisin maisemiin. Onneksi isä muistui kuitenkin mieleen hyvin pian ja taas päästiin leikkimään pallolla! Aikaisemmassa blogikirjoituksessa toivoin, ettei Aapo oppisi aivan vielä kävelemään. Tämä osoittautui kuitenkin turhaksi toiveeksi, koska käveleminen oli jo opittu ennen iskän saapumista. Höh! Mutta ei se mitään, mieltä lämmitti joka tapauksessa huomata pikkumiehen riemu viipottaessa huoneesta toiseen. Tokihan kävely ei vielä ole aivan varmalla pohjalla, mutta liikkuminen on paljon nopeampaa kuin konttaamalla, ja Aapokin on huomannut tämän. Kohta voidaan siis jo alkaa harjoittelemaan pallon potkimista Unkarin asunnossa (nimim. seuraavaa jalkapallotähteä odotellessa).

Lomaviikolla on pitänyt kiirettä. En tiedä oikein mihin kaikki aika on kadonnut, mutta tämä on tapahtunut aika tehokkaasti ja salakavalasti. Entisiä työkavereita kerkesin käydä morjestamassa ja kyselemässä kuulumisia (vuoden vaihteen aikaan suoritettiin yritysten välisiä liikentoimintakauppoja ja pitkäaikaiset työkaverit siirtyivät toisen työnantajan alaisuuteen). Mummu-pappalassa käytiin viemässä tulijaisia ja vaihtamassa kuulumiset pikaisesti. Iso-mummu-pappalassa (vai miten lie sanotaankaan) kävimme syömässä hirvestä tehtyjä lihapullia, jotka oli valmistettu toissakesäisen metsästysreissun saaliista. Joitakin joukkuekavereitakin kerkesin jopa käydä morjenstamassa TV:stä tulleen jalkapallomatsin aikana sekä pienellä visiitillä Oulun yöelämässä. Kerkesimmepä käydä myös Hannan kanssa saunomassa tuttavapariskunnan luona, kun edellisestä kerrasta oli vierähtänyt jo pidemmän aikaa ja kutsu kävi löylyjä heittämään. Kaiken tämän lisäksi olemme juosseet erinäisissä kaupoissa hankkimassa "selviytymispakkaukseen" täydennyksiä: lääkkeitä, Aapolle ruokaa, Rooman 1. tuotantokausi DVD:nä ja Aapolle uudet matkarattaat (muistanette aikaisemmat kommentit, ettei rattailla päässyt kauppoihin, joten ostimme uudet pienemmät versiot). Rahaa on mennyt, mutta ostokset ovat olleet kaikin puolin tarpeellisia.

Vielä olisi ennen loman loppumista tarkoituksena käydä perjantaina kyläilemässä Aapon kummisedän luona ja hakemassa pankista tiliotetta englanninkielisenä oleskelulupia varten. Edellä mainittu ote kyllä tilattiin postitse Unkariin jo kolmisen viikkoa sitten, mutta joko Suomen tai Unkarin posti päätti olla kiikuttamatta toimitusta postilaatikkoon saakka. Parempi siis käydä paikan päältä hakemassa, ettei tarvitse alkaa arpomaan ja selvittelemään Unkarin päässä asiaa (pieni epäilys mielessä, ettei asia selviä, ainakaan helposti). Seuraava etappi onkin Hannan ystävän häät, joihin olisi tarkoitus mennä vieraaksi. Sunnuntaina lähteekin sitten lento takaisin Unkariin ja matkalaukut ovat pakattu toivottavasti siihen mennessä. Suomessa oli kaikinpuolin mukava käydä, mutta jatkuva kiire sai talviloman tuntumaan aivan joltain muulta kuin lomalta. Seuraavan kerran kesälomalla pitänee yrittää jättää aikatauluun päiviä myös oikeaa lomailua varten.

Elläinten elämää

Muutama yö enää ja sitten olenkin jo Oulunsalon lentokentällä - odotus on kova, että näen Hannan ja Aapon pitkästä aikaa! Aapo on jo "uhkaavasti" alkanut ottamaan askelia kävelläkseen ja ensikengät on ostettu harjoittelua varten. Toivon, että Aapo oppisi kävelemään pian, kunhan se vain tapahtuisi niin, että olisin itse paikan päällä todistamassa sitä. Aika itsekästä, joku saattaisi sanoa. Kovin helposti ei haluaisi menettää tällaisia tapahtumia elämässään... eli Aapolle pieni toive: malta vielä hetki!

Sunnuntaina käväisimme työkaverin ja hänen perheensä kanssa Szegedin eläinpuistossa. Eläinpuisto on auki ympäri vuoden, mikä kuulostaa äkkiseltään aika omituiselta. Kävijöitä riittää ilmeisesti säännöllisesti ja säät eivät omalta osaltaan taida estää eläinten ulkona oloa kuten Suomessa. Pääsylippu itsessään maksoi ruhtinaalliset kolme euroa ja vuosilipunkin olisi saanut ilmeisesti alle 20 eurolla. Tällä kertaa päädyimme kuitenkin ostamaan ihan vain kertaliput, kun ihan jokaisena vuoden päivänä, tai edes kuukautena, ei puistossa tule käytyä. Toista se on lippujen hinnoissa Suomessa. Muistissa on vieläkin toissa kesäinen reissu Ranuan eläinpuistoon, johon lippu maksoi vähintään kolme kertaa enemmän. Mikähän lie maksaa kotimaan puistojen pääsylipuissa?

Pientä epäilystä eläinpuistoon meno herätti siinä mielessä, että olisivatko eläimet pihalla vai sisällä odottelemassa parempia kelejä. Epäilys osoittautui turhaksi, koska melkein jokaisessa aitauksessa asukit käpyttelivät pihalla. Ainoastaan leijonat olivat vielä pikkaisen uneliaan oloisia eikä muutama utelias silmäpari niitä juuri kiinnostanut. Eläimiä puistossa oli mukavan paljon ja katsottavaa riitti; arsenaalista löytyi apinoita, strutseja, emuja, panda, jaguaareja, lumileopardi ja paljon muuta. Itse asiassa muutama eläin oli sellainen, jota en ollut koskaan eläissäni nähnyt (nimet jäi epäselväksi ja valokuvia ei saanut ottaa). Yksi muistutti lähinnä virtahepoa ja toinen oli "pikku possu" valtavalla kuonolla. Harmikseni kamera lähti Hannan mukaan Suomeen, niin jouduin turvautumaan työkaverin ottamiin kuviin ja lainaamaan niitä meidän kuva-albumiimme. Hyviä kuvia ovat ja lupa niiden lainaamiselle on toki kysytty! Kaiken kaikkiaan eläinpuiston reissu kesti kolmisen tuntia. Keväämmällä tai kesällä pitänee käydä sitten uudelleen Hannan ja Aaponkin kanssa ihastelemassa kaiken karvaisia kavereita. Aapokin saattaa jo tuolloin ymmärtää vähän paremmin reissun päälle. Lisäksi, kun kulkeminenkin eläinpuistoon hoituu kätevästi ratikalla, niin parempi juttu!

Muutoin viikko on vierähtänyt aika joutuisasti töiden merkeissä. Pidempää päivää on tullut tehtyä, että perjantaina voisi sitten lähteä Budapestiin hyvillä mielin ja olla ajoissa lentokentällä. Tulijaisia kävin eilen shoppailemassa siskoille paikallisesta tavaratalosta ja Tescossakin piti käväistä pikku visiitti, kun jääkaappi alkoi uhkaavasti näyttää tyhjältä. Poikamieselämän alkumetreillähän tilanne oli aivan toinen, kiitos vieraidemme isojen kauppaostosten ennen lähtöänsä. Kaikkea ei pysty kuitenkaan yksin syömään ja osa ruoasta menikin sitten vanhaksi, joten kauppareissu oli lopulta "pakko" tehdä. Kaupasta tarttuikin mukaan salamia (sitä täällä tulee syötyä muuten aika paljon), maitoa, leipää ja jauhelihaa. Hyvin yksinkertaista siis. Kaiken kaikkiaan sapuskat eivät ole yksin asustellessa olleet mitenkään spektaakkelimaisia: olen turvautunut perinteiseen opiskeluaikojen pelastajaan, eli makaroni-jauheliha -kombinaatioon. Sillä saa hyvin vatsan täyteen ja vieläpä eväät töihin seuraavaksi päiväksi. Minkäs sille mahtaa, ettei ole kokkauksen "Vallankumouksen Väline", kuten J. Sukula konsanaan. Pitää tyytyä siihen, mihin taidot riittää ja kuinka paljon jaksaa panostaa (eli hyvin minimaalisesti, kun kokkaus ei ole ollut koskaan vahvin lajini). Hannan valmistamat ruoat ovat puolestaan olleet erinomaisia, joten niitä on kyllä kieltämättä jo vähän ikäväkin.

Blogi hiljenee toistaiseksi. Ensi viikolla Suomessa ollessa pitänee yrittää kirjoitella jotain, jos muulta ohjelmalta kerkeää. Jos ei kerkeä, seuraava merkintä ilmestynee taas Unkarin kamaralta. Yrittäkäähän malttaa siihen saakka, kuka tätä blogia ikinä lukeekaan :)

"Poikamieselämää"

Onpas sitä tullut laiskoteltua, kun aika blogimerkintöjen välillä alkaa kasvamaan huolestuttavasti. Tarkoituksena ei ole suinkaan lopettaa kirjoittamista, mutta joskus ehkä on hyvä pitää paussia kirjoittamisesta niin on enemmän kerrottavaa seuraavaksi kerraksi.

Tilannehan täällä on tosiaan se, että nyt elellään "poikamieselämää" Hannan ja Aapon ollessa Suomessa. Maanantaina 14. päivä oli matkalaisilla aikainen herätys (klo 04:30), jotta Suomeen lähtevältä lennolta ei jäätäisi rannalle. Koko poppoolla mentiin siis Budapestin lentokentälle, jossa oltiin hyvissä ajoin paikalla. Lähtöselvityksen jälkeen olikin sitten hyvästien aika ja Pasi palasi takaisin Szegediin pariksi viikoksi ennen Suomeen menoa. Hieman haikea olo tuli jokaisella, kun Aapo ei näkisi isäänsä vähään aikaan. Mutta elämä on, sanottaisiin varmaankin eräässä suomalaisessa TV-mainoksessa.

Parista viikosta ensimmäinen viikko on menny kohtuu joutuisasti. Viikolla ei ole kerennytkään oikeastaan muuta tekemään kuin töitä. Heti maanantaina työpaikalla tosin tapahtui pienehkö "moka". Joku oli lukinnut minut sisään työtiloihin, koska oli luullut olevansa viimeinen henkilö tiloissa. Kun yritin poistua paikalta, hälytykset pärähtivät päälle ja en sitten loppujen lopuksi päässyt ulos ovien lukituksen vuoksi. Seurauksena oli sitten se, että jonkin ajan päästä paikalle tuli epäilevän näköinen vartijamies, jolle piti yrittää selittää olevani uusi työntekijä. Eikä mies uskonutkaan minua ennen kuin varmisti asian soittamalla jonnekin. Ulos pääsin joka tapauksessa, eikä tarvinut kirjaimellisesti viettää "yötä töiden parissa". Muuten viikko onkin sitten ollut tosiaan työntäyteinen johtuen siitä, että edellisen ja tämän kuukauden menetettyjä työtunteja on pitänyt paikkailla parhaan kykynsä mukaisesti. Kotia kun on päässyt niin muualle ei ole jaksanut lähteäkään kuin kauppaan.

Tänään oli mukava päivä siinä mielessä, että kävimme työkaverin ja hänen perheensä kanssa Hódmezövásárhely -nimisessä kaupungissa ostoksilla (älkää kysykö, miten edellä oleva lausutaan). Ennen H-kaupunkiin menoa kävimme Szegedin laitamilla pidetyllä torilla katsomassa, josko sieltä löytyisi jotain halpaa ja hyödyllistä, kenties jopa tulijaisia Suomeen vietäväksi. Pahaksi onneksi ilman ollessa kylmä ja ilmeisesti myös kellonajasta johtuen (klo 8 aamulla) tori vaikutti aika hiljaiselta emmekä löytäneet mitään. Kyseisellä torilla pitänee kuitenkin käydä myöhemmin uudelleen, kunhan säät paranevat. Sen verran mielenkiintoisia kojuja siellä näytti olevan kuitenkin. Mutta takaisin H-kaupungin ihmeisiin, joka sijaitsi noin 25 kilometriä Szegedistä. Kävimme eräässä tavaratalokompleksissa visiitillä, josta tarttui jos jonkinlaista tavaraa mukaan: silmää miellyttävät kengät ja paita, Aapolle ruokatarvikkeita, Hannalle yllätys ja digikameran säilytyskotelo. Hannan yllätystä lukuunottamatta kaikki tarvikkeet olivat aika halpoja (kengät ja paita alennuksessa), joten reissu oli kaikin puolin onnistunut. Kun vielä nälkäkin pääsi yllättämään, niin pienen kävelyreissun jälkeen löysimme kaupungista pitserian. Yllättävää kyllä, ravintolat olivat kiven alla kyseisessä paikassa. Kaiken kaikkiaan reissu kaupungissa venähti koko päivän mittaiseksi, mikä oli mielestäni ihan hyvä asia. Yksin kun tekemisen keksiminen ei ole kovin helppoa.

Tänään olisi tarkoitus katsella jalkapalloa telkkarista ja ottaa muutama olut siinä sivussa. Ajatuksissa oli myös käydä oluella keskustassa jossain pystybaarissa, jos väsy ei yllätä liiaksi iltasella. Alkuperäisenä tarkoituksena oli kyllä tänään siivota hieman asuntoa, mutta kerkeäähän sitä sunnuntaina. Kukaan ei varmaankaan laita pahaksi, jos sunnuntai ei olekaan täysin lepopäivä. Ensi viikolla pitäneekin jo sitten alkaa valmistelemaan Suomeen lähtemistä. Tiedossa on siis riittävästi pakkaamista ja ruoan hankintaa niin, että 3.2 palaaminen Szegediin ei tule aivan puun takaa. Suomeen on joka tapauksessa mukava mennä. Tarkoituksena olisi nähdä kavereita ja käydä Hannan ystävän häissä, joten ohjelmaa riittänee viikon ajaksi

Mutta täältä taas tähän, vähäksi aikaa. Eiköhän tässä kerkeä vielä jotain kirjottelemaan ennen kuin suuntaan nokkani kohti Oulua. Aapolla on ollut kuuleman mukaan keuhkoputkentulehdus Suomessa. Yskittänyt on kovasti ja nuhakin on ollut. Toivottavasti Aapo paranee pian ja jälleennäkeminen on mukava. Pelkona on, ettei poika edes muista isäänsä, mutta toivottavasti näin ei asian laita ole.

Kuva-albumia päivitetty!

Kuva-albumia on nyt päivitetty. Nyt sieltä löytyy kuvia sekä uuden vuoden aatolta, että satunnaisia kuvia tammikuulta 2008 (mm. Göry-ravintolan vierailumme sekä Hannan vanhempien visiitti). Kuva-albumi löytyy täältä.

Edellisestä kirjoituksesta jäi mainitsematta, että toissa päivänä talossamme oli tullut käytävän seinälle ilmoitus unkariksi. Aikani ihmeteltyä sitä tulin siihen johtopäätökseen, että jotain tärkeää se varmaankin on, kun tekstissä mainittiin useampaan otteeseen vesi ja kello 8:00 aamulla (olivat muuten ainoat sanat, jotka tunnistin tekstistä). Samaan aikaan, kun olin pelaamassa jalkapalloa firman futisvuorolla, oli jo talomme asukas käynyt ovellamme pimpottelemassa ja yrittämässä kertoa jotain Hannalle, mutta keskustelu oli kuitenkin jäänyt pikkaisen epäselväksi. Palattuani pelihommista käväisin kysymässä ko. henkilöltä, mistä on oikein kyse. Hän kertoikin sitten meille, että taloyhtiössä on ollut jo pidemmän aikaa huomaamaton vesiputkivahinko, minkä seurauksena kellarissa on tällä hetkellä 60 cm vettä. Samainen henkilö sanoi, että mahdollisuuksien mukaan meidän tulisi välttää veden laskemista ja WC:n vetämistä sinä aikana, kun kellaria tyhjennetään vedestä. Täällä ei ilmeisestikään ole veden katkaisuun totuttu (liekö se edes mahdollista), joten tottelimme käskyä. Talon asukkaan mukaan kellarissa työskentelevät henkilöt saisivat "pienen" yllätyksen WC-pöntöistä, jos vetäisimme pönttöä heidän pumppaus- ja korjaustoimenpiteidensä aikana. Tämähän oli aika huvittava tilanne, mutta pokka piti joka tapauksessa. Korjaukset olivat kohtuullisen joutuisasti ohi ja päivällä vettä sai jo juoksuttaa taas normaalisti.

Tästäkin tilanteesta jäi käteen ajatus, että ehkäpä olisi hyvä sittenkin opiskella unkaria hieman ahkerammin. Tällöin välttyisi informaatiopimennossa olemiselta ja toisten ihmisten työn tekemisen häiritsemiseltä (voi vain kuvitella, mitä siitä olisi seurannut, jos emme olisi tienneet kellarin operaatioista ja olisimme vedelleet iloisesti WC-pönttöä koko päivän).

Seilataan sumussa

Jälleen on vierähtänyt jonkin aikaa edellisestä blogimerkinnästä. Hannan vanhemmat ovat tulleet kylään meille, joten aikaa on vietetty heidän kanssaan. Vieraathan saapuivat sunnuntaina, kun Pasi kävi hakemassa heidät Budapestin lentokentältä. Menomatkalla Budapestiin juna oli ammuttu täyteen ja pienessä vaunussa kökötti parhaimmillaan 5 ihmistä. Lämmityskin kun oli täysillä vaunussa niin meinasi pikkaisen pukata hiki päälle. Lentokentällä odottikin sitten vielä sellainen pieni yllätys, että lento oli myöhässä noin puoli tuntia Helsingissä olleen huonon kelin vuoksi. Seuraava juna Szegediin kun kerkesi mennä 10 minuuttia ennen Köbanya-Kispestille saapumistamme niin jouduimme sitten odottelemaan asemalla taas vajaan tunnin verran, ennen kuin pääsimme ilta yhdeksältä lähtevään junaan. Onneksi mukaan sattui Pasin entinen työkaveri, joka tuli samalla lennolla Budapestiin ja edelleen Szegediin, joten juttua riitti mukavasti junan odottelun ja junamatkankin ajaksi. Perillä Szegedissä oltiin loppujen lopuksi puolen yön aikaan. Matkantekohan alkoi sekä Hannan vanhemmilta että Pasilta noin yhden aikaan päivällä, eli reissu oli jokseenkin pitkäkestoinen.

Pääosin vierailijat ovat tehneet pitkiä kävelyreissuja Szegedin keskustassa tutustuen kauppoihin ja nähtävyyksiin. Alkuviikosta tilanne ei ollut nähtävyyksien osalta kovin mukava, kun otsikon mukaisesti täällä oli jokseenkin ihmeellinen keli. Kolme päivää todella sankkaa sumua, eikä eteensä nähnyt juuri mitään. Onneksi kuitenkin kaupoissa riitti tekemistä, ettei aika mennyt aivan harakoille. Nyt parina viime päivänä sää on hieman parantunut ja aurinkokin on pilkottanut välillä taivaalta. Tänään on ollut jo lämmin keli, joten kevät näyttää pikkuhiljaa alkavan täällä.

Aapon lääkäriasiat on saatu vihdoin ja viimeinen toivottavasti kuntoon. Kävimme tiistaina uudella MiniKlinik-vastaanotolla erään lääkärin juttusilla. Kaikeksi onneksi hän puhui englantia, joten saimme kerrottua asiamme, mikä tilanne oli. Hän tutki Aapon korvat ja muutenkin yleistilanteen todeten haluavansa tutkia Aapon joka kuukausi (= haluaa meidän rahat joka kuukausi). Korvatulehduksesta kun on kuitenkin kyse, niin säännöllinen seuranta sopii meille ja mukavampi on vierailla sellaisen lääkärin luona, joka haluaa puhua englantia. Torstaina kävimme vielä sitten aikaisemman lääkärin juttusilla, jolla tarvittiin tulkkia. Huvittavaa tilanteessa oli, että tämä samainen englantia osaamaton lääkäri piti vastaanottoa myös tuolla MiniKlinik-vastaanotolla ilmeisesti ilta-aikaan. Vastaanoton periaatteina oli kuuleman mukaan se, että he pystyvät auttamaan myös englanninkielisiä potilaita. Tiedä sitten kantautuiko sana vai mitä, mutta torstaisella käynnillä tämä unkaria puhuvan lääkärin suhtautuminen Aapon korva-asiaan oli jotenkin "hälläväliä"-meinkiä. Palkinnoksi annettiin kuitenkin tälle Aapoa aikaisemmin hoitaneelle lääkärille rahaa "ohi prosessin" hyvästä palvelusta. Valitettavasti emme varmaankaan tule enää käymään tämän lääkärin vastaanotolla tulevaisuudessa. Siitä ei ole tietoa, loukkaantuiko tämä lääkäri siitä, että kävimme toisella lääkärillä hänen "hoitojaksonsa" aikana. Toivottavasti tästä ei tule ongelmia tulevaisuudessa uuden lääkärin kanssa (todennäköisesti kun ovat työkavereita siellä MiniKlinikissä).

Tällä viikolla on myös ollut mukavia tapahtumia muutenkin. Kävin pelailemassa jalkapalloa firman vuorolla jossain opiskelija-asuntolassa, jonka etsimiseen vierähti jokunen tovi. Loppujen lopuksi matkaa ei tainnut olla meidän asunnolta kuin vajaa kilometri, joten ei tarvinnut alkaa paikallisilta kyselemään. Edellisestä pallon potkimiskerrasta olikin kerennyt vierähtää jo melkein pari kuukautta, joten meno pelikentällä oli sen mukaista. Kyllähän sitä pikkuhiljaa alkoi vertymään, mutta ainakaan peliolosuhteet eivät asiaa helpottaneet. Opiskelija-asuntolan sali oli kohtuullisen kylmä, koska sitä ei ilmeisesti juuri lämmitetä. Lisäksi kun pölypallot pyörivät kentällä niin lattia kävi välillä todella liukkaaksi. Turvallisia pelihetkiä! Joka tapauksessa mukava oli käydä pelailemassa työkavereiden kanssa. Samaista vuoroa tullaan hyödyntämään myös tulevaisuudessa ja Szegedin yliopiston puulaakisarjaankin sain kutsun...

Kävimme myös Hannan, Aapon, Hannan vanhempien ja Pasin entisen työkaverin kanssa syömässä eräässä Göry-nimisessä ravintolassa keskiviikkona. Meitä oli uhkailtu, että annokset ovat hintaansa nähden "isoja", mitä en oikein uskonut ennen kuin pääsin asian itse toteamaan. Kun tarjoilija toi ruoka-annoksemme pöytään, jokaiselle levisi naurunremakan jälkeen hymy naamalle ja suuri ihmetys siitä, jaksaako kukaan syödä niin isoja annoksia. Huhujen mukaan annoksia on syöty hyvällä omalla tunnolla niin, ettei lautaselle ole juuri mitään jäänyt. Haluaisin kyllä nähdä sen henkilön, joka syö täyden menun alkuruoasta jälkiruokaan saakka. Joka tapauksessa kokemus oli sitä luokkaa, että seuraavat vierailijat viedään vaikka väkipakolla ihastelemaan ja syömään samaiseen paikkaan. Pistämme jossain vaiheessa kuvia kuva-albumiin tästä ravintolaillastamme.

Nyt on siis taas viikonlopun aika. Vieraamme lähtevät huomenissa vielä keskustaan shoppailemaan tulijaisia ja me käymme Hannan ja Aapon kanssa katsastamassa yhden kenkäliikkeen, jossa on alennuksia. Tarkoituksena olisi myös käydä Tescossa tekemässä isompia ostoksia (pesuaineet yms), kun kantajiakin on nyt enemmän mukana. Kaikki tilaisuudet pitää hyödyntää, kun ei ole autoa. Sunnuntaina on varmaan levähdyspäivä, jolloin Hannan ja Aapon tavarat pakataan Suomen lomareissua varten. Maanantaina onkin sitten aikainen herätys, kun taksi tulee hakemaan asuntomme edestä matkalaiset. Lento Suomeen lähtee puolen päivän pintaan. Pasi lähtee jälleen saattamispuuhiin, eli työpäivä vierähtää mukavasti sitten Budapestin visiitillä. Seuraavat kaksi viikkoa voikin sitten tehdä pidempää päivää korvaten menetetyn työajan...

Hyvää uutta vuotta

Vuosi on vaihtunut ja lähdemme toivottavasti puhtaalta pöydältä liikkeelle. Puhtaalla pöydällä tarkoitan lähinnä sitä, että asiat voisivat olla pikkuhiljaa järjestymässä parempaan suuntaan. Aapon korvat ovat nyt lääkärin sanojen mukaan kunnossa. Olemme käyneet nyt kaksi kertaa tarkastuksessa ensimmäisen vaivalloisen reissun jälkeen. Toisella kerralla tilanne oli jo menossa parempaan suuntaan ja tänään lääkäri sanoi, että korvat ovat ok. Hyvä niin, joskin jouduimme taas toteamaan, ettei lääkäri ollut kovin halukas puhumaan englantia (sanoi suoraan, ettei puhu englantia ja kun yritin jotain mongertaa niin puhui Unkaria "tulkillemme"). Omituista näillä kahdella edellisellä käynnillä ensimmäiseen nähden oli se, ettei lääkäri ottanut mitään maksua vastaan eikä kirjannut käyntiämme mihinkään järjestelmään. Kuuleman mukaan homma on liian työlästä tai monimutkaista, mikä johtunee ilmeisesti siitä, ettei Aapolla ole unkarilaista henkilönumeroa ja tietokoneet eivät hyväksy muuta vaihtoehtoa. Pääasia kuitenkin, että homma on meidän osalta kunnossa. Tarkoituksena olisi vielä käydä tarkistuskäynnillä ennen kuin Hanna ja Aapo lähtevät 14. päivä Suomeen lomailemaan ja tervehtimään tuttavia.

Hannan äiti ja isä ovat tulossa kyläilemään meidän luokse sunnuntaina. Pasin olisi tarkoituksena lähteä lentokentälle matkalaisia vastaan ja opastaa turvallisesti Szegedin perukoille. Matkan teko onnistunee varmasti helpommin kuin viime kerroilla, nyt kun tietää miten pitää toimia missäkin vaiheessa. Vieraat tulevat viipymään kylässä noin viikon ajan ja lähtevät siis Hannan ja Aapon kanssa takaisin kotimaahan. Minä jään tekemään töitä vielä pariksi viikoksi ennen kuin nokka kääntyy Suomea kohti 25. päivä tammikuuta. Mukava varmasti nähdä tuttavia Suomessa ja paljon on kerrottavaa.

Pasi kävi eilen "maahanmuuttovirastossa" vierailulla kyselemässä oleskeluluvan hankinnasta. Euroopan Unionin sisällä oleskelulupaa ei periaatteessa pitäisi tarvia (näin olen ymmärtänyt), mutta jostain syystä se täällä pitää hommata. Kyseessä taitaa olla enemmänkin jonkin sortin rekisteröintikortti, jolla saamme pysyvän luvan oleskella Unkarissa myöhemminkin (jos vaikka sattuu uudelleen heräämään kiinnostus tämän komennusreissun jälkeen). Luvan hakemusprosessi vaikutti sinällään aika yksinkertaiselta, koska viranomaisille pitää hankkia kopio työ- ja vuokrasopimuksesta sekä työlupa. Jälkimmäinen näistä ei kuitenkaan ilmeisesti ole tarpeellinen, koska EU:n sisällä pitäisi työvoiman liikkuvuus olla vapaata. Voi olla, ettei tänne saakka ole vielä kaikki lain ja direktiivien kiekurat yltäneet. Toinen esimerkki tästä on esimerkiksi se, että koska emme ole Hannan kanssa vielä avioliiton satamassa, Hannan piti virkailijan mukaan omistaa unkarilainen pankkitili, jolla hän voi todistaa pystyvänsä elättämään itsensä. Kun huomautin virkailijaa siitä, että meillä on pankkitilit Suomessa, hän sitten soitti pari puhelua isommille herroille ja lopputuloksena oli se, että suomalainen pankkitili ja tiliote hyväksytään myös. Onneksi tajusin kysyä, koska pankkitilin avaaminen ei täällä ole kovin yksinkertaista. Jos en väärin muista niin pankkitilin avaamiseen tarvitaan oleskelulupa, jota taas ei saa jos ei ole pankkitiliä. Ristiriitaista, sanoisin. Mutta näillä mennään. Aapon osalta hakemusprosessi näytti olevan yksinkertaisin, koska liitteeksi tarvittiin vain syntymätodistus ja minun selvitys siitä, että pystyn Aapon elättämään Unkarissa. Jos olisimme olleet Hannan kanssa naimisissa, olisi luvan hakemiseen Hannan osalta riittänyt pelkästään minun selvitykseni siitä, että Hanna pysyy leivissä minun tuloillani. Joka tapauksessa oleskelulupa-asia näyttää nyt siis edistyvän, kunhan kaikki tarvittavat paperit saadaan kasaan. Työlupa-asia on edelleen pimennossa, mutta sen pitäisi myöskin selvitä lähiaikoina.

Mutta palataampa takaisin ajassa taaksepäin uuden vuoden aattoon. Täällähän alkoi satamaan "kaatamalla" lunta aattona, mikä ilmeisesti vähensi paukkujen ja rakettien ääniä huomattavasti. Koska asumme kuitenkin keskustassa niin miltään ääniltä ei voitu täysin välttyä. Yläkerrassa tai naapurissa pidettiin ilmeisesti jonkinasteiset bileet, koska tuoleja raahattiin edes ja takaisin useampaan otteeseen. Itsehän emme raketteja ampuneet vaan keskityimme viettämään iltaa työkaverin, hänen vaimonsa ja lapsensa kanssa. Tilasimme XXL pitsan paikallisesta pitseriasta ja läpimitaltaan pitsa oli 60cm. Siitä riitti hyvin syötävää illaksi ja palanpainikkeeksi joimme samppanjaa ja olutta. Ilta oli kiva kaikin puolin! Keskuspuistossa järjestettiin sitten loppujen lopuksi jokin yleisötapahtuma illaksi, mutta emme käyneet siellä. Ohjelmassa oli ilmeisesti ainakin rakettien ampumista.

Täällä on ollut viime päivinä aika erikoinen keli. Pakkasta on ollut -5 ja -10 asteen välimaastossa, mutta maassa oleva lumi on kauheaa sohjoa. Kun joka paikassa on käytössä periaatteessa kivilattiat ilman mattoja niin kuraa kertyy sisätiloihin hirveitä määriä. Tuulenvire on lisäksi omituinen Suomeen ja erityisesti Oulun korkeudella verrattuun. Kun Suomessa on pakkasta, on ilma kuivaa ja pakkanen ei juuri tunnu pahalta. Täällä on petollinen kosteus koko ajan päällä ja pakkanen tuntuu luissa ja ytimissä jo pienenkin ajan jälkeen, vaikka olisi kuinka pukeutunut suomalaisittain lämpimästi! Pakkanen ei kuitenkaan ole ongelma pelkästään meille vaan myös unkarilaisille autoilijoille. Esimerkiksi meidän talossa asuva mieshenkilö ei ole saanut Hannan sanojen mukaan autoansa useampana päivänä käyntiin, joten kyseinen miekkonen kävi hakemassa auton käynnistysongelmista johtuen kaksi kuumaa sankollista vettä sisältä ja nakkasi vedet auton moottoritilaan (yllättävää kyllä, auto käynnistyi tämän jälkeen). Tänä päivänä samaisella miekkosella oli sitten taas ollut ongelmia autoon sisäänpääsyn ja auton käynnistämisen kanssa. Ei yllätä yhtään, jos vettä linkoaa moottoriin :-) Täällä ihmiset eivät vain ole tottuneet lumeen ja pakkaseen ilmeisesti riittävän hyvin.

Mutta tässäpä on taas tarinaa vähäksi ajaksi. Katsotaan, miten ensi viikko menee ensimmäisten vieraiden kanssa ja pistetään taas raporttia tulemaan...