Korvaongelmia jälleen

Täältä on taas raportoitavana korvaongelmia. Aapo on heräillyt muutamana yönä ja ollut vähän itkuinen. Nukkumaan on kuitenkin saatu pienen rauhoittelun jälkeen. Koska emme olleet varmoja, onko Aapolla korvat kipeänä taas, saimme työkaverin vaimon avustamana kyydityksen eräälle yksityisen lääkärin vastaanotolle. Vastaanotto oli aika erikoisessa paikassa kerrostalon alakerrassa, eikä siitä olisi suoraan pystynyt edes päättelemään, että ko. paikassa on vastaanotto. Noh, jotta asia ei liian yksinkertaisesti menisi niin paikan lääkäri ei sitten suostunut, halunnut tai jaksanut Aapon korvia tutkia vaan passitti meidät suoraan "valtiolliseen" lastensairaalaan. Maksua hän ei kuitenkaan perinyt, eikä suostunut englantia puhumaan. Onneksi oli sentään mukana unkaria osaava henkilö. Lastenlääkärissä meni odotellessa jonkin aikaa, mutta pääsimme lääkärin puheille pian. Taaskin tuli todettua, että paikallisen henkilön mukana olo oli enemmän kuin tarpeen. Lääkäri katsoi Aapon korvat aika pikaisesti ja totesi, että putket ovat paikallaan ja korvissa on "jotain". Koska piti tulkata englanninkielellä työkaverin vaimon välityksellä, ei oikein tullut selväksi, mitä tuo korvissa oleva "jokin" on. Antibioottikuuri Aapolle joka tapauksessa määrättiin ja uuden vuoden päivänä olisi tarkoitus mennä jälkitarkastukseen ja mahdollisesti Aapon korvista yritetään sitten imeä ylimääräiset vaikut yms. tulehdusta aiheuttavat nesteet pois. Antibiootin pitäisi olla lääkäreiden mukaan tehokasta, joten senkin pitäisi auttaa tulehdukseen. Apteekissakin piti käydä ensimmäistä kertaa hakemassa reseptilääkettä. Ensimmäinen yritys ei onnistunut, koska apteekista ei löytynyt kyseistä lääkettä. Toisella yrityksellä lääke sitten löytyi, mutta oli yllätykseksemme jauhemuodossa, jota ei yleensä Suomessa tapaa. Veteen sekoitettuna lääke kuitenkin näytti menevän Aapon suusta alas...

Paperihommat meni lääkärissä kohtuullisen hyvin. Passin ja eurooppalaisen sairaanhoitokortin näyttäminen riitti ja Suomen valtio maksaa ilmeisesti tämän johdosta nyt sitten hoitokustannukset (koska kyseessä oli akuutti tilanne). Aluksi meille sanottiin, että joutuisimme maksamaan käynnistä 12 000 forinttia, eli noin 48 euroa, mutta loppujen lopuksi ei tarvinut maksaa mitään ja hyvä niin. Euroopan Unioni taitaa sittenkin toimia! Nähtäväksi jää, miten tuo seuraava lääkärireissu meiltä sitten velotetaan. Vaikka itse joutuisikin maksamaan, niin rahathan joka tapauksessa saisi vakuutusyhtiöstä takaisin. Eurooppalaisella sairaanhoitokortilla homma näytti menevän paremmin kuin hyvin ja toivottavasti homma toimii jatkossakin samalla tavalla.

No, mutta se lääkäristä ja Aapon korvista. Kävimme ostamassa Aapolle Tesco-tavaratalosta kävelykärryn, jolla Aapo voi harjoitella kävelemistä. Ensikosketukset kärryyn ei aivan onnistuneet ja vauhtia tuli vähän liikaa sillä seurauksella, että Aapo kaatuili koko ajan. Mutta tänään meni jo vähän paremmin, kun pistimme "kapuloita rattaisiin" jarruttelemalla Aapon vauhtia. Kohta kärryttely sujunee varmaankin jo Aapolta ihan yksikseen.

Tänään asentelimme myös yläkertaan meneviin portaisiin turvaportin, ettei Aapo pääse konttaamaan yläkertaan. Aikaisemmissa kuva-albumin kuvissa portti on ollut jo näkösällä, mutta varsinainen paikalleen asennus tapahtui vasta tänään, koska jouduimme poraamaan seinään reikiä ja sopivaa poraushetkeä ei ollut aikaisemmin tullut vastaan (Aapo pelkäsi poran ääntä kovasti). Kun portti oltiin saatu asennettua paikoilleen, portti alkoi kiinnostamaan Aapoa samantien ja pitihän sinne mennä roikkumaan. Välillä innostuksessa pikkumiehellä unohtui pitää portista kiinni sillä seurauksella, että pari porrasta tultiin alas lattialle erinäköisissä asennoissa. Tällä kertaa vältyttiin kuitenkin itkulta, joskin ehkä vähän tuli säikähdettyä jokaisella. Toivottavasti ensi kerralla Aapo hoksaa pitää myös kiinni portista, vaikka hauskaa onkin.

Kävimme tänään kaupungilla kävelyllä ja syömässä Vigorá-nimisessa kahvilassa kermavaahtoannokset ja lattekahvit. Kahvila oli aika iso, eikä samanlaisia paikkoja löydy Oulusta lähimainkaan. Tarjoilu pelasi hyvin pöytiin ja paikalla oli aika paljon ihmisiä. Annos kahvin kanssa maksoi yhteensä noin 3-4 euroa, joten oli aika halpaa. Lisäksi kun kermavaahtoannokset olivat aika suuret, niin meinasivat jäädä syömättä, mutta perinteiseen tapaan mitään ei pöytään jätetty. Kyseisessä kahvilassa pitää käydä toistekin, kun siellä näytti olevan myös juomavalikoimat aika kattavat drinkkien suhteen.

Huomenna olisi tarkoitus mennä uuden vuoden aaton kunniaksi syömään McDonaldsille jotkin ateriat. Tarkoituksena oli, ettei roskaruokia täällä syödä, mutta jos sitä nyt uuden vuoden kunniaksi yhden kerran kävisi. Huomenna pitää mennä töihin vielä aikaisempien suunnitelmien vastaisesti, koska lääkärireissulla meni useampi tunti ja näin ollen työaikaa. Tarkoituksena oli myös mennä illemmalla kyläilemään työkaverille uutta vuotta juhlistamaan.

Mutta nyt on taas aika lopettaa. Paljon on kerennyt muutamassa päivässä tapahtua.

Joulun satoa ja uuden vuoden odotusta

Tervehdys taas. Joulu on nyt takana päin täällä Szegedissä ja sen huomaa katukuvasta - keskuspuistossa olevan joulutorin purkaminen aloitettiin melkeimpä heti Tapaninpäivänä. Tänä aamuna töihin kävellessä kojuja oli purkamassa useampi ukkeli heti kerralla ja iltapäivällä kotosalle marssiessa puolet torikojuista oli saatu jo vietyä pois. Tehokasta, sanoisin! Saa nähdä, pystytetäänkö vuoden vaihdetta varten sitten jotain muuta kyseiseen puistoon, sinne kun näyttää suurimmat juhlatapahtumat sijoittuvan. Jotain tapahtumaa keskustassa pitäisi kuuleman mukaan olla, mutta laajuudesta ei ole mitään hajua.

Olemme päivittäneet Joulun ajan kuva-albumia "Joulu 2007", josta löytyy kuvia niin aatolta kuin Joulupäivältäkin. Sen verran kuvista tarinaa, että kävimme Joulupäivänä Szegedin votiivikirkossa piipahtamassa työkaverin, hänen vaimonsa ja lapsensa kanssa. Kirkossa oli hieno tunnelma ja taustalla soi kirkkomusiikkia hiljaisella äänellä. Muutama muukin ihminen oli saapunut paikalle, mutta kirkko oli niin iso, että väkisilläkin tuli hieno tunnelma. Lisäksi kun Aapo hoksasi kivat kaiut niin alkoihan se älämölö sitten tietysti! Kirkkoon tutustumisen jälkeen käveltiin sitten vieressä olevan rakennuksen käytäviä pitkin ja katsottiin Szegedin kuuluisien henkilöiden seinäpotretteja. Niin ja viimeisenä tietenkin piti käväistä eräällä aukiolla katsomassa "Kultaisen Jalkapallojoukkueen" patsasta, kun Pasi sen tiedon oli kaivanut netistä (patsaasta löytyy kuvia kuva-albumista). Sen verran taustaa patsaasta, että kyseinen Kultainen Joukkue oli voittamaton lähes kolmen vuoden ajan 1950-luvulla ja joukkueessa pelasi edesmennyt maineikas pelaaja nimeltä Ferenc Puskás.

Uusi vuosi on siis tulossa ja sitä mukaa uudet kujeet. Huomenna lauantaina pitänee mennä tekemään töitä toimistolle, kun olisi tarkoituksena ottaa maanantai vapaaksi. Käytäntö on se, etteivät Joulu- ja uuden vuoden aatot ole arkipäiville sijoittuvina vapaita vaan työpäiviä. Näin ollen ne pitää tehdä sisään, jos haluaa pitää vapaata kyseisinä aikoina. Itse uutta vuotta emme tuskin tule kummemmin juhlimaan, kun Aapo menee nukkumaan aikaisin illalla. Ehkäpä juomme taas (jouluaaton tapaan) Hannan kanssa lasilliset samppanjaa ja katsomme telkkaria myöhään yöhön. Rakettien pauke ja juhlijoiden äänet tulevat varmasti pitämään meidät hereillä, kun asunnon äänieristykset eivät ole mitenkään hyvät ja asunto sijaitsee keskustassa. Ehkäpä takapihan parvekkeelta saattaisi muutama hieno rakettikin näkyä, joten pitänee olla silmä tarkkana.

Kellemes Karácsonyt!

Joulu kolkuttelee ovella ja lahjojakin on jo keretty jonkin verran availemaan (Aapo siis availlut). Hanna valmisti hyvää jouluruokaa, jota söimme äskettäin: kermaperunoita, paistettua kalkkunaa ja kasviksia. Yksi kynttiläkin palaa keittiön pöydällä, kun Hanna kävi eräästä kivasta pikkuliikkeestä ostamassa kauniin, punaisen kynttilän ja alustan sille. Aapo ei ole vielä tajunnut, että vietetään joulua. Mutta eipä tuo itsestäkään niin hirveän jouluisalta tunnu. Syynä varmaankin se, että ystävät ja sukulaiset ovat kotimaassa ja me täällä kaukana keski-euroopassa. Luntakaan ei juuri ole kuin tienposkissa hieman peittämässä mutaisia pientareita.

Joulua on valmisteltu hyvin vähän. Näin itseasiassa oli alkuperäinen tarkoituskin. Isossa Tesco-tavaratalossa piipahdettiin kuitenkin bussilla "jouluostoksilla" ja mukaan tarttui iso läjä suklaata ja muuta naposteltavaa. Kauppaan oli saapunut muutama muukin unkarilainen ostoksille, joten lastenrattaiden ja kauppakärryn kanssa kulkeminen oli välillä vähän vaivalloista. Mutta ulos selvittiin ja kotiakin päästiin takaisin kohtuullisen helposti (varauduimme vähän paremmin edelliseen kertaan nähden ottamalla mukaan reppuja ja kasseja). Paluumatka bussilla ei sujunut kuitenkaan kovin nopeasti, kun ilmeisesti joululiikenne oli alkanut ja ruuhkat olivat melkoiset Szegedin pääkadulla. Kävellen olisit jo perillä, olisi voinut sanoa. Mutta kun bussikuskikin vielä veloitti kolmen lipun verran kahden sijaan (pieniä kielimuuriongelmia) niin bussillahan mentiin ja melkein kotiovelle saakka.

Tiramisuleivokset kävimme myös ostamassa paikallisesta konditoriasta. Maku oli ehkä liian makea meidän suuhumme, mutta halpaa oli. Leivokset tulivat maksamaan noin 2 euroa, mikä vastaavista olisi Suomessa maksanut ehkäpä luokkaa 5-8 euroa. Ensi kerralla pitänee kuitenkin valita jotain muuta kuin Tiramisu-leivoksia ja opetella sanomaan unkariksi, että otetaan leivokset mukaan (konditoria-täti luuli, että jäämme syömään leivokset paikan päälle).

Mutta lopetellaampa taas vähäksi aikaa ja siirrytään lahjojen aukomiseen, kunhan Aapo herää. Yritämme napsia kuvia joulunvietosta täältä ja pistämme niitä taas piakkoin teidän katseltavaksi. Niin, ja jos joku ei tiennyt, mitä otsikossa oleva tarkoittaa niin: Rauhallista Joulua!

Valoa kansalle!

Muutama päivä on taas vierähtänyt edellisestä blogimerkinnästä. Joulu on kohtapuoliin ovella, emmekä ole vielä ostelleet mitään jouluhärpäkkeitä. Tarkoituksena olikin itse asiassa olla ostamatta joululahjoja, näin sovimme Hannan kanssa. Suomesta lähtiessämme saimme tarpeeksi lahjoja kannettavaksi (tai itse asiassa rahtifirma sai), joten eiköhän niillä pärjätä täällä sen verran, että yksi jouluaatto saadaan läpi. Hanna tosin uhkaili yhden kynttiän ostamisella kaupasta, joten se suotakoon.

Toissa iltana nukkumaan mennessä sattui pienehkö "haaveri" sähköjen kanssa. Yöpöydän lamppu otti ja tupsahti iloisesti valaisten koko huoneen ja sen jälkeen menikin koko asunto pimeäksi. Hetken kerkesi jo hätä tulla, että meniköhän tässä koko talo vai peräti kaupunginosa pimeäksi, mutta ei sentään. Pienen hetken pimeässä pähkäillessä muistin vuokranantajan ohjeet, miten sähkökatkoksien yhteydessä tulee toimia (niitä kun kuulemma voi sattua useasti). Eikun asunnosta ulos ja mittarikaapille tarkistamaan sulaketta. Sehän oli kuin olikin pompannut pois paikoiltaan ja saimme sentään valot takaisin. Sen jälkeen tulikin sitten pieni hiki päälle, kun mikään muu sähkölaite asunnossa ei pelannut. Taas meni asiaa pohtiessa ja Hanna huomasi asunnon yläoven päällä sulakerasian, josta oli myöskin pompannut yksi vipu väärään suuntaan. Se kun saatiin kytkettyä niin jo alkoi taas tulla valoa kansalle ja laitteet toimia. Selvittiin siis säikähdyksellä - meillähän kun ei ole asunnossa mitään kotivakuutusta, jos joku laite tms. sattuisi rikkoutumaan. Omistaja tosin sanoi, että laitteiden rikkoutuessa hän ostaisi uuden tilalle. Mitenkähän liene olisi suhtautunut pienen virtapiikin aiheuttamaan koko kämpän laitteiston rikkoutumiseen. Jännä homma, että näinkin pieni asia (lampun palaminen) voi pistää koko asunnon pimeäksi?

Mitähän sitä muuta. Hanna on vieraillut työkaverin vaimon kanssa markkinoilla ostamassa possun- ja kananlihaa sekä kananmunia. Possunliha oli ihan maukasta ja rahallensakin sai hyvin vastinetta. Esimerkiksi noin kaksi kiloa kanan rintafilettä maksoi noin 2000 forinttia, eli 8 euroa. Hanna ja Aapo ovat viettäneet aikaansa työkaverini vaimon ja lapsen kanssa. Tänään Hanna ja Aapo menivät esimerkiksi ihan yksikseen kyläilemään paikallisliikenteen bussilla, mikä oli Hannalta ihan hyvä veto. Siitä se lähtee ja kylässä voi käydä useamminkin!

Töissä menee ihan mukavasti, jos jotakuta kiinnostaa tietää. Työ- ja oleskelulupa-asiat ovat vähän pimennossa, kuten myös verotusasiat. Viimeisien tietojen mukaan oleskeluluvan osalta pitäisi käydä aukaisemassa pankkitili unkarilaisessa pankissa, jotta viranomaiset tietävät minun pystyvän elättämään itseni ja perheeni täällä. Lisäksi pitäisi hankkia eräänlainen "osoitekortti", joka todistaa meidän asuvan kaupungissa. Hajuakaan ei tosin hirveästi ole, mistä kyseisen kortin saa. Pankkiinkaan ei hirveästi huvittaisi mennä, kun viime kerralla jouduimme odottelemaan yli tunnin, vaikka asiakkaita ei juurikaan ollut. Lisäksi piti pomppia tiskiltä toiselle, kun kukaan virkailijoista ei puhunut (tai ei halunnut puhua) englantia. Lopulta sitten löytyi englantia osaava virkailija, joka tarjosi useamman vaihtoehdon tilin avaamiseen. Lopputuloksena oli kuitenkin se, että kävelimme pankista ulos ilman tiliä, kun ei ollut varmuutta tilin tarpeellisuudesta. Nyt sitä siis ilmeisesti tarvitaan, joten toista pitkähköä pankkireissua odotellessa...

Mutta eiköhän nämäkin asiat selviä aikanaan, vaikka välillä vähän asian epäselvä tilanne häiritseekin. Luonne kun on minulla ja Hannalla sellainen, että asiat pitäisi järjestyä nopeaan tai olla parhaimmillaan jo selviä ennen kuin edes jotain aletaan tekemään.

Taru avainten herrasta

Frodo Reppuli ja kaverit kiipesivät ylös kohti Mordor-vuoren huippua tarkoituksenaan tuhota voimallinen sorm...avainnippu. Noh, tarkoituksena ei todellakaan ole kirjoittaa Taru Sormusten Herra -kirjallisuutta uusiksi, vaikka mieli kyllä tekisi. Ja aiheena voisi olla tarkemmin ottaen avainnippu ja unkarilaiset lukkosysteemit. Täällä päin olisi nimittäin Abloyn lukkojärjestelmille käyttöä! Tällä hetkellä asuntoon ja muihin talon oviin löytyy yhteensä seitsemän avainta, joita jokaista pitää käyttää omaan lukkoonsa. Liikenneturvakeskuksen sanoin: "Vaikeaa. On vaikeaa." Kauan meni ennen kuin alkoi hahmottamaan, mikä avain sopii mihinkin lukkoon. Kaiken lisäksi kun lukot pyörivät vasemmalle ja oikealle ympäri useamman kierroksen niin voi sitä avaimilla vatkaamisen määrää, kun yritään kavuta etuovelta asunnon ovelle! Kaiken lisäksi kun ovet avautuvat suomalaisiin vastaaviin verrattuna sisäänpäin, niin kovasti kaipaa kotimaan ratkaisuja. Mutta sopeuduttava on, koska epäilen, etteivät unkarilaiset välttämättä ole yhtä halukkaita vaihtamaan tutuksi tulleita lukkojansa :-) Onhan monen eri lukon käytössä kuitenkin omat puolensakin; turvallista pitäisi olla kun rosmot joutuvat tiirikoimaan useamman lukon ennen sisätiloihin pääsyä. Lisäksi meidän tapauksessa pihalle pääsykin on periaatteessa mahdotonta, koska portti estää pääsyn ulos ilman avaimia. Eipähän jää avaimet vahingossa sisälle...

Muita omituisuuksia on kerennyt myös jo havaitsemaan. Kaupassa ostoskassit ovat hyvin pieniä verrattuna suomalaisiin kauppoihin. Pusseja kertyy isompien ostoksien kanssa monia kappaleita. Toisaalta kaupat kyllä tarjoavat omia isompia "kestokasseja", jotka maksavat sitten oman hintansa. Oma myyntikikka tämäkin, jos tarkemmin ajattelee. Kaupoista myös sen verran, että täällä makkarat ja muut herkut myydään mielestäni aika pienissä pakkauksissa. Suomessa kaikki on kokoa "perhe" tai muuten vain "gigasuper". Täällä esimerkiksi leikkelemakkarat myydään pienissä 80-90g paketeissa. Tankomakkaraa kyllä saa ostettua lihatiskiltä, mutta ainakin toistaiseksi ostokset täytynee tehdä valmispaketeilla heikohkon Unkarin kielen vuoksi. No, mitähän sitä muuta. Ainiin, harvemmat kaupat ovat myöskin suunniteltu siten, että niihin pääsisi lastenrattailla sisälle. Ovet ovat kapeita ja kaupan ollessa useammassa kerroksessa ei ole puhettakaan, että ylä- tai alakerrokseen pääsisi rattailla. Hissitkin kun ovat aika harvinaisia niin esimerkiksi Jyskissä käydessä Hanna ja Aapo saivat takaoven kautta tavarahissikyydityksen alakertaan. Hoituihan se homma kyllä näinkin!

Mutta eiköhän tässä ole taas vähäksi aikaa mutusteltavaa. Aapo kolisuttelee kaappeja, vetelee kattiloita kaapeista, konttaa jalkapallon perässä olohuoneessa ja välillä vähän muuallakin. Kiirettä siis vähän pitää perässä pysymisen kanssa. Loppuun Aapon viesti lukijoille:,.jjjjjjjjjjjjjjjjjj ghfcdslöi9o0ooiyuyj. Niin kerta.

Unkari kuittaa!

Tervehdykset Unkarista näin heti kättelyyn! Perille on päästy onnellisesti ja takana on reipas viikko elämää Unkarin maan kamaralla. Kerrottavaa on varmasti paljon ja jotain saattaa jäädä mainitsemattakin, mutta kyselkää Te lukijat ihmeessä, jos jotain tulee mieleen, niin yritetään vastailla! Valitettavasti emme ole pystyneet aikaisemmin mitään kirjoittelemaan täältä, kun saimme nettiyhteyden vasta eilen lauantaina. Linjat ovat olleet kuumina siitä lähtien Skypen ja Mesen osalta.

Tosiaan reissuhan alkoi Itsenäisyyspäivänä 6.12.2007. Lähdimme Oulunsalon lentokentältä kello kaksi päivällä ja saavuimme Budapestin lentokentälle noin kuuden aikaan paikallista aikaa. Lentomatka meni itsessään aika hyvin. Aapo nukkui Oulunsalo-Helsinki välisen lennon ja heräilikin vasta sitten lentokentälle saavuttua. Helsinki-Vantaan lentokentällä suunnistimme sitten pienen kakkavaippa-session jälkeen ulkomaan terminaaliin, jossa Aapo haukkasi vähän välipalaa. Kerkesimmepä itsekin siinä vaiheessa vähän huokaista helpotuksesta, että lento oli mennyt hyvin ja korvat eivät rassanneet Aapoa. Lento Budapestiin meni myöskin ihan hyvin, joskin osan matkaa Aapo oli hereillä ja ehkä hieman levoton. Tarpeeksi sinnikkään yrittämisen jälkeen pikkumies nukahti jälleen. Isä ja äitikin saivat sitten syödä lentokoneessa tarjoillun aterian hyvillä mielin.

Budapestin lentokentältä lähdimme sitten bussilla kohti Köbanya-Kispestin juna-asemaa. Bussimatka tuntui paljon pidemmältä kuin viime kerralla. Ehkä osittain syynä oli se, että tiesimme mitä odottaa ja Aapokin kun alkoi pikkuisen hermostua bussissa istumiseen, niin aika tuntui odottavasta kovin pitkälle. Vihdoin ja viimein pääsimme asemalle, saimme hommattua junaliput ja odotimme taas lähemmäs tunnin junan saapumista. Jännitystä aiheutti junan tullessa se, miten saadaan kaikki tavarat (matkalaukut, tietokoneet, vaunut, reput) kyytiin. Onneksi juna odotti asemalla sen verran, että saimme kuin saimmekin tavarat sisään muutaman ystävällisen unkarilaisen toimesta. Tavarathan olivatkin sitten pitkin ja poikin junan käytävää, kun niitä ei mihinkään saanut kunnolla mahtumaan (ainakaan Szegediin menevässä junassa ei ole matkalaukuille kunnon säilytyspaikkoja, saatika sitten lastenrattaille). Junan vaunussa sitten kököteltiin 2,5 tunnin matka. Samaan vaunuun sattui yksi nuori unkarilainen poika, joka yllätti meidät ystävällisyydellään. Hän kun huomasi, että Aapolla oli hieman tylsää istua junassa, hän taitteli paperista aapolle pienen jäniksen, jota sitten ihmeteltiin koko porukalla.

Junareissu meni kaikinpuolin mukavasti, joskin pikkuinen jano alkoi jo painaa, kun emme hoksanneet ostaa juomista mistään ennen junaan astumista. Aapo nukkui puolet matkasta ja alkoikin olla jo vähän väsynyt saapuessamme Szegedin asemalle. Kun saimme matkatavarat aseman eteen pienen ähertämisen jälkeen, olikin alhaalla jo vastassa yrityksen eräs henkilö ja suomalainen työkaveri, jotka avustivat meitä tavaroiden kuljettamisessa uuteen kotiimme. Kun kaikki oltiin saatu tuotua asunnolle (joka muuten sijaitsee 3. kerroksessa, eikä hissiä ole lähimaillakaan), heräsi kysymys, että mitä syödään iltapalaksi? Noh, onneksi sitten pienellä opastuksella ja avustuksella saimme tiedon lähellä olevasta 24/7 kaupasta, josta löytyi juomista ja iltapalaa pikkaisen mahan täytteeksi. Aapo saatiin nukkumaan melkeimpä heti, kun Pasi sai kasattua asunnolle tuodun lastensängyn. Lisäksi purimme hieman matkatavaroita, että seuraava aamu ei tulisi aivan yllätyksenä.

Seuraava päivä lähti käyntiin kauppareissulla. Jääkaappiin saatiin pientä täytettä ja Hanna jäi Aapon kanssa kotosalle hommailemaan. Pasi lähti töihin tutustumaan toimistolle ja tapaamaan tulevaa esimiestä. Iltapäivällä lähdimme sitten koko perheen voimin paikalliseen Tesco-tavarataloon bussilla täydentämään puuttuvia taloustarvikkeita ja ruokia. Tesco-tavaratalo on kooltansa aika suuri, joten siellä vierähti aikaa useampi tovi. Sen jälkeen ongelmana olikin, että miten saamme tavarat kuljetettua takaisin asunnollemme. Noh, kyllähän se onnistui sitten, mutta hikeä ja kipeitä lihaksia se vaati. Autoa kun ei ole vielä ja mietinnässä on edelleen, hankimmeko sitä vai emme. Välillä (yleensä kauppareissuilla) tulee mieleen, kuinka auton kanssa kulkeminen olisi helpompaa, mutta jälleen miettii auton hankinnan taloudellista järkevyyttä.

Reipas viikko on nyt siis vierähtänyt ja olemme tutustuneet kaupunkiin ja sen tarjoamiin kauppoihin kiitettävästi. Pakko on ollut käväistä jokaisessa vastaantulleessa kaupassa tutustumassa, mitä siellä on tarjolla. Hintaerot kauppojen välillä ovat huomattavia ja alennukset vaihtelevat satunnaisesti kauppojen välillä, jolloin hyvällä tuurilla voi säästää useamman euron (esin. vaippapaketit). Lähikauppoihin tutustuminen tuo myös sen edun, että saamme mahdollisesti tarvittavat ruoat ja juomat ostettua vähän lähempää, jottei tarvitsisi lähteä suureen tavarataloon etsimään tiettyä tuotetta. Esimerkiksi vettähän täällä ei ainakaan suomalaiset juo raanasta, joten sitä sitten kannetaan pullotolkulla mukana kaupasta kotiin. Ja useampi pullo alkaa jo painamaan kohtuullisesti repuissa ja muovipusseissa.

Kirjoittelua voisi jatkaa vielä enemmänkin, mutta nyt pitänee lopetella. Hanna ja Aapo ovat päiväunilla ja tarkoituksena olisi lähteä kyläilemään toisen suomalaisen työntekijän luokse ja kyselemään lisävinkkejä asumisesta Unkarista. Olemme saaneet heiltä jo aika paljon vinkkejä ja apua elämisen suhteen, joten suuri kiitos heille siitä. Ilman heitä olisi jäänyt suomalaiset kanavatkin pelkäksi haaveeksi (saimme apua satelliittilautasen asentajan tilaamiseen ja asentamiseen). Eilen kävimme markkinoilla ostamassa pottuja ja porkkanoita, jotta saimme ensimmäisen perunaruoan syötyä täällä. Hintataso oli ehkä Suomen tasoa, mutta saattoipa hintaan tulla ehkä vähän ulkomaalaisen lisääkin, ken tietää. Kirjoittelemme lisää taas myöhemmin Unkarin omituisuuksista Suomeen verrattuna. Täältä tähän!

Putkitus takana

Aapon korvien putkitus on nyt takana päin. Operaatio kesti itsessään noin 20 minuuttia, mutta yhteensä aikaa vierähti lääkärissä parin tunnin verran. Aluksi hoitajat kyselivät Aapon tiedot, jonka jälkeen lääkärit laittoivat Aapon korviin puudutteen vaikuttamaan 45:ksi minuutiksi. Niin ja annettiinhan siinä samalla pikkumiehelle myös rauhoittavaa esilääkitystä. Putkitusta ei tehty nukutuksessa, koska Aapo on vielä niin pieni lapsi. Operaatio meni itsessään hyvin ja Aapo oli lääkäreiden mukaan hyvin reipas poika, vaikka nyt vähän itkikin, kun ei pystynyt liikkumaan kapaloissa ja hoitajat pitivät tiukasti päästä kiinni. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja Aapo oli koko päivän iloinen ja leikkisä, kuten normaalisti.

Pistipäs silmään Budapest Sunia luettaessa, että Unkarissa oli ollut rautatietyöntekijöiden lakko jokin aika sitten. Uutisessa mainittiin myös, että protesteja on tulossa tänäkin viikonloppuna ja ensi viikon alkupuolella. Saa nähdä, vaikuttaako tämä matkantekoon Itsenäisyyspäivänä. Seurataan tilannetta ja olemme varmaankin viisaampia ensi viikon puolella. Lakko itsessään oli uutisen mukaan pysäyttänyt liikenteen totaalisesti, joten emme todellakaan toivo, että tämä tapahtuisi siihen aikaan kun olemme Kobánya-Kispestin metroasemalla...

Tänään asenneltiin Skype Hannan vanhempien koneelle, jotta pystytään puhumaan ilmaiseksi sitten Unkarista Suomeen päin. Kaikki te, jotka haluatte meidän kanssa olla tekemisissä muutenkin kuin Mesen kautta, hommatkaahan Skype niin vaihdellaan kuulumisia livenä! Skypen voi ladata ilmaiseksi täältä ja lisäksi pitää hankkia kaupasta mikrofonikuulokkeet, jotka liitetään tietokoneeseen. Meidän Skype-tunnuksemme on pasi.takalo ja hanna.puolakka. Ne kun lisäilee Skypeen yhteystietoihin ja soittaa, niin eiköhän me jossain vaiheessa vastailla puheluihin!

Mutta nyt taas riittää kirjoittelu toistaiseksi. Flunssa on vieläkin päällä ja eilinen pikkujoulukeikka ei kyllä oloa parantanut. Ennen varsinaiselle juhlapaikalle siirtymistä kävimme työporukan kanssa pelaamassa biljardia, heittämässä tikkaa ja visailemassa Trivial Pursuitin parissa Oulun City Biljardissa. Tappioitahan sieltä tuli muilta kuin Trivial Pursuitin osalta, mutta väliäkös tuolla. "Jouluruokaakin" sai sitten loppuillasta navan täyteen, joten ihan kelpo pikkujoulut olivat. Arki alkaa taas ensi viikolla kun pitää suunnistaa töihin. Reissun siirtymisen johdosta teen nyt sitten töitä toistaiseksi maanantaista keskiviikkoon "unkarilaisena" Suomessa.

Muuttohulinaa ja kipeitä korvia

Tässä sitä kirjoitellaan Hannan vanhempien luona blogiin uutta tekstiä. Tiedoksi lukijoille, että matkalle lähtömme on siirtynyt seuraavan viikon torstaille. Syynä on Aapon korvatulehdus, joka ei ole parantunut odotuksien mukaan. Kävimme viime viikon tiistaina ODL:llä korvakontrollissa, jossa todettiin, että vasen korva on vieläkin huonossa kunnossa. Tämän seurauksena Aapon korvaan tehtiin tärykalvopisto ja kaupan päälle saatiin antibioottikuuri. Kovasti olimme siinä uskossa, että nyt se tulehdus vihdoin ja viimein paranisi, mutta toisin kävi. Tiistainen uusi käynti lääkärissä paljasti kuitenkin, että tulehdus ei ollut parantunut ja oli siirtynyt myös toiseen korvaan. Lääkärin suosituksen mukaisesti Aapon korviin laitetaan nyt sitten tuubit perjantaina, joten matkalle ei voida lähteä nyt torstaina. Kaiken kukkuraksi soitto matkatoimistoon paljasti sen, että viikonlopulle ja seuraavan viikon alulle ei ollut saatavilla lentoja, koska kaikki koneet olivat täynnä ja osaan lentoja ei löytynyt jatkolentoja Unkariin. Ainut mahdollisuus siis Itsenäisyyspäivä ja matkanteko alkaa päivällä. Tulemme siis olemaan Szegedissä illalla myöhään, mikä ei helpota pienen pojan kanssa matkustamista.

Oma koti on nyt sitten jätetty taakse. Kirjoitimme vuokrasopimuksen eilen tulevien vuokralaisten kanssa ja he alkavat kärräämään omia tavaroitansa asuntoomme. Tätä ennen on ollut melkoista ruljanssia saada asunto tyhjennettyä. Osa kamppeista varastoon, osa mukaan, osa rahtiin ja osa ylijäämästä muille halukkaille, kun mitään ei saa kuulemma kovin herkästi roskiinkaan heittää kertomatta. Siinä sitä on ollut yhden jos toisenkin tavaran lajittelua! Tavaroitamme varten vuokrattu varastokin kun alkoi jo uhkaavasti pullistella liitoksistaan, niin ei hyvältä näyttänyt. Onneksi juniorina pelatut Tetris-pelit pelastivat jonkin verran tilan aiheuttamia puutteita! Asunto saatiin myös putipuhtaaksi, kiitos Hannan äidin ystävien pienen siivousavustuksen. Ilman heitä kuljettaisimme tavaroita varastoon vieläkin. Kiitos myös Pasin puolelta Makelle ja muille, jotka ovat auttaneet muuttokuormien kasaamisessa ja viemisessä varastoon.

Jotta muutto itsessään ei menisi liian helpoksi, kerkesimme kasata ja paketoida rahtikamppeet valmiiksi hyvällä omallatunnolla ja siinä uskossa, että homma olisi siltä osin kunnossa, kunnes rahtiyrityksen edustaja tiesi kertoa tiistaina puhelimessa, ettei rahtiin saa laittaa mitään palavaa tai räjähdysherkkää. Noh, ei muuta kuin purkamaan kaikki paketoinnit ja teippaukset, jotta aerosolipullot, hajuvedet, käsidesit jne. löydetään ja otetaan pois matkasta. Huhhuijakkata! Onneksi tuli ostettua useampi rulla kullanarvoista pakkausteippiä. Loppujen lopuksi rahtilaatikotkin saatiin kuntoon tänään hyväksyttävillä sisällöillä ja muuttofirma Niemi kävi noutamassa laatikot pois. Nyt sitten vain toivotaan, että rahti todellakin saapuu sitten jossain vaiheessa Unkariin eikä ole levittäytynyt pitkin maapalloa.

Itselläni on ehkäpä ollut liian yksisilmäistä näkökulmaa tähän muuttoon ja lähtemiseen koko ajan. Olen luullut, että kaikki asiat menisivät putkeen ilman ongelmia ja kommervenkkeja. Tähän päivään saakka asiat ovat menneetkin ihan hyvin, mutta pakko myöntää, että välillä tuntuu, ettei muuttoa saada koskaan tehtyä ja olemme vielä Suomessa ensi vuonnakin. Osa porukasta ehkä tätä toivoisikin, mutta Unkariin menemme, vaikka takapuoli edellä! Toivottavasti Aapo kestää nyt perjantaisen tuubituksen ja se parantaa korvat, että voimme hyvillä mielin siirtyä uuteen kotimaahamme. Toivon myös hartaasti, että korvakierre ei jatkuisi Unkarissa. Siellä kun asioiden hoitaminen tulee varmasti olemaan pykälän jos toisenkin verran hankalempaa.

Mutta nyt riittää kirjoittaminen toistaiseksi. Pää on kipeänä ja olo vähän heikohko johtuen liian vähissä vaatteissa pakkasilmassa heilumisesta. Perjantaina olisi tarkoitus mennä vielä hyvästelemään työkaverit firman pikkujouluihin, ennen kuin lähtö tulee. Kyllä elämä tästä vielä voittaa. Voittaahan?

Kuva-albumi luotu

Olen lisännyt muutaman kuva-albumin Picasawebin verkkoalbumeihin. Nyt löytyy myös albumi Aaposta, jonne tullaan jatkossa päivittämään uusia kuvia Aapon kehittyessä. Tarkoituksena olisi myös lisätä muita albumeja, kunhan saadaan napsittua Hannan kanssa riittävästi kuvia. Kuva-albumeihin pääset käsiksi tästä linkistä tai blogin oikeasta reunasta osiosta "Kiinnostavat linkit" kohdasta "Kuva-albumi".

PS. Aapolla on puhjennut kaksi hammasta alarivistöön. Kohta naskaleilla voi alkaa työstämään jotain kovempaakin ruokaa, ettei aina tarvitse syödä soseita. Onneksi hampaiden tulo ei ole ollut mitenkään itkuisaa puuhaa. Lämpöä on toki pikkumiehellä ollut jonkin verran, mutta muutoin hyvin reippasti on päivät menneet.

Tutustumiskäynti suoritettu!

Szegedin vierailu on nyt takana ja olemme päässet takaisin kotimaahan ja omaan kotiin. Tutustumiskäynniltä jäi käteen nippu kuvia, jotka on otettu reissua varten hankitulla Canon Ixus 75 -kameralla. Kuvat näet tarkemmin kun painat edellä olevaa linkkiä tai oikealla valikossa olevaa "Kuva-albumi" -linkkiä. Sanonta "kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa" pätee tässäkin tapauksessa, joten toivottavasti Te lukijat saatte edes jonkinmoisen käsityksen siitä, millainen paikka Szeged on! Kirjoitetun tarinan lukeminen kun ei välttämättä anna parasta käsitystä siitä, miten asioita koemme. Yllä näkyy mielestäni ehkäpä reissun hienoin kuva, jonka saimme napattua kävellessä kaupungilla iltahämärässä.

Reissumme alkoi siis maanantaina 12.11.2007 Oulunsalon lentokentältä Helsinki-Vantaan vastaavalle. Lento oli aikataulussaan ja saimme näin ollen riittävästi aikaa koneen vaihdon suorittamiseen. Pikaisen passintarkistuksen jälkeen jäimme odottelemaan Malevin lentokoneen lähtemistä Budapestiin.

Saavuttuamme Budapestin Ferihegy 2 lentokentälle hyppäsimme melkein samantien bussiin numero 200, joka vei meidät Köbánya-Kispestin metroasemalle. Bussimatkalla pisti silmään tiuhaan rakennetut, pienet, "hökkelimäiset" talot, jotka olivat rappautuneet heikkoon kuntoon. Suurinta osaa rakennuksista koristi myös yksi jos toinen graffitti. Bussimatka päättyi onnellisesti metroasemalle, joskin jossaain vaiheessa matkaa alkoi tuntua siltä, että olisiko meidän sittenkin pitänyt jäädä edellisellä pysäkillä pois. Onneksi viimeisellä pysäkillä bussin kaijuttimista kuului myös englanninkielinen ilmoitus päätepysäkille saapumisesta. Metroaseman sisällä kävely oli tottumattomalle järkyttävä kokemus: kerjäläisiä käytävien varressa ja laitapuolen kulkijoita ryyppäämässä kaljaa. Kuten työkaverini sanoikin hyvin, on ihmeellistä ettei tähän "Unkarin porttiin" ole panostettu sen kummemmin vaan paikan annetaan olla tällisessa kunnossa. Paikalliseen tarjontaan ja ihmisiin tarkemmin tutustumatta kiiruhdimme Hannan kanssa nopeasti Junalippuja myyvään toimistoon, josta saimme pienten kieliongelmien jälkeen tilattua 2. luokan liput meno-paluuna. No, tarkoituksena oli kylläkin ottaa vain yhdensuuntainen lippu ja 1. luokassa, eli tilanne ei siis mennyt aivan putkeen. Pääasia, että liput saatiin käteen ja oikeaan hintaan. Ensi kerralla asia pitää hoitaa paremmin, kun Aapokin on mukana. Ennen Szegediin lähtöä jouduimme vielä odottelemaan seuraavaa junaa noin tunnin verran, koska edellinen oli kerennyt sopivasti lähteä muutamaa minuuttia aiemmin. Koska ensikertalaisena ei huvittanut juuri lähteä tutkimaan metroaseman kauppoja niin päätimme viettää aikamme laiturilla tutkiskellen vähän ympäristöä.

Szegediin saapuminen pelasti epämääräisen mielikuvan muodostumisen Unkarista. Reissaamista oli tällä hetkellä takana vajaat 8 tuntia. Kaupungin yleisilme keskustassa oli hieno (kauniita rakennuksia, ei suttuisia paikkoja ja graffitteja siellä täällä). Hotellille saavuttuamme saimme varaamamme huoneen, joskin respan täti ei oikein tykännyt, kun kerroimme jättäneemme Aapon pois matkasta. Ilmeisesti lastensängyn laittamisesta huoneeseen oli aiheutunut sitten turhaa työtä. Hotellihuone oli hieno kolmen tähden hotelliksi. Huonekorkeutta oli reippaasti, mikä oli aika poikkeuksellista verrattuna suomalaisiin hotellihuoneisiin. Kylpyammeen käytöstäkään ei selvitty ilman ongelmia, koska Hannan ensimmäisen illan suihkureissu alkoi hieman kangerrellen: hanasta tuli muutaman minuutin ajan vain ruskeaa, ruosteista vettä. Tämä taitoi johtua siitä, ettei huoneessa oltu asuttu pidempään aikaan ja näin ollen siivoaminen ja huoneiston tarkistuskin oli jäänyt ylläpidolta tekemättä. No, eipä tästä kuitenkaan käyty valittamassa respassa, kun asialle tuskin olisi mitään tehty. Vessanpönttökin aiheutti erikoisuudellaan hymähdyksiä. Suomalaisesta wc-pöntöstä poiketen unkarilaisissa versioissa on eräänlainen tasanne, johon "tavara" jää odottelemaan huuhtelua. Mitähän lie insinöörit aikoinaan ajatelleet suunnitellessaan tuollaista pönttöä? Olisikohan tällä jotain tekemistä oman suolentoiminnan tarkastamisen kanssa kenties?

Kaiken kaikkiaan reissusta jäi positiivinen maku, vaikka alku olikin järkytys. Tämä johtui lähinnä siitä, ettei itsellä ole kokemusta matkustamisesta kovinkaan paljon. Ne matkustuskerrat, jolloin muualla maapallon kolkissa on käynyt, ovat olleet kohtuullisen "hyvätasoisia" maita tai sitten viimeisteltyjä turistirysiä. Szegedin kaupunki vaikutti maantieteellisesti katsottuna hyvin pitkälle samantyyliseltä kuin Oulukin. Kaupunki sijoittuu Tizsa-joen kummallekin puolelle ja asutuskeskukset levittäyvät laajalle kaupunkin ympäristöön. Tori löytyy molempien kaupunkien keskustan kupeesta ja ydinkeskusta sisältää kaupungin hienoimmat liikkeet. Tavaratalot ovat ehkäpä poikkeus Ouluun verrattuna, koska ne sijaitsevat hieman kauempana keskustasta. Näihinkin paikkoihin kulkee kuitenkin myös bussit, onneksi. Bussiliikenne on toimivaa ja aikataulut sisältävät runsaasti vuoroja kulkemista varten.

Kieliongelmia oli jonkin verran Unkarilaisten ihmisten kanssa kommunikoinnissa. Yrityksen työntekijät puhuivat sujuvaa englantia, mikä ei sinänsä ollut yllätys. Kaupoissa ei juuri englantia puhuttu, mutta osa ihmisistä osasi ainakin kuunnella. Pankissa käydessä tapahtui huvittava tilanne: meidät ohjattiin neljälle eri pankkivirkailijalle kunnes saimme vihdoin ja viimein englantia osaavan virkailijan. Jokainen näistä virkailijoista kyllä osasi englantia välttävästi ja ymmärsivät minun tarpeen (tilin avauksen), mutteivat ilmeisesti halunneet riskeerata mitään tilin avauksen kanssa. Näinkin voi siis tapahtua, mutta Suomessa varmaan tilanne olisi mennyt jonkin verran paremmin, ainakin pankkiasioita hoitaessa. Oma kielitaito tökki kovasti alussa, mutta alkoi pikkuhiljaa paranemaan reissun loppua kohden. Ehkä kun osaa heittää pois turhan miettimisen ja antaa sanojen vain tulla, niin puhuminenkin alkaa luistamaan paremmin. Sanavarastoa pitäisi kartuttaa englannin osalta ja opetella myös paikallista kieltä, ettei kaupoissa tarvitsisi käsimerkeillä kommunikoida. Tässä on siis minulle ja Hannalle yksi iso tavoite vuoden ajaksi.

Reissulla kävimme myös tutustumassa tulevaan asuntoomme. Tarkoituksena oli alunperin käydä katsomassa kolmea asuntoa, mutta sähköpostitse keskusteltaessa oli tapahtunut informaatiokatkos, jonka vuoksi Unkarin päässä oltiin siinä ymmärryksessä, että haluamme isoimman asunnon. Näin ollen emme siis käyneetkään katsomassa kuin aiemmin mainittua 120m2 asuntoa. Asunto oli kyllä melkoisen iso. Kalusteet olivat suurimmalta osalta hienoja, joskin mikroaaltouuni taisi olla vuodelta miekka ja kypärä. Lisäksi, koska asunto on kahdessa kerroksessa (alakerta ja ullakko), tarvitsemme asunnon portaisiin lapsiportin, ettei Aapo aiheuta kulkemisellaan ylimääräisiä sydämenlyöntejä. Tästäkin piti keskustella vuokranantajan kanssa, että sen hommaaminen on ok. Portin, pinnasängyn ja syöttötuolin kävimme tilaamassa paikallisesta lastentarvikeliikkeestä, josta tulee sitten lasku myöhemmin. Lopputuloksena voi sanoa, että asuntoon mahtuu vieraita taatusti isompikin porukka, joten ei muuta kuin matkalippuja varailemaan!

Muutto tapahtunee näillä näkymin 28-29.11.2007 välisenä aikana. Ensi viikolla minulla on viimeinen työviikko, jolloin yritämme saada muutto- ja rahtiasiat kuntoon. Marraskuun viimeinen viikko minulla on vapaata, jotta saamme viimeisetkin asiat hoidettua Suomen päässä. Asuntomme pitää olla tyhjennettynä ennen lähtöä, jotta vuokralaiset pääsevät muuttamaan omia tavaroitaan. Muutto Unkariin suoritetaan periaatteessa samanlaisella reissulla kuin tutustumiskäynnilläkin. Minä, Hanna ja Aapo suuntaamme kohti Szegediä ensin lentäen Budapestiin ja sen jälkeen junalla kulkien. Kysymysmerkiksi jää, onko meitä kukaan vastassa Szegedin juna-asemalla. Matkasta tulee varmasti raskas matkalaukkujen, rattaiden ja Aapon tarpeiden täyttämisen vuoksi. Lentokoneessa istuminenkaan ei varmasti ole Aapon mieleen...

Isäinpäivää

Elämäni ensimmäinen Isäinpäivä alkoi mukavasti, kun sai nukkua aamulla pidempään. Kaiken lisäksi, kun Aapo ja Hanna tulivat herättelemään lahjapaketin kera, niin luvassa oli mukava päivä. Aapo oli tehnyt äidin kanssa kivan T-paidan, jossa luki "Isin poika" ja alla kuva Aapon jaloista. Kuva oli saatu aikaiseksi värjäämällä aluksi Aapon jalat ja sen jälkeen pikkumies oli seissyt(?) paidan päällä. Hauska ja uniikki lahja kaikin puolin! Seuraavaksi sitten odotellaankin Äitienpäivää ja mietitään Aapon kanssa jotain Hannalle.

Huomenissa lähdetään tutustumiskäynnille Szegediin. Matkalle mukaan yksi matkalaukku, jonkin verran forintteja ja reipas mieli. Matka kyllä jännittää aika lailla. Aapo jää mummun hoitoon reissun ajaksi. Haasteellista tulee olemaan niin reissun kuin hoitohommankin osalta. Toivottavasti kaikki menee hyvin. Matkamme alkaa klo 7 Oulunsalosta ensin Vantaalle ja sieltä klo 9 aikaan Budapestiin. Budapestiin saavutaan noin 11 aikoihin Suomen aikaa, josta lähdemme sitten suunnistamaan Szegediä kohden. Tähän välille mahtuu sitten bussikuljetusta Kobanya Kispestiin ja sieltä junalipun hommaamista Szegediin päin. Sain oikein ohjeet työkaverilta, miten homma kannattaa hoitaa. Ja ehkä hyvä niin, ettei tarvitse heti ensimmäisellä kerralla olla sormi suussa menemisen kanssa. Nähtäväksi jää myös se, miten englannin kieli taittuu puolin ja toisin (unkarilaisten kielitaidosta on varoiteltu useampaan otteeseen eri tahojen toimesta. Tosin omassakin puhumisessa on paljon petrattavaa). Kösönömiä vaan sinnekin sitten...

Reissulla olisi tarkoituksena käydä katsastamassa muutama asuntoehdokas Szegedin keskustassa, tutustua kaupunkiin, ruokakauppojen tarjontaan (lähinnä Aapon ruokia varten), käydä hakemassa pankkitili unkarilaisesta pankista ja ilmeisesti sitten selvitellä vero- ja oleskelulupa-asioita muuttoa varten. Kahdessa päivässä noiden asioiden luulisi selviävän. Asuntokanditaatit on aika hulppeita; yksi 120m2 asunto, yksi 100m2 asunto ja lopuksi "vaivainen" 80m2 asunto (nykyinen asuntommehan on 65m2). Vuokratasot tuon kokoisissa asunnoissa on aika korkeat normaaleihin Unkarilaisiin vuokriin nähden, mutta asunnoista löytyy elintilaa hirvittävästi kolmea henkilöä varten. Ja löytyyhän niistä kaikki muutkin herkut. Mitä tulee vuokraan, niin pitänee kuitenkin mainita, että Suomesta samankokoisia asuntoja samoilta sijainneilta kaupunkin ydinkeskustasta vuokrattaessa rahat taitaisivat loppua kesken aika nopeasti! Ainiin. Pitäisihän sitä kuulemma käydä katsastamassa muutama ruokapaikkakin, jonka työkaveri vinkkasi. Katsotaan, joudutaanko sitten loppujen lopuksi maistamaan gulassikeittoa. Pelottavaa jo ajatuksenakin.

Reissuhan päättyy sitten 15. päivä yöllä, kun saavumme takaisin Oulunsaloon. Siitä pari viikkoa eteenpäin ja ollaan uudessa kodissa Unkarissa. Aikaa tuntuu olevan riittävästi, mutta kuitenkin niin vähän (kaikenlaista säätämistä ja tekemistä riittää). Oulunsalon asuntoa ollaan tyhjennetty jo osittain ja viety tavaroita varastoon, mutta paljon on vielä viemättä. Osa tosin lähtee mukaan Unkariin rahtina, eli ei aivan kaikkea joudu varastoimaan sentään.

Mutta pistetään raporttia tulemaan blogiin tutustumiskäynnin anneista. Sen yhteydessä voisi pistellä myös kuvia uteliaiden tarkasteltavaksi verkkoalbumiin...

Auto tuo, auto vie...

Sunnuntaina saatiin myytyä meidän rakas Ford Mondeomme. Uusi koti löytyi Kemistä jostain lapsiperheestä. Kaupan yhteydessä saatiin tilalle vuosimallin 1994 Mazda 323, niin sanottu "maksalaatikko". Hanna körötteli Aapon kanssa kaupanteon jälkeen Iistä Ouluun moottoritietä pitkin ja reissu oli Hannan mukaan jokseenkin pelottava. Pitihän se itsekin käydä toteamassa testiajolla, että vanhemmassa autossa löytyy aika lailla pikkuvikaa ja äänimaailma on hyvin paljon voimakkaampi kuin uudessa autossa. Kun kerran tottuu hyvään niin helposti löytyy vikaa huonommasta ja varsinkin vanhemmasta autosta. No, tämähän on kuitenkin väliaikaista ja maksalaatikkokin lähtee kiertoon vähän ennen Unkariin lähtöä. Sitten vain mietitään vielä, ostetaanko Suomesta verovapaa auto vai ei. Verovapaan auton selvitystyö on edelleen kesken, joskin Unkarin pään toimistolta tuli kommenttia, että vientikilvillä on todennäköisesti mahdollista ajaa Unkarissa. Siellä kylläkin epäiltiin minun taloudellisia motiivejani asiaan toteamalla, että rekisteröinti pitäisi joka tapauksessa suorittaa Suomeen ja rahaahan siinä palaisi. Tullin sivujen mukaan auton voi tuoda kuitenkin ulkomailta ns. muuttoautona veroetuineen, jos on asunut ulkomailla yli vuoden ja auto on ollut omistuksessa yli puoli vuotta.

Mutta autoasiat sikseen. Tutustumiskäynnin ajankohta on muuttunut 12-15.11.2007 väliselle ajalle. Syynä on se, että Unkarissa on virallinen juhlapäivä 1. marraskuuta ja tapana on ollut, että myös seuraava päivä on sitten vapaapäivä, eli virastot yms. tahot pitävät ovensa säpissä. Näin ollen meidän ei missään nimessä kannata vierailla Szegedissä tuona aikana, koska lupa-asioita yms. pitää saada hoidettua tutustumiskäynnin yhteydessä. Neljän arkipäivän reissu antaa varmasti mahdollisuuden hoitaa suurimman osan asioista vireille ennen kuin lähdemme Szegediin parin viikon kuluttua tutustumiskäynnistä. Sopimuksenkin kirjoitin jo ja viralliseksi töiden alkamispäiväksi tuli 1.12.2007, joka on tosin lauantai.

Tällä viikolla pitäisi hakea sitten avaimet varastoon, johon viemme suurimman osan asuntomme tavaroista. Varaston koko ei päätä huimaa, mutta varaston vuokraaja meinasi, että 65m2 kolmion tavarat saa sinne mahtumaan, kunhan pakkaa tavarat riittävän tehokkaasti. Tulee ilmeisesti pahvilaatikoille ja ilmastointiteipille runsasta tarvetta. Muuttoon jää aikaa siis reipas kolmisen viikkoa, mutta tavaroiden siirto pitänee aloittaa hyvissä ajoin, ettei viimeisellä viikolla tarvitse sitten kiirehtiä.

Aapo on oppinut istumaan ja konttaamaan. Vauhti on kova koko ajan ja joka paikkaan pitäisi päästä. Vahvistin ja DVD-soitin ovat etulinjassa Aapon kiinnostuksen kohteena, kuten myös verhot. Pikkumies on huomannut heti liikkumisen ja istumisen edut, kun sohvaakin vasten pitää koko ajan yrittää nousta seisomaan. Kolhuja odotellessa...

Hakemuksia, hakemuksia...

Tänään latailin Eläketurvakeskuksen sivuilta hakemuksen, jolla haetaan Suomen sosiaaliturvan piiriin kuulumista ulkomaan komennuksen aikana. Hakemuksen täyttämisestä ei aivan omin nokkinensa selvinnyt, joten piti käydä hakemassa apua asiasta tietävältä henkilöltä yrityksessä. Ja kyllähän ne avoimet kysymykset sitten saivatkin hyvät vastaukset. Hakemuksien täyttäminen ei jää pelkästään minuun, vaan Hannan ja Aaponkin tulee täyttää omat hakemuksensa, koska kuuluvat mukana lähtevään perheeseen. Aapo tuskin vielä osaa täyttää hakemusta, joten jäänee iskän tai äiskän harteille :) Homma hoitunee tältä osin Kelan kautta lomakkeella Y38. Nähtäväksi jää, kuinka pian nämä hakemukset sitten käsitellään.

Eilen tuli puheeksi reeneissä joukkuekaverin kanssa hänen kolmen kuukauden työreissunsa Unkariin. Tiesipä joukkuekaveri kertoa, että hänen suomalainen työkaverinsa oli hommannut verovapaan auton ja vienyt sen mennessään Unkariin. Takaisin tulo oli kohtuullisen lähellä, eli vuoden vaihteen tietämillä. Tästä heräsi tietenkin heti kiinnostus kysyä kyseiseltä henkilöltä, miten hän hoiti vientikilpiasian, kun omat selvittelyt verovapaan auton viennistä Unkariin eivät ole oikein tuottaneet tulosta. Ongelmana on edelleen se, ettei minulla ole tiedossa, saako vientikilvillä ajaa Unkarissa vai pitääkö auto rekisteröidä Unkarin kilpiin. Jälkimmäisessä tapauksessa auton hinta nousee melkeimpä samalle tasolle kuin ostaisi uuden karhean auton Suomesta, joten taloudellinen hyöty jää minimaaliseksi. Unkarin tullista asiaa tiedusteltuani en ole saanut mitään vastausta sähköposteihin. Ilmeisesti Unkarin tulli ei ole kovin halukas vastailemaan englanninkielisiin kyselyihin tai sitten sähköpostiin saapuvat viestit menevät suoraan "mappi-Ö:n" puolelle. Kielitaitokaan ei ole vielä niin hyvällä tasolla, että saisi asiansa soittamalla selvitettyä juurta jaksain ilman, että jotain olennaista jäisi pimentoon. Olen ollut yhteydessä myös paikalliseen "ajoneuvohallintokeskukseen", mutta sieltä saadut vastaukset ovat olleet niin ympäripyöreitä, että heikompaa hirvittää :)

Toivottavasti tästä joukkuekaverin tietolähteestä selviäisi jotain sitten hieman paremmin. Ajatuksena oli vielä myös soitella Suomen tulliin ja kysäistä sieltä asiaa hieman toisesta näkökulmasta, miten esimerkiksi unkarilaisen henkilön autoa vientikilvillä kohdeltaisiin, jos hän tulisi Suomeen verovapaan auton kanssa. Tietenkin oletuksena on, että EU:n sisällä on sama lainsäädäntö, mutta eipä pysty 100% varmuudella sanomaan, mikä on Unkarin lainsäädännön kanta tähän. Kivahan se veroton auto olisi viedä mukana Unkariin, mutta ei se kuitenkaan loppujen lopuksi mikään itseisarvo tälle vuoden reissulle ole. Jos autoa tarvitaan Unkarissa niin sitten hommataan sieltä liikkeestä joku halvempi menopeli, jolla voi sitten mahdollisesti tehdä reissuja paikkaan jos toiseenkin.

Kotielämässä on tällä hetkellä vähän murheita kun Aapo tuli kipeäksi ensimmäistä kertaa ja heti iski kunnon lentsu päälle. Nokka on tukossa ja hengitys rohisee kuin hiekka rattaissa. Viime yö meni aika lailla vähillä unilla, joskin Hannalla jäivät unet vielä vähemmälle päivystyksessä käynnin vuoksi. Eipä sieltä apua löytynyt ja todettiin, että 3-4 päivän päästä voi tulla uudelleen jos tilanne ei ole parantunut yhtään. Toivottavasti Aapo paranee pian, on kuitenkin sen verran kipeän oloinen tällä hetkellä.

Päivä päätetty

Tänään sovimme työpaikallani tarkan töiden alkamispäivän Szegedissä, joka on 1.12.2007. Tämä oli vapauttava tieto sinänsä, koska aikaisemmin lähtöajankohta oli ollut "joskus joulukuussa". Aapo saa nyt sitten viettää ensimmäisen joulunsa Unkarissa ja avata pukin tuomat joululahjat kaukana kotoa. Sinänsä hieman ikävää, kun ei ole sukulaisia mukana juhlimassa joulua, mutta ehkä kaikki on kuitenkin paremmin näin, kuin, että lähtö olisikin vasta ensi vuoden puolella ja venyisi ja vanuisi turhaan. Nyt on sitten aloitettava melkoinen rumba erilaisten hakemusten saralla, jotta tiedetään, pysymmekö Suomen sosiaaliturvan piirissä sen ajan, kun olemme Unkarissa. Huhu on kertonut, että näiden hakemusten kanssa voi vierähtää tovi johtuen byrokratiasta Suomessa ja erityisesti Unkarin päässä. Tämän lisäksi on vuokrattava asunto eteenpäin, myytävä auto ja hoidettava asunnon kalusteet talteen johonkin niiltä osin, mitä emme tule ottamaan mukaan Unkariin. Onneksi yritys tulee vastaan viimeisenä mainitun homman kanssa, ettei tarvitse itse miettiä varastointipaikkaa. Hieno seikka on myös se, että asunnolle on tiedossa vuokralainen Hannan kautta ja auton saa todennäköisesti myytyä helpommin eteenpäin ammattilaisen toimesta, kiitos Hannan veljen.

Tutustumiskäynti Szegediin pitäisi myös hoitaa ennen varsinaista muuttoa. Alustavasti tarkoituksena olisi mennä vierailulle marraskuun ensimmäisellä viikolla niin, että Aapo olisi mummun ja papan hoivissa. Aapo on kyllä lähiaikoina ottanut tavaksi vierastaa tutumpiakin ihmisiä, jos edellisestä tapaamisesta on vierähtänyt tovi, joten pärjääminen reissun aikana pistää mietityttämään. Mutta jospa Aapo olisi nyt tuon muutaman päivän ajan extrareipas poika niin ei tulisi hätä käteen.

Tutustumiskäynnillä pitäisi olla selvillä jo myös ne asuntokanditaatit, joista tulemme valitsemaan sitten sen asunnon, jossa vietämme aikaamme. Tätä ennen on kuitenkin toimitettava työpaikan yhteyshenkilölle toivelista kämpän ominaisuuksista, jonka perusteella meille etsitään potentiaalisia vaihtoehtoja. Ei olisi kyllä uskonut, mutta on erittäin hankala miettiä, mitä kaikkea asuntoon tarvitaan, kun omassa asunnossa kaikki on jo valmiina päivänselvinä asioina ja tavoitteena on viedä mahdollisimman vähän tavaraa mukana Szegediin. Huonekaluja kyllä tarvitaan, kuten myös kodinkoneita ja ilmastointilaite, mutta myös paljon muuta. Jotain olennaista voi unohtua ja jälkikäteen homman hoitaminen voi olla ehkä vähän hankalampaa. Mutta eiköhän sekin sutjaannu kun tarpeeksi miettii. Hannalla löytyy varmasti hyviä ideoita, mitä tämmöinen miehenrutale ei osaa ajatellakaan :)

Näin siis tällä kertaa. Asiat ovat edenneet jonkin verran, mutta vielä on paljon tehtävää ennen kuin avaamme uuden kotimme oven vieraassa maassa. Ilma on täynnä odotusta, iloa, mutta myös ripaus pelkoa tulevasta.

Unkariin komennukselle

Nyt se on sitten päätetty. Tai no kyllähän päätös tehtiin periaatteessa jo kesäloman alussa, kun yrityksen esimies otti yhteyttä ja kysyi kiinnostuksesta lähteä ulkomaan komennukselle Unkariin. Tätä aikaisemmin olin ollut jokseenkin kielteinen lähtemisen suhteen, koska Aapo oli tulossa meidän elämän iloksi. Nyt kun Aapo on kasvanut, pysynyt terveenä ja osoittanut olevansa todella reipas poika, ajatus muuttui myönteisemmäksi. Lähinnä lähtemisessä pelotti se, miten pienen pojan kanssa pärjäisi täysin uudessa ja vierassa ympäristössä, ja miten itse menestyisi 3000 kilometrin päässä uudessa työympäristössä, kun takana on yli viisi vuotta tutuissa ja turvallisissa työtehtävissä. Toki huoli Hannankin viihtymisestä kalvoi mieltä, joskin Hanna sai vakuuteltua viihtyvänsä Unkarin maankamaralla ainakin sen suunnitellun vuoden ajan. Pienen miettimishetken jälkeen tulimme siihen lopputulokseen, että nyt lähdetään, jos meinataan joskus ulkomaille lähteä. Myös työkavereiden kannustus lähtöön oli osasyynä tehdä ehkäpä suurin päätös elämässämme tähän mennessä. Haasteita tulee varmasti riittämään niin työn kuin arkipäivän elämänkin merkeissä, mutta näinhän sen elämän pitää mennäkin.

Tähän blogiin on siis tarkoitus kirjoittaa elämästämme ennen Unkariin muuttoa ja Unkarin Szegedissä asumisen aikana. Pidämme kirjaa myös niistä asioista, jotka joudumme hoitamaan komennukseen ja muuttoon liittyen. Jos ei muuta, niin tämä blogi tarjoaa ainakin hyvän keinon välittää tuntemuksiamme ja tapahtumia Unkarissa sukulaisille ja ystäville, kuten myös muille elämämme ulkopuolisille ihmisille, jotka ovat samassa tilanteessa tai suunnittelevat lähtöä ulkomaille ja ehkäpä Unkariin. Toivottavasti viihdyt perheemme blogin parissa.