Muuttohulinaa ja kipeitä korvia

Tässä sitä kirjoitellaan Hannan vanhempien luona blogiin uutta tekstiä. Tiedoksi lukijoille, että matkalle lähtömme on siirtynyt seuraavan viikon torstaille. Syynä on Aapon korvatulehdus, joka ei ole parantunut odotuksien mukaan. Kävimme viime viikon tiistaina ODL:llä korvakontrollissa, jossa todettiin, että vasen korva on vieläkin huonossa kunnossa. Tämän seurauksena Aapon korvaan tehtiin tärykalvopisto ja kaupan päälle saatiin antibioottikuuri. Kovasti olimme siinä uskossa, että nyt se tulehdus vihdoin ja viimein paranisi, mutta toisin kävi. Tiistainen uusi käynti lääkärissä paljasti kuitenkin, että tulehdus ei ollut parantunut ja oli siirtynyt myös toiseen korvaan. Lääkärin suosituksen mukaisesti Aapon korviin laitetaan nyt sitten tuubit perjantaina, joten matkalle ei voida lähteä nyt torstaina. Kaiken kukkuraksi soitto matkatoimistoon paljasti sen, että viikonlopulle ja seuraavan viikon alulle ei ollut saatavilla lentoja, koska kaikki koneet olivat täynnä ja osaan lentoja ei löytynyt jatkolentoja Unkariin. Ainut mahdollisuus siis Itsenäisyyspäivä ja matkanteko alkaa päivällä. Tulemme siis olemaan Szegedissä illalla myöhään, mikä ei helpota pienen pojan kanssa matkustamista.

Oma koti on nyt sitten jätetty taakse. Kirjoitimme vuokrasopimuksen eilen tulevien vuokralaisten kanssa ja he alkavat kärräämään omia tavaroitansa asuntoomme. Tätä ennen on ollut melkoista ruljanssia saada asunto tyhjennettyä. Osa kamppeista varastoon, osa mukaan, osa rahtiin ja osa ylijäämästä muille halukkaille, kun mitään ei saa kuulemma kovin herkästi roskiinkaan heittää kertomatta. Siinä sitä on ollut yhden jos toisenkin tavaran lajittelua! Tavaroitamme varten vuokrattu varastokin kun alkoi jo uhkaavasti pullistella liitoksistaan, niin ei hyvältä näyttänyt. Onneksi juniorina pelatut Tetris-pelit pelastivat jonkin verran tilan aiheuttamia puutteita! Asunto saatiin myös putipuhtaaksi, kiitos Hannan äidin ystävien pienen siivousavustuksen. Ilman heitä kuljettaisimme tavaroita varastoon vieläkin. Kiitos myös Pasin puolelta Makelle ja muille, jotka ovat auttaneet muuttokuormien kasaamisessa ja viemisessä varastoon.

Jotta muutto itsessään ei menisi liian helpoksi, kerkesimme kasata ja paketoida rahtikamppeet valmiiksi hyvällä omallatunnolla ja siinä uskossa, että homma olisi siltä osin kunnossa, kunnes rahtiyrityksen edustaja tiesi kertoa tiistaina puhelimessa, ettei rahtiin saa laittaa mitään palavaa tai räjähdysherkkää. Noh, ei muuta kuin purkamaan kaikki paketoinnit ja teippaukset, jotta aerosolipullot, hajuvedet, käsidesit jne. löydetään ja otetaan pois matkasta. Huhhuijakkata! Onneksi tuli ostettua useampi rulla kullanarvoista pakkausteippiä. Loppujen lopuksi rahtilaatikotkin saatiin kuntoon tänään hyväksyttävillä sisällöillä ja muuttofirma Niemi kävi noutamassa laatikot pois. Nyt sitten vain toivotaan, että rahti todellakin saapuu sitten jossain vaiheessa Unkariin eikä ole levittäytynyt pitkin maapalloa.

Itselläni on ehkäpä ollut liian yksisilmäistä näkökulmaa tähän muuttoon ja lähtemiseen koko ajan. Olen luullut, että kaikki asiat menisivät putkeen ilman ongelmia ja kommervenkkeja. Tähän päivään saakka asiat ovat menneetkin ihan hyvin, mutta pakko myöntää, että välillä tuntuu, ettei muuttoa saada koskaan tehtyä ja olemme vielä Suomessa ensi vuonnakin. Osa porukasta ehkä tätä toivoisikin, mutta Unkariin menemme, vaikka takapuoli edellä! Toivottavasti Aapo kestää nyt perjantaisen tuubituksen ja se parantaa korvat, että voimme hyvillä mielin siirtyä uuteen kotimaahamme. Toivon myös hartaasti, että korvakierre ei jatkuisi Unkarissa. Siellä kun asioiden hoitaminen tulee varmasti olemaan pykälän jos toisenkin verran hankalempaa.

Mutta nyt riittää kirjoittaminen toistaiseksi. Pää on kipeänä ja olo vähän heikohko johtuen liian vähissä vaatteissa pakkasilmassa heilumisesta. Perjantaina olisi tarkoitus mennä vielä hyvästelemään työkaverit firman pikkujouluihin, ennen kuin lähtö tulee. Kyllä elämä tästä vielä voittaa. Voittaahan?