Unkari kuittaa!

Tervehdykset Unkarista näin heti kättelyyn! Perille on päästy onnellisesti ja takana on reipas viikko elämää Unkarin maan kamaralla. Kerrottavaa on varmasti paljon ja jotain saattaa jäädä mainitsemattakin, mutta kyselkää Te lukijat ihmeessä, jos jotain tulee mieleen, niin yritetään vastailla! Valitettavasti emme ole pystyneet aikaisemmin mitään kirjoittelemaan täältä, kun saimme nettiyhteyden vasta eilen lauantaina. Linjat ovat olleet kuumina siitä lähtien Skypen ja Mesen osalta.

Tosiaan reissuhan alkoi Itsenäisyyspäivänä 6.12.2007. Lähdimme Oulunsalon lentokentältä kello kaksi päivällä ja saavuimme Budapestin lentokentälle noin kuuden aikaan paikallista aikaa. Lentomatka meni itsessään aika hyvin. Aapo nukkui Oulunsalo-Helsinki välisen lennon ja heräilikin vasta sitten lentokentälle saavuttua. Helsinki-Vantaan lentokentällä suunnistimme sitten pienen kakkavaippa-session jälkeen ulkomaan terminaaliin, jossa Aapo haukkasi vähän välipalaa. Kerkesimmepä itsekin siinä vaiheessa vähän huokaista helpotuksesta, että lento oli mennyt hyvin ja korvat eivät rassanneet Aapoa. Lento Budapestiin meni myöskin ihan hyvin, joskin osan matkaa Aapo oli hereillä ja ehkä hieman levoton. Tarpeeksi sinnikkään yrittämisen jälkeen pikkumies nukahti jälleen. Isä ja äitikin saivat sitten syödä lentokoneessa tarjoillun aterian hyvillä mielin.

Budapestin lentokentältä lähdimme sitten bussilla kohti Köbanya-Kispestin juna-asemaa. Bussimatka tuntui paljon pidemmältä kuin viime kerralla. Ehkä osittain syynä oli se, että tiesimme mitä odottaa ja Aapokin kun alkoi pikkuisen hermostua bussissa istumiseen, niin aika tuntui odottavasta kovin pitkälle. Vihdoin ja viimein pääsimme asemalle, saimme hommattua junaliput ja odotimme taas lähemmäs tunnin junan saapumista. Jännitystä aiheutti junan tullessa se, miten saadaan kaikki tavarat (matkalaukut, tietokoneet, vaunut, reput) kyytiin. Onneksi juna odotti asemalla sen verran, että saimme kuin saimmekin tavarat sisään muutaman ystävällisen unkarilaisen toimesta. Tavarathan olivatkin sitten pitkin ja poikin junan käytävää, kun niitä ei mihinkään saanut kunnolla mahtumaan (ainakaan Szegediin menevässä junassa ei ole matkalaukuille kunnon säilytyspaikkoja, saatika sitten lastenrattaille). Junan vaunussa sitten kököteltiin 2,5 tunnin matka. Samaan vaunuun sattui yksi nuori unkarilainen poika, joka yllätti meidät ystävällisyydellään. Hän kun huomasi, että Aapolla oli hieman tylsää istua junassa, hän taitteli paperista aapolle pienen jäniksen, jota sitten ihmeteltiin koko porukalla.

Junareissu meni kaikinpuolin mukavasti, joskin pikkuinen jano alkoi jo painaa, kun emme hoksanneet ostaa juomista mistään ennen junaan astumista. Aapo nukkui puolet matkasta ja alkoikin olla jo vähän väsynyt saapuessamme Szegedin asemalle. Kun saimme matkatavarat aseman eteen pienen ähertämisen jälkeen, olikin alhaalla jo vastassa yrityksen eräs henkilö ja suomalainen työkaveri, jotka avustivat meitä tavaroiden kuljettamisessa uuteen kotiimme. Kun kaikki oltiin saatu tuotua asunnolle (joka muuten sijaitsee 3. kerroksessa, eikä hissiä ole lähimaillakaan), heräsi kysymys, että mitä syödään iltapalaksi? Noh, onneksi sitten pienellä opastuksella ja avustuksella saimme tiedon lähellä olevasta 24/7 kaupasta, josta löytyi juomista ja iltapalaa pikkaisen mahan täytteeksi. Aapo saatiin nukkumaan melkeimpä heti, kun Pasi sai kasattua asunnolle tuodun lastensängyn. Lisäksi purimme hieman matkatavaroita, että seuraava aamu ei tulisi aivan yllätyksenä.

Seuraava päivä lähti käyntiin kauppareissulla. Jääkaappiin saatiin pientä täytettä ja Hanna jäi Aapon kanssa kotosalle hommailemaan. Pasi lähti töihin tutustumaan toimistolle ja tapaamaan tulevaa esimiestä. Iltapäivällä lähdimme sitten koko perheen voimin paikalliseen Tesco-tavarataloon bussilla täydentämään puuttuvia taloustarvikkeita ja ruokia. Tesco-tavaratalo on kooltansa aika suuri, joten siellä vierähti aikaa useampi tovi. Sen jälkeen ongelmana olikin, että miten saamme tavarat kuljetettua takaisin asunnollemme. Noh, kyllähän se onnistui sitten, mutta hikeä ja kipeitä lihaksia se vaati. Autoa kun ei ole vielä ja mietinnässä on edelleen, hankimmeko sitä vai emme. Välillä (yleensä kauppareissuilla) tulee mieleen, kuinka auton kanssa kulkeminen olisi helpompaa, mutta jälleen miettii auton hankinnan taloudellista järkevyyttä.

Reipas viikko on nyt siis vierähtänyt ja olemme tutustuneet kaupunkiin ja sen tarjoamiin kauppoihin kiitettävästi. Pakko on ollut käväistä jokaisessa vastaantulleessa kaupassa tutustumassa, mitä siellä on tarjolla. Hintaerot kauppojen välillä ovat huomattavia ja alennukset vaihtelevat satunnaisesti kauppojen välillä, jolloin hyvällä tuurilla voi säästää useamman euron (esin. vaippapaketit). Lähikauppoihin tutustuminen tuo myös sen edun, että saamme mahdollisesti tarvittavat ruoat ja juomat ostettua vähän lähempää, jottei tarvitsisi lähteä suureen tavarataloon etsimään tiettyä tuotetta. Esimerkiksi vettähän täällä ei ainakaan suomalaiset juo raanasta, joten sitä sitten kannetaan pullotolkulla mukana kaupasta kotiin. Ja useampi pullo alkaa jo painamaan kohtuullisesti repuissa ja muovipusseissa.

Kirjoittelua voisi jatkaa vielä enemmänkin, mutta nyt pitänee lopetella. Hanna ja Aapo ovat päiväunilla ja tarkoituksena olisi lähteä kyläilemään toisen suomalaisen työntekijän luokse ja kyselemään lisävinkkejä asumisesta Unkarista. Olemme saaneet heiltä jo aika paljon vinkkejä ja apua elämisen suhteen, joten suuri kiitos heille siitä. Ilman heitä olisi jäänyt suomalaiset kanavatkin pelkäksi haaveeksi (saimme apua satelliittilautasen asentajan tilaamiseen ja asentamiseen). Eilen kävimme markkinoilla ostamassa pottuja ja porkkanoita, jotta saimme ensimmäisen perunaruoan syötyä täällä. Hintataso oli ehkä Suomen tasoa, mutta saattoipa hintaan tulla ehkä vähän ulkomaalaisen lisääkin, ken tietää. Kirjoittelemme lisää taas myöhemmin Unkarin omituisuuksista Suomeen verrattuna. Täältä tähän!