Tutustumiskäynti suoritettu!

Szegedin vierailu on nyt takana ja olemme päässet takaisin kotimaahan ja omaan kotiin. Tutustumiskäynniltä jäi käteen nippu kuvia, jotka on otettu reissua varten hankitulla Canon Ixus 75 -kameralla. Kuvat näet tarkemmin kun painat edellä olevaa linkkiä tai oikealla valikossa olevaa "Kuva-albumi" -linkkiä. Sanonta "kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa" pätee tässäkin tapauksessa, joten toivottavasti Te lukijat saatte edes jonkinmoisen käsityksen siitä, millainen paikka Szeged on! Kirjoitetun tarinan lukeminen kun ei välttämättä anna parasta käsitystä siitä, miten asioita koemme. Yllä näkyy mielestäni ehkäpä reissun hienoin kuva, jonka saimme napattua kävellessä kaupungilla iltahämärässä.

Reissumme alkoi siis maanantaina 12.11.2007 Oulunsalon lentokentältä Helsinki-Vantaan vastaavalle. Lento oli aikataulussaan ja saimme näin ollen riittävästi aikaa koneen vaihdon suorittamiseen. Pikaisen passintarkistuksen jälkeen jäimme odottelemaan Malevin lentokoneen lähtemistä Budapestiin.

Saavuttuamme Budapestin Ferihegy 2 lentokentälle hyppäsimme melkein samantien bussiin numero 200, joka vei meidät Köbánya-Kispestin metroasemalle. Bussimatkalla pisti silmään tiuhaan rakennetut, pienet, "hökkelimäiset" talot, jotka olivat rappautuneet heikkoon kuntoon. Suurinta osaa rakennuksista koristi myös yksi jos toinen graffitti. Bussimatka päättyi onnellisesti metroasemalle, joskin jossaain vaiheessa matkaa alkoi tuntua siltä, että olisiko meidän sittenkin pitänyt jäädä edellisellä pysäkillä pois. Onneksi viimeisellä pysäkillä bussin kaijuttimista kuului myös englanninkielinen ilmoitus päätepysäkille saapumisesta. Metroaseman sisällä kävely oli tottumattomalle järkyttävä kokemus: kerjäläisiä käytävien varressa ja laitapuolen kulkijoita ryyppäämässä kaljaa. Kuten työkaverini sanoikin hyvin, on ihmeellistä ettei tähän "Unkarin porttiin" ole panostettu sen kummemmin vaan paikan annetaan olla tällisessa kunnossa. Paikalliseen tarjontaan ja ihmisiin tarkemmin tutustumatta kiiruhdimme Hannan kanssa nopeasti Junalippuja myyvään toimistoon, josta saimme pienten kieliongelmien jälkeen tilattua 2. luokan liput meno-paluuna. No, tarkoituksena oli kylläkin ottaa vain yhdensuuntainen lippu ja 1. luokassa, eli tilanne ei siis mennyt aivan putkeen. Pääasia, että liput saatiin käteen ja oikeaan hintaan. Ensi kerralla asia pitää hoitaa paremmin, kun Aapokin on mukana. Ennen Szegediin lähtöä jouduimme vielä odottelemaan seuraavaa junaa noin tunnin verran, koska edellinen oli kerennyt sopivasti lähteä muutamaa minuuttia aiemmin. Koska ensikertalaisena ei huvittanut juuri lähteä tutkimaan metroaseman kauppoja niin päätimme viettää aikamme laiturilla tutkiskellen vähän ympäristöä.

Szegediin saapuminen pelasti epämääräisen mielikuvan muodostumisen Unkarista. Reissaamista oli tällä hetkellä takana vajaat 8 tuntia. Kaupungin yleisilme keskustassa oli hieno (kauniita rakennuksia, ei suttuisia paikkoja ja graffitteja siellä täällä). Hotellille saavuttuamme saimme varaamamme huoneen, joskin respan täti ei oikein tykännyt, kun kerroimme jättäneemme Aapon pois matkasta. Ilmeisesti lastensängyn laittamisesta huoneeseen oli aiheutunut sitten turhaa työtä. Hotellihuone oli hieno kolmen tähden hotelliksi. Huonekorkeutta oli reippaasti, mikä oli aika poikkeuksellista verrattuna suomalaisiin hotellihuoneisiin. Kylpyammeen käytöstäkään ei selvitty ilman ongelmia, koska Hannan ensimmäisen illan suihkureissu alkoi hieman kangerrellen: hanasta tuli muutaman minuutin ajan vain ruskeaa, ruosteista vettä. Tämä taitoi johtua siitä, ettei huoneessa oltu asuttu pidempään aikaan ja näin ollen siivoaminen ja huoneiston tarkistuskin oli jäänyt ylläpidolta tekemättä. No, eipä tästä kuitenkaan käyty valittamassa respassa, kun asialle tuskin olisi mitään tehty. Vessanpönttökin aiheutti erikoisuudellaan hymähdyksiä. Suomalaisesta wc-pöntöstä poiketen unkarilaisissa versioissa on eräänlainen tasanne, johon "tavara" jää odottelemaan huuhtelua. Mitähän lie insinöörit aikoinaan ajatelleet suunnitellessaan tuollaista pönttöä? Olisikohan tällä jotain tekemistä oman suolentoiminnan tarkastamisen kanssa kenties?

Kaiken kaikkiaan reissusta jäi positiivinen maku, vaikka alku olikin järkytys. Tämä johtui lähinnä siitä, ettei itsellä ole kokemusta matkustamisesta kovinkaan paljon. Ne matkustuskerrat, jolloin muualla maapallon kolkissa on käynyt, ovat olleet kohtuullisen "hyvätasoisia" maita tai sitten viimeisteltyjä turistirysiä. Szegedin kaupunki vaikutti maantieteellisesti katsottuna hyvin pitkälle samantyyliseltä kuin Oulukin. Kaupunki sijoittuu Tizsa-joen kummallekin puolelle ja asutuskeskukset levittäyvät laajalle kaupunkin ympäristöön. Tori löytyy molempien kaupunkien keskustan kupeesta ja ydinkeskusta sisältää kaupungin hienoimmat liikkeet. Tavaratalot ovat ehkäpä poikkeus Ouluun verrattuna, koska ne sijaitsevat hieman kauempana keskustasta. Näihinkin paikkoihin kulkee kuitenkin myös bussit, onneksi. Bussiliikenne on toimivaa ja aikataulut sisältävät runsaasti vuoroja kulkemista varten.

Kieliongelmia oli jonkin verran Unkarilaisten ihmisten kanssa kommunikoinnissa. Yrityksen työntekijät puhuivat sujuvaa englantia, mikä ei sinänsä ollut yllätys. Kaupoissa ei juuri englantia puhuttu, mutta osa ihmisistä osasi ainakin kuunnella. Pankissa käydessä tapahtui huvittava tilanne: meidät ohjattiin neljälle eri pankkivirkailijalle kunnes saimme vihdoin ja viimein englantia osaavan virkailijan. Jokainen näistä virkailijoista kyllä osasi englantia välttävästi ja ymmärsivät minun tarpeen (tilin avauksen), mutteivat ilmeisesti halunneet riskeerata mitään tilin avauksen kanssa. Näinkin voi siis tapahtua, mutta Suomessa varmaan tilanne olisi mennyt jonkin verran paremmin, ainakin pankkiasioita hoitaessa. Oma kielitaito tökki kovasti alussa, mutta alkoi pikkuhiljaa paranemaan reissun loppua kohden. Ehkä kun osaa heittää pois turhan miettimisen ja antaa sanojen vain tulla, niin puhuminenkin alkaa luistamaan paremmin. Sanavarastoa pitäisi kartuttaa englannin osalta ja opetella myös paikallista kieltä, ettei kaupoissa tarvitsisi käsimerkeillä kommunikoida. Tässä on siis minulle ja Hannalle yksi iso tavoite vuoden ajaksi.

Reissulla kävimme myös tutustumassa tulevaan asuntoomme. Tarkoituksena oli alunperin käydä katsomassa kolmea asuntoa, mutta sähköpostitse keskusteltaessa oli tapahtunut informaatiokatkos, jonka vuoksi Unkarin päässä oltiin siinä ymmärryksessä, että haluamme isoimman asunnon. Näin ollen emme siis käyneetkään katsomassa kuin aiemmin mainittua 120m2 asuntoa. Asunto oli kyllä melkoisen iso. Kalusteet olivat suurimmalta osalta hienoja, joskin mikroaaltouuni taisi olla vuodelta miekka ja kypärä. Lisäksi, koska asunto on kahdessa kerroksessa (alakerta ja ullakko), tarvitsemme asunnon portaisiin lapsiportin, ettei Aapo aiheuta kulkemisellaan ylimääräisiä sydämenlyöntejä. Tästäkin piti keskustella vuokranantajan kanssa, että sen hommaaminen on ok. Portin, pinnasängyn ja syöttötuolin kävimme tilaamassa paikallisesta lastentarvikeliikkeestä, josta tulee sitten lasku myöhemmin. Lopputuloksena voi sanoa, että asuntoon mahtuu vieraita taatusti isompikin porukka, joten ei muuta kuin matkalippuja varailemaan!

Muutto tapahtunee näillä näkymin 28-29.11.2007 välisenä aikana. Ensi viikolla minulla on viimeinen työviikko, jolloin yritämme saada muutto- ja rahtiasiat kuntoon. Marraskuun viimeinen viikko minulla on vapaata, jotta saamme viimeisetkin asiat hoidettua Suomen päässä. Asuntomme pitää olla tyhjennettynä ennen lähtöä, jotta vuokralaiset pääsevät muuttamaan omia tavaroitaan. Muutto Unkariin suoritetaan periaatteessa samanlaisella reissulla kuin tutustumiskäynnilläkin. Minä, Hanna ja Aapo suuntaamme kohti Szegediä ensin lentäen Budapestiin ja sen jälkeen junalla kulkien. Kysymysmerkiksi jää, onko meitä kukaan vastassa Szegedin juna-asemalla. Matkasta tulee varmasti raskas matkalaukkujen, rattaiden ja Aapon tarpeiden täyttämisen vuoksi. Lentokoneessa istuminenkaan ei varmasti ole Aapon mieleen...