Valoa kansalle!

Muutama päivä on taas vierähtänyt edellisestä blogimerkinnästä. Joulu on kohtapuoliin ovella, emmekä ole vielä ostelleet mitään jouluhärpäkkeitä. Tarkoituksena olikin itse asiassa olla ostamatta joululahjoja, näin sovimme Hannan kanssa. Suomesta lähtiessämme saimme tarpeeksi lahjoja kannettavaksi (tai itse asiassa rahtifirma sai), joten eiköhän niillä pärjätä täällä sen verran, että yksi jouluaatto saadaan läpi. Hanna tosin uhkaili yhden kynttiän ostamisella kaupasta, joten se suotakoon.

Toissa iltana nukkumaan mennessä sattui pienehkö "haaveri" sähköjen kanssa. Yöpöydän lamppu otti ja tupsahti iloisesti valaisten koko huoneen ja sen jälkeen menikin koko asunto pimeäksi. Hetken kerkesi jo hätä tulla, että meniköhän tässä koko talo vai peräti kaupunginosa pimeäksi, mutta ei sentään. Pienen hetken pimeässä pähkäillessä muistin vuokranantajan ohjeet, miten sähkökatkoksien yhteydessä tulee toimia (niitä kun kuulemma voi sattua useasti). Eikun asunnosta ulos ja mittarikaapille tarkistamaan sulaketta. Sehän oli kuin olikin pompannut pois paikoiltaan ja saimme sentään valot takaisin. Sen jälkeen tulikin sitten pieni hiki päälle, kun mikään muu sähkölaite asunnossa ei pelannut. Taas meni asiaa pohtiessa ja Hanna huomasi asunnon yläoven päällä sulakerasian, josta oli myöskin pompannut yksi vipu väärään suuntaan. Se kun saatiin kytkettyä niin jo alkoi taas tulla valoa kansalle ja laitteet toimia. Selvittiin siis säikähdyksellä - meillähän kun ei ole asunnossa mitään kotivakuutusta, jos joku laite tms. sattuisi rikkoutumaan. Omistaja tosin sanoi, että laitteiden rikkoutuessa hän ostaisi uuden tilalle. Mitenkähän liene olisi suhtautunut pienen virtapiikin aiheuttamaan koko kämpän laitteiston rikkoutumiseen. Jännä homma, että näinkin pieni asia (lampun palaminen) voi pistää koko asunnon pimeäksi?

Mitähän sitä muuta. Hanna on vieraillut työkaverin vaimon kanssa markkinoilla ostamassa possun- ja kananlihaa sekä kananmunia. Possunliha oli ihan maukasta ja rahallensakin sai hyvin vastinetta. Esimerkiksi noin kaksi kiloa kanan rintafilettä maksoi noin 2000 forinttia, eli 8 euroa. Hanna ja Aapo ovat viettäneet aikaansa työkaverini vaimon ja lapsen kanssa. Tänään Hanna ja Aapo menivät esimerkiksi ihan yksikseen kyläilemään paikallisliikenteen bussilla, mikä oli Hannalta ihan hyvä veto. Siitä se lähtee ja kylässä voi käydä useamminkin!

Töissä menee ihan mukavasti, jos jotakuta kiinnostaa tietää. Työ- ja oleskelulupa-asiat ovat vähän pimennossa, kuten myös verotusasiat. Viimeisien tietojen mukaan oleskeluluvan osalta pitäisi käydä aukaisemassa pankkitili unkarilaisessa pankissa, jotta viranomaiset tietävät minun pystyvän elättämään itseni ja perheeni täällä. Lisäksi pitäisi hankkia eräänlainen "osoitekortti", joka todistaa meidän asuvan kaupungissa. Hajuakaan ei tosin hirveästi ole, mistä kyseisen kortin saa. Pankkiinkaan ei hirveästi huvittaisi mennä, kun viime kerralla jouduimme odottelemaan yli tunnin, vaikka asiakkaita ei juurikaan ollut. Lisäksi piti pomppia tiskiltä toiselle, kun kukaan virkailijoista ei puhunut (tai ei halunnut puhua) englantia. Lopulta sitten löytyi englantia osaava virkailija, joka tarjosi useamman vaihtoehdon tilin avaamiseen. Lopputuloksena oli kuitenkin se, että kävelimme pankista ulos ilman tiliä, kun ei ollut varmuutta tilin tarpeellisuudesta. Nyt sitä siis ilmeisesti tarvitaan, joten toista pitkähköä pankkireissua odotellessa...

Mutta eiköhän nämäkin asiat selviä aikanaan, vaikka välillä vähän asian epäselvä tilanne häiritseekin. Luonne kun on minulla ja Hannalla sellainen, että asiat pitäisi järjestyä nopeaan tai olla parhaimmillaan jo selviä ennen kuin edes jotain aletaan tekemään.