Pommeja, pommeja...

Sen verran oli pakko vielä kirjoittaa blogia, että täällä on nyt viikon sisään tullut pari pommiuhkausta. Maanantaina keskuspuiston vieressä oleva pankki ja sen lähiympäristö oli eristetty poliisien toimesta. Eilen ydinkeskustan lähellä oleva toinen pankki oli eristetty. Yhteistä näille tapauksille näytti olevan se, että molempien paikkojen eristämisen vuoksi liikennekin menee tukkoon aika lailla (ratikkalinjat pysäytettiin + linja-autot eivät päässeet kulkemaan). Ilmeisesti mitään pommia ei kuitenkaan ollut kummankaan tapauksen yhteydessä, kun liikenne sujui molempina päivinä muutamia tunteja uhkauksien jälkeen. Jollakin on vain halvat (muille kalliit) huvit...

Viimeisiä viedään...

Morjensta! Täällä vietetään komennuksen viimeisen kuukauden viimeisiä päiviä. Paluumme kotimaahan tapahtuu marraskuun 28. päivä Finskin koneella. Näin olemme siis saaneet jonkinlaisen kiintopisteen paluumuutollemme. Blogimerkinnät ovat loistaneet poissaolollaan, kirjoittaa kun ei ole jaksanut. Liekö sitten syynä nämä kylmenevät päivät ja pimenevät illat, mutta aina pieninkin kipinä kirjoittamiseen on sammunut hyvin nopeasti. Koti-ikävästä ei tarvinne edes sen kummemmin mainita kuin, että odottavan aika on hyvin pitkä...

On täällä kyllä jotain kerennyt edellisen kirjoittamisen jälkeen tapahtuakin. Esimerkiksi aikaisemmin mainitsemani pommiuhkaus toistui kaupungissa jälleen ja keskuspuisto pankkeineen, posteineen ja kaupungintaloineen jouduttiin eristämään yleisöltä. Kaupungin keskusta meni käytännössä pahasti sekaisin tästä, koska kaikki olennaisimmat julkiset liikenneyhteydet kulkevat juuri keskuspuiston vierestä. Olemme myös jo kerenneet pakata kaikki kamppeet valmiiksi paluuta varten, kun rahtifirmoillakin on vielä tarvetta saada tarkat mitat ja painot laatikoista tarjouslaskentaa varten. Mitäpä sitä enää purkamaan tavaroita, kun ne on jo kertaalleen keretty pakata? Toki olemme jotain tavaraa joutuneet jättämään vielä käyttöä vartenkin, ettei aivan samoissa vaatteissa useampaa viikkoa joudu olemaan. Myös Pasin siskot Piia ja Niina kävivät kylässä täällä viime kuun puolella. Mukavaa oli tyttöjen kanssa ja kaikenlaista touhuttavaa riitti. Loppuviikolle suunniteltu kylpylä-reissu toteutui ja saimme kokeilla siellä erinäköisiä saunoja ja porealtaita. Tokihan se piti käydä kokeilemassa, onko suomalainen sauna täällä oikeasti SUOMALAINEN sauna. Täytyy sanoa, että ihan hyvä kopio oli! Aapollakin oli mukavaa polskutella altaissa, tosin vähän välillä taisi pikkumiestä hermostuttaa, kun ei saanut itse mennä sinne minne halusi.

Aapon kanssa on pitänyt pikkuisen kiirettä. Pojalla tuntuu olevan kova kiire mennä joka paikkaan, kiipeillä ja tutustua uusiin asioihin. Puistossa on kokeiltu jo isojen poikien kiipeilytelineitä ja liukumäkiä ilman äidin ja iskän tukea. Välillä on sitten myös sattunut isompia haavereita, kuten ruokapöydän tuolilta ja sohvalta pää edellä alastuloja. Toivottavasti nämä päässä olevat muhkurat muistuttavat seuraavalla kerralla, mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Meidän aikaisempi käsitys Aapon minä itse -hetkistä on osoittautunut myös pahemman kerran vääräksi. Nykyään menon miellyttäessä saamme todistaa "kunnon" kiukutteluita ja venkulointia, mikä ei ole aina ihan hyväksi äidin ja iskän hermoille. Mutta pientähän tämä on siihen nähden, kuinka kiltti Aapo on aina muina hetkinä. Pääasia on kuitenkin se, että tietää lapsensa kehittyvän...

Tämä taitanee jäädä tältä erää viimeiseksi blogimerkinnäksi Unkarin komennukselta, jos emme intoudu enää joku ilta kirjoittelemaan. Tämä vuoden reissumme Unkariin on ollut haastava kaikille meille, mutta kuitenkin mukava. Olemme nähneet paljon erilaisia asioita ja erilaisuutta, kuten myös kokeneet hyviä ja huonoja hetkiä. Välillä ongelmien edessä on tullut epätoivo, mutta toisaalta asiat on saatu tavalla tai toisella ratkaistua. Kaikinpuolin tämä reissu on ollut kokemuksena hieno!

Vieraat kylässä

Terveppä terve. Kuten viime kirjoituksessa jo mainitsinkin, siskoni Piia ja Niina tulivat sunnuntaina viikoksi kylään meille. Lähdimme sunnuntai-aamuna heitä vastaan lentokentälle koko porukalla. Matkan taitoimme mennessä ja palatessa junalla ja matka sujui jokseenkin kivuttomasti, mitä nyt Aapolla meinasi mennessä olla vähän tylsää silloin tällöin. Todellisuudessa iskällä meinasi mennä hermot siinä useammin kuin tarpeen. Joka tapauksessa vieraat saatiin haettua kentältä ja pääsimme ehjin nahoin kotosalle (jäi kertomatta aikaisemmassa kirjoituksessa, että toissa viikolla Unkarissa sattui paha junaonnettomuus, jossa kuoli useita ihmisiä). Illalla Hanna ja tytöt lähtivätkin sitten shoppailemaan kauppakeskukseen ja siellä viihdyttiin hyvin.

Alkuviikko on mennyt periaatteessa hyvin nopeasti, sekin shoppailun merkeissä. Ensiksi kävimme tutustumassa uuteen ostoskeskukseen Szegedin laitamilla koko porukan voimin ja eilen Hanna kävi tyttöjen kanssa kaupungilla kiertelemässä pienempiä liikkeitä. Tänään torstaina Unkarissa on vietetty juhlapäivää, jonka vuoksi lähes kaikki paikat ovat kiinni. Sen verran hyödynsimme vapaapäivää, että käväisimme eläinpuistossa katselemassa eläimiä. Viime kerralla Piian ja Niinan täällä ollessa emme käyneet eläinpuistossa, joten nyt oli hyvä hetki korjata tämä epäkohta. Eläinpuistoreissun tekeminen meinasi tosin aluksi mennä höpöksi, kun jostain syystä ratikkaliikenteessä oli aamulla jotain poikkeusjärjestelyitä ja emme tienneet mennä oikealle pysäkille. Onneksi sen verran Unkaria tarttui päähän muiden pysäkillä olijoiden puheesta, että piti siirtyä toiselle pysäkille odottelemaan ratikkaa.

Tällä viikolla työt ovat tehty Pasin osalta. Viime lauantaina tehdyllä työpäivällä korvattiin tämän viikon perjantain työpäivä ja kyseessä on siis ansaittu "pitkä viikonloppu". Tällä viikolla meillä olisikin vielä tarkoitus käydä kokeilemassa Anna Kút -kylpylää ja kierrellä kaupungissa. Kyseinen paikkahan sijaitsee aivan ydinkeskustassa ja siellä on jos jonkinlaista terveysvaikutteista allasta kylpijöille. Todennäköisesti Aapokin tulee pitämään vedessä lotraamisesta jonkin verran! Maanantaina Piia ja Niina lähtevät takaisin Suomeen ja me jäämme vielä noin kuukaudeksi viettämään aikaamme täällä.

Lisäilen kuvia taas kuva-albumiin, kunhan on kertynyt tarpeeksi otoksia. Käykäähän sillä välin katselemassa aikaisempia otoksia.

PS. Kaasuvehkeet sanoivat taas itsensä irti toissa iltana ja eilen. Eilen aamulla paikalla kävi korjausmies, joka sai vehkeen pelaamaan yhtä nappia painamalla (Pasi katsoi vierestä). Mies toki myönsi tällä kertaa, että laitteessa on "secret button", jota painamalla laitteen saa pelaamaan. Ja näinhän se alkoikin pelaamaan eilen illalla kun omatoimisesti laitteen sammuttua kokeili. Olisipa tuon tiennyt muuttaessa asuntoon niin olisi välttynyt aika monilta ongelmita... puuh.

Unkarin piäministeri!

Terve! Pikaisella kirjoituksella kerron tänään, että Szegedin kaupungintalolle tulee palaveeraamaan itse Unkarin pääministeri. Hän tapaa kuuleman mukaan Romanian pääministerin ja keskustelun aiheina ovat Unkarin ja Romanian välisen yhteistyön ja liikennöinnin parantaminen. Ihan perinteinen palaveri siis, eikö? Muuten kyllä, mutta meinaavat nuo pääministerit vielä lounastaa työpaikkamme vieressä Tisza Hotellissa (sama talo), joten turvajärjestelyt ovat luokkaa "suuri ja mahtava". Pommiryhmä käy tutkimassa toimiston ja henkilöllisyystodistukset pitää olla mukana, että on oikeutettu oleskeleen tiloissa. Aamulla töihin kävellessä iso läjä poliiseja pystytteli rauta-aitoja keskuspuistoon mahdollisia protesteja varten. Niitä on kuulemma odotettavissa, koska Unkarin pääministeri ei ole oikein kansan suosiossa toilailujensa jälkeen. Kunhan nyt eivät tule protestoimaan tänne meidän toimistolle, niin ei häiritse minua.

PS. Piia ja Niina on kylässä meillä. Sunnuntaina käytiin hakemassa heidät lentokentältä ja pari päivää on nyt vierähtänyt. Kirjoittelen taas myöhemmin lisää, kun on kertynyt kerrottavaa. Siihen saakka morjens!

Finanssikriisistä

Kaleva uutisoi tänään, että Unkarin keskuspankki joutui viime viikolla puuttumaan forintin arvon romahtamiseen ja sen onnistui pysäyttää lasku. Viime viikolla ihmetystä tosiaan aiheutti se, että kurssi pomppasi edelliseen kurssikehitykseen nähden. Tilannetta pitää ilmeisesti seurata hieman tarkemmin...

Päivää, sadepäivää.

Täällä pitelee taas omituisia kelejä. Viikolla oli päivät hyvin lämpimiä, yli 20 asteen. Tänään tuli taas yllättäen kylmät kelit ja sadetta niskaan. Eilen illallakin saimme parvekkeelta käsin ihmetellä saapuvaa ukkoskeliä. Jyrinää nyt ei aivan kauheasti kuulunut, mutta taivas välkkyi sitäkin enemmän.

Edellisestä kirjoituksesta onkin taas vierähtänyt aikaa. Laiskuus on tainnut iskeä kirjoittamisen suhteen. Välillä on ollut kova aikomus aloittaa naputtelu, mutta sitten aivan toiset hommat ovat vieneet mielenkiinnon. Näinkin välillä siis. Joka tapauksessa edellisen kirjoituksen ja tämän päiväisen kirjoituksen välissä on kerennyt tapahtua kaikennäköistä enemmän ja vähemmän mielenkiintoista. Yksi päivä satuimme kaupungilla kävellessämme keskuspuistoon, jossa oli jonkinnäköinen automyyntikampanja. Puisto oli ahdettu täyteen uusia ja toinen toistaan hienompia autoja. Kauppoja ei alettu hieromaan vaan keskityimme vain katsastamaan hinnat ja mallit läpi. Tämän tapahtuman yhteyteen oli järjestetty myös eräänlaisena muistutuksena autolijoille eräänlainen onnettomuusesitys, jossa humalainen mies oli ajanut pyöräilijän ja toisen auton kanssa kolarin. Paikalle oli järjestetty ambulansseja ja paloautoja, jotka tulivat pillit päällä paikalle ja vetivät esityksen alusta loppuun hienosti kuuluttajan selostaessa tapahtumia. Lopputulos taisi olla kaikkien kannalta onnellinen, joskin Ladan rutjake menetti ovet ja katot palomiesten peltileikkureiden käsittelyssä. Hienoa oli nähdä tällainen tapahtuma ja Aapokin taisi tykätä piipaa-autojen ajelusta.

Meillä on taas, ilmeisesti talven tulon myötä, alkaneet ongelmat asunnossa. Kaasulaite sanoi taas sopimuksensa irti eräänä iltana ja jouduimme viettämään yhden yön kylmemmissä olosuhteissa. Vuokranantajan veli hommasi seuraavaksi aamuksi jotain ukkeleita korjaamaan laitetta ja homma taisi loppujen lopuksi taas olla vain 5 minuutin kestoinen. Sen tarkemmin ei tullut tietoa, mikä vikana oli mutta pääasia, että laite pelaa taas ja tulee lämmintä vettä ja kämppä pysyy lämpimänä. Samaan syssyyn (samalla viikolla) keittiössämme tapahtui jotain omituista vedenkeittimen kanssa niin, että keittiöön tuli jotain savun tuoksua aina sähkövehkeitä pistorasiassa käyttämisen yhteydessä. Tästäkin ilmoitettiin vuokranantajalle ja taas "raukka" velipoika joutui tarkistusreissulle asuntoomme. Emme valitettavasti saaneet enää toistettua savunhajua tarkistuskäynnillä. Joka tapauksessa miekkonen meinasi asiaa selvitellä. Nyt on mennyt jo pari viikkoa, eikä mitään ole kuulunut. Tuskin tulee edes kuulumaankaan.

Viime viikonloppuna vuokrasimme auton ja kävimme shoppailureissulla Szegedin ulkopuolella. Perinteisesti ensimmäinen etappi oli H-kaupunki lauantaina. Sieltä jatkoimme matkaa sitten Oroshazán kaupunkiin, jossa kävimme pikaisen visiitin autoilemassa. Kauaa emme paikan päällä viihtyneet vaan palasimme samaa reittiä takaisin Szegediin. Sunnuntaina otimme suunnaksi Kecskemétin kaupungin, jossa halusimme käydä Malom-nimisessä kauppakeskuskompleksissa (4 kerrosta). Sieltä tarttui mukaan tietenkin jotain tuotteita. Mikäs se sellainen reissu olisi, josta ei jotain mukavaa löytyisi mukaan? :) Kauppakeskuksen kiertelyn jälkeen kävimme sitten myös kaupungilla kävelemässä ja katsomassa nähtävyyksiä. Muutama kirkko, puisto ja pari hienoa rakennusta näimme ja kahvitkin kerkesimme juoda eräässä ravintolassa pannukakkujen kera. Sen jälkeen olikin jo sitten aika jatkaa matkaa eteenpäin ja otimme suunnaksi Dabasin kylän Budapestin ja Kecskemétin välimaastossa. Syynä tälle etapille oli se, että Hanna tiesi muutaman suomalaisen pitävän siellä päin majapaikkaa ja päätimme käydä katsomassa, josko löytäisimme paikan. Koska tarkempi osoite jäi selvittämättä, emme paikkaa tietenkään löytäneet ja päädyimme sitten katselemaan muuten vain maisemia. Matkalla tulikin vastaan mielenkiintoisen näköisiä taloja, osa hyväkuntoisia ja osa taas vähemmän hyvässä kunnossa. Szegediin palattuamme kävimme sitten vielä kauppareissulla ja hakemassa pahvilaatikoita erään tavaratalon takaa tulevaa paluumuuttoamme varten.

Maanantaina vuokra-autoa palauttaessa tulikin sitten yllätys eteen. Auton vastaanottanut vuokrafirman henkilö totesi, että auto on kunnossa ja kirjoitti palautustodistukset kuntoon. Tämän jälkeen menikin sitten tunti, kun ongelmat alkoivat. Vuokrafirman henkilö soitti ja ilmoitti, että autosta on löytynyt pesun jälkeen lommo, joka meidän pitäisi maksaa (arvioivat korjauskuluiksi 500 euroa). En oikein ollut uskoa korviani, kun sain kuulla tästä, koska pystyin olemaan 100% varma, ettei autoa ole tällätty mihinkään. Vuokrafirman henkilö tulikin sitten näyttämään autoa ja selvisi, että vasemman puolen takaovessa olikin jonkinnäköisiä jälkiä. Mies oli kuitenkin "anteliaalla" päällä ja sanoi, että tästä selvittäisiin minun onnekseni vain 145 eurolla ja olin jo melkein valmis maksamaan lystin. Päätin kuitenkin pyytää apua työpaikkani esimieheltä asian selvittämisessä, koska palautuksen jälkeen maksun vaatiminen tuntui epäreilulta, ja loppujen lopuksi asia saatiin selvitettyä niin, että vältyimme maksulta. Sinänsä tilanne oli aika kiusallinen, koska emme voineet varmuudella sanoa, oliko lommo tullut meillä vai ennen vuokraustamme, koska en tarkistanut autoa riittävän hyvin vastaanoton yhteydessä, eikä sitä tehnyt myöskään vuokrafirman henkilö. Tokihan lommo olisi maksettu, jos se olisi pystytty aukottomasti todistamaan meidän aikaansaamaksi. Edelleen minua jäi mietityttämään tässä se, mistä tuo lommo olisi voinut tulla. Hannan kanssa asiaa pohtiessamme päädyimme siihen, että lommo olisi tullut jossain parkkipaikalla toisen auton ovesta (ja reilun pelin mukaisesti tekijä oli poistunut paikalta). Pääasia tässäkin, että homma on nyt kunnossa. Harmittava tapaushan tämä oli kaikkien osapuolten kannalta, mutta toivottavasti asia jäi tähän (nimim. Vuokrataan tulevaisuudessakin).

Noh, mutta sitten vähän iloisempia asioita loppuun. Tänä viikonloppuna Szegedissä järjestetään paprika-festivaalit. Kävimme jo malttamattomina eilen tutustumassa tarjontaan, mutta valitettavasti piti todeta tarjonnan olevan aika vajaavaista. Myyntikojuja toki oli jonkin verran, mutta itse asiaa - paprikaa - oli saatu tuotua paikalle vain muutamiin kojuihin. Jäimme epäilemään, että paprikatarjonnat saattaisivat olla hieman paremmat tänään lauantaina tai sunnuntaina. Tarkoituksena on siis varmaankin käydä uudelleen festivaalialueella, jos säät sallivat. Tässä yhteydessä on pakko hehkuttaa taas tapahtumien runsasta määrää ainakin Szegedissä (ei tietoa, millaista tämä on muualla Unkarissa). Periaatteesa nyt vajaan vuoden ajalta voi sanoa, että melkein joka kuukausi kaupungissa järjestetään jotain kivaa "leipää ja sirkushuveja" kansalle. Tämähän poikkeaa huomattavasti kotimaamme menosta ja eritoten Oulusta, jossa kaikki tapahtumat keskittyvät kesälle ja sitten alkaakin taas 8 kuukauden murjotus seuraavaan kesään. Tästä olisi syytä ottaa mallia...

Niin ja lisääkin iloisia asioita on tiedossa, tällä kertaa vieraiden muodossa. Huomenna Hanna saa muutaman kaverinsa kylään, jotka tulevat Budapestin lomaltansa vierailemaan luonamme. Vieraat ovat aikoneet viettää luonamme muutaman päivän, jonka jälkeen he palaavat takaisin Suomeen. Sitä ennen vieraille pitää toki keksiä jonkinnäköistä tekemistä, mutta tämä jäänee Hannan ja Aapon tehtäväksi, kun minä olen luonnollisesti viikolla töissä. Parin viikon päästä tulevat sitten Pasin siskot kahdestaan viikoksi lomalle pitämään seuraa meille. Saapa nähdä, kuinka kaksi teini-ikäistä päätyy Budapestiin :) Joka tapauksessa tarkoituksena olisi mennä vastaan heitä lentokentälle, jotta matkanteko päättyisi luotettavasti Szegediin.

Lopuksi pitänee sanoa, että kotiinpaluun tunnelmat alkavat jo pikkuhiljaa nostaa päätään. Pakostakin kohta pitänee alkaa miettimään tavaroidemme kuljettamista takaisin Suomeen, kuten myös muitakin paluuseen liittyviä asioita (verotus jne). Lisäksi mielessämme on oma koti, siellä kun pitää ainakin yrittää maalata seiniä ennen varsinaisia muuttoa. Aapo ei varmaankaan vielä ymmärrä, että kohta muutamme takaisin oikeaan kotiin. Sen verran pikkumies on jo kuitenkin hoksannut, että lentokoneella kuljetaan taivaalla ja siitä olemme puhuneetkin Aapolle aina silloin tällöin. Tästä hoksaamisesta tuli myös sen verran mieleen, että nykyään Aapon mielestä ratikka-junat on aika kuuma juttu. Melkeimpä aina on pakko pysähtyä katsomaan, kun ratikka menee kiskot ulvoen vierestä. Legoillakin on jo kovasti alettu rakentamaan ja hyppiminen on kivaa, kun äiskä ja iskä pitävät käsistä kiinni. Ihmeellistä on pienen ihmisen elämä...

PS. Kuva-albumia on taas päivitetty. Syyskuulta löytyy nyt uusia kuvia... :)

Housut nilkoissa...

Syksy on tullut ja se yllätti meidät "housut nilkoissa". Viime viikonloppu oli erittäin kuuma ja saimme kärvistellä lähemmäs 35:n asteen helteissä melkeimpä joka päivä. Tänä viikonloppuna tilanne oli aivan toisenlainen; lauantai-aamuinen kauppareissu kävellen oli pakko keskeyttää siksi aikaa, kunnes kävimme kotosalla pukemassa Aapolle lisää vaatetta päälle, koska pihalla oli jo sen verran vilpoisaa. Pasi toki yritti vielä sinnitellä lyhyemmillä housuilla eilisen, mutta tänään oli jo pakko myöntää tosiseikat ja vetäistä pitkät housut jalkaan. Ihmeellisen nopeasti lämpötila muuttui ja totisesti se yllätti meidät. Säätiedotukset eivät näytä enää kovin hyviltä lämpötilojen suhteen, joten syksy taitaa pikkuhiljaa tulla tännekin suunnalle. Johan tätä lämpöä on ollutkin ihan riittävästi... :)

Täällä ei ole hirveästi tapahtunut sitten viime kirjoituskerran. Aapoa käytettiin kylläkin pakollisessa rokotuksessa paikallisella lääkärillä. Hannakin kävi hammaslääkärissä, kun hampaita alkoi taas vihlomaan. Yhdestä hampaasta lääkäri lupasi olla ottamatta maksua, koska se on ollut lääkärin aikaisemman hoidon kohde (ihmetteli kylläkin, että miten se voi olla kipeänä). Yhdellä reissulla hampaita ei saatu kuntoon vaan joudumme todennäköisesti vielä käymään hammaslääkärissä muutamia kertoja, ennen kuin palaamme kotosalle. Mitä tuli Aapon rokotukseen, niin se meni mukavasti, joskin hieman epäselvyyksiä aiheutti se, että Suomessa ja Unkarissa rokotusohjelmat ovat hieman erilaiset. Kaiken kaikkiaan kaikki meni kuitenkin hyvin.

Viime viikonloppuna Szegedissä järjestettiin kalakeittofestivaalit tai vastaavat. Kävimme toki tutustumassa paikan päällä ja väkeä festivaaleilla ainakin riitti. Emme kyllä nähneet kuin yhden kalakeittokojun alueella, joten siitä syystä festivaalin nimi alkoi hieman epäilyttämään. Työkaveri tiesi kyllä kertoa, että alueella oli useampikin koju, mutta taisivat jäädä vain näkemättä meiltä. Kalakeittoja emme loppujen lopuksi maistaneet, mutta sen sijaan piti tutustua pitkään mietityttäneeseen lángosiin joka on taikinasta tehty eräänlainen "leipä", jossa on juustoa ja kermaviiliä päällä (tai mitä tahansa sen päälle keksitäänkin laittaa). Unkarilaiset jonottavat kyseistä herkkua usein torilla ja tapahtumissa, joissa sitä on saatavilla. Aikaisemmin ei ole tullut uskallettua maistaa kyseistä leipää isosta uteliaisuudesta huolimatta, mutta nyt rohkaistuimme ja maistoimme. Pakko sanoa, että kojusta tulevat tuoksut ovat parempia kuin itse asia - leipä maistui hyvin suolaiselta ja juustoiselta ja oli lisäksi hyvin täyttävää jo muutaman palan jälkeen. Koska epäilimme aluksi sapuskan riittävyyttä, otimme Hannan kanssa molemmille omat lángosit ja voi sanoa, että olo oli hyvin täysi niiden syömisen jälkeen. Mutta nyt on kokeiltu sekin erikoisuus! Loppukaneettina tälle festivaalille oli se, että kävimme otattamassa Aaposta liitukynäpotretin erään taiteilijan toimesta. Piirros ei ollut hirveän kallis, mutta kesti hieman pidempään, mitä työtä tekevä taiteilijasetä aluksi lupasi. Hän ei tainnut olla aivan tietoinen Aapon vilkkaudesta ja siitä, että pikkumies ei viihdy yhdessä paikassa kovin kauaa (taisi olla ilmeisesti hieman hankalaa saada olennaiset kasvonpiirteet paperille). Noh, pääasia, että lopputulos oli hyvä ja saimme Aaposta hienon kuvan muistoksi...

Jotta festivaalit eivät loppuisi niin tänä viikonloppuna Szegedissä on ollut jonkinlainen eurooppa-kiertue. Festivaalin tarkoituksena on ilmeisestikin tuoda eurooppaa paremmin unkarilaisten tietoisuuteen. Jonkin sortin kilpailu järjestettiin lavalla eurooppaa koskevien kysymysten kera. Tarjolla oli myös leikkejä ja pelejä lapsille, mutta myös informaatiota aikuisille. Kävimme alueella katsomassa, mitä sieltä löytyy, mutta sen tarkemmin emme jääneet asioita seuraamaan. Sen verran piti kuitenkin pysähtyä, että maistoimme esittelijältä saatua "piparkakkua" espresso-kahvien kera. Ihan hyvää oli ja Aapokin tykkäsi tästä pehmeästä piparkakusta aika paljon. Ennen kuin poistuimme paikalta, katselimme jonkin aikaa kun unkarilaiset lapset luistelivat muovista tehdyllä areenalla jääkiekkomailojen kanssa. Hauskan näköistä touhua oli!

Mutta tässäpä taas toistaiseksi luettavaa. Kirjoittamista on tullut laistettua jonkin verran, mutta tosiasia lienee se, ettei täällä päin ole tapahtunut kummempia. Sen verran tulevasta voinee vielä kertoa, että päätimme Hannan kanssa vuokrata auton vielä yhdeksi viikonlopuksi, jotta saamme hieman normaalista poikkeavaa tekemistä. Tarkoituksena olisi varmaankin vierailla taas H-kaupungissa ja ehkäpä jossain muualla, jos aika antaa periksi. Tokihan pitää myös hyödyntää sitten peltihevosen muut tuomat edut, eli käydä kaupassa ostamassa vettä isompi erä. Mutta palataan asiaan eli täältä tähän.

PS. Kuva-albumia on päivitetty!

Vielä on kesää jäljellä!

Termostaatti! Olemme palanneet takaisin Szegedin kotiin lomailujen jälkeen. Lomaa on vielä jäljellä ruhtinaalliset kaksi päivää ennen työn ääreen palaamista. Lomapäivät menivät ohitse nopeasti ja kaikkia kavereita ei kerennyt edes kunnolla tapaamaan. Se on jännä juttu, että kun kavereita näkee harvemmin ja tietää, että tapaamisiin on käytettävissä vain rajallinen aika, päivät loppuvat yksinkertaisesti kesken. Tilannehan tulee olemaan täysin toisenlainen kun palaamme takaisin kotimaahan lopullisesti. Joka tapauksessa olisimme ottaneet vastaan ilomielin vielä toisen lomakuukauden, mikä ei kuitenkaan valitettavasti taida olla mahdollista. Lomakelien puolesta loman olisi voinut siirtää ehkä toisaalle, mutta mukava oli käydä "viilentymässä" Suomessa ja palata takaisin Unkarin helteisiin (kyllä, täällä on edelleen kesä menossa).

Totta tosiaan, hieman paluumatkasta sen verran, että saavuimme Unkariin torstaina puolen päivän aikoihin ja olimme kotosalla iltapäivällä. Matkustaminen tuntui hieman pitkältä ja raskaalta, johtuen osittain painavista, ruokatavaroilla täytetyistä matkalaukuista. Voi sanoa, että matkapäivästä tuli aika hyvä treeni käsilihaksille, kun ne olivat illalla ja seuraavana päivänä kipeät. Aapo tirsotteli mukavasti Helsingin ja Budapestin välisen lennon, mutta junamatka Szegediin olikin sitten vähän vaikeampi, kun pikkumies ei olisi millään tahtonut olla paikallaan junassa. Pientä jännitystä matkantekoon aiheutti myös se, että jostain syystä Pasilla tuli musta aukko päähän ja emme olleet varmoja hyppäsimmekö oikeaan junaan (kaksi junaa tuli 5 minuutin sisällä laiturille). Loppujen lopuksi selvisi, että kyseessä oli oikea juna, onneksi. Junamatkaa ei helpottanut se, että se oli yllättäen ajankohtaan nähden kohtuullisen täynnä, joten jouduimme änkeytymään sellaiseen vaunuun, jossa oli vähän tilaa. Olimmehan toki muistaneet myös pukeutua "suomalaisesti" kotimaan kelien mukaan. Saimme kyllä osaksi outoja katseita muilta matkustajilta reilulla vaatetuksella... hehe.

Paluu Szegedin kotiin on tuntunut ihan mukavalta. Ehkä tähän tunteeseen on osasyynä se, että tiedämme komennuksen loppuvan piakkoin, noin kolmen kuukauden päästä. Hannan kanssa tulimme siihen lopputulokseen, että tunnelmat voisivat olla hieman erilaiset, jos tiedossa olisi vielä toinen pidempi jakso ennen kotiin paluuta. Ehkä tästä voi siis sanoa, että koti-ikävä kolkuttelee jo jollain tapaa takaraivossa, mutta sen saa ohitettua hyvin, kun tietää tulevasta paluusta. Asiaa ei kylläkään helpota yhtään se, että tiedämme taas Aapon joutuvan kolmen kuukauden ajaksi eroon kavereista. Mummut ja papatkin kun kerkesivät heti ensimmäisenä iltana täältä skypetellessä julistaa ikäväänsä pikkupoikaa kohtaa niin harmittaahan se hieman myös vanhempia. Mutta eiköhän tämä aika mene nopeasti, jotta mummut ja papat saavat viettää Aapon kanssa aikaa pian.

Tänään ja eilen olemme yrittäneet päästä kiinni takaisin rutiineihin. Käväisimme kauppatorilta ostamassa vihanneksia ja hedelmiä. Kävimme myöskin kävelykadulla katsastamassa tarjonnan, oliko siellä mitään erikoista. Jokin liikuntatapahtuma oli järjestetty keskuspuistossa, joskin emme jääneet kauemmaksi aikaa tapahtumaa seuraamaan. Hanna löysi mukavat kengät kauppatorilta ja Pasille piti ostaa uusi lompakko, kun vanha alkoi ratketa ompeleistaan. Halvalla saatiin molemmat ja löytyivät vielä kohtuullisen helposti. Niin ja kannettavaa tietokonetta varten kävimme myös useammassa kaupassa etsimässä bluetooth-hiirtä. Mistään kaupasta emme sitä löytäneet, mutta yksi kauppias oli valmis tilaamaan sen ensi viikoksi. Palvelu oli mukavaa ja toivottavasti myös luotettavaa.

Tässäpä taas kuulumisia tältä erää. Aapo juoksenteli muuten eilen sohvalla useista kielloista huolimatta sillä tuloksella, että lensi kuperkeikalla lattialle ja pään kolauttaen. Iso itku tuli ja mehän tietenkin säikähdimme urakalla. Itku meni ohitse, mutta eipä tainnut säikäyttää itse sankaria kovin paljon kun jo illalla oli uudet juoksuleikit sohvalla. Aapo on kaikin puolin kultainen lapsi meille, mutta välillä saa kyllä laskea kymmeneen useamman kerran hiljaa mielessä...

PS. Kuva-albumia on taas päivitetty elokuun otoksiin. Käykäähän katsomassa!

Lomakuulumisia

Viikko lomasta on takana päin, mutta vielä kaksi ja puoli viikkoa edessä. Pakko kyllä sanoa, että aika on mennyt todella nopeasti täällä Suomessa tolskatessa. Ensimmäiselle viikolle saimme mahtumaan muutaman vierailun Hannan ja minun kavereiden luona, kuten myös hieman mökkeilyä Iissä vanhempiemme luona. Tokihan Oulun Reippaan pelejäkin piti käydä pari matsia katselemassa, miten poikien peli pyörii; ensimmäisessä pelissä mukavasti (voitto), jälkimmäisessä vähän heikommin (tappio). Kuntoiluakin on tullut harrastettua sen verran, että muutaman kerran lenkillä on tullut käväistyä ja yksi kuntosalikeikka tuli suoritettua. Tuleville viikoille onkin luvassa sitten taas kavereiden tapaamista, hieman juhlimista ja muuta mukavaa. Ainut huono seikka tässä lomassa ovat olleet kelit - kylmää on ollut ja vettäkin tihkuttanut aina silloin tällöin. Lentokoneesta ulostautuminen Oulunsalon kentällä oli kyllä aika mielenkiintoinen kokemus lyhyet housut ja t-paita päällä. Meinasi jopa alkaa hieman palelemaan! Tässä mielessä on hieman ikävä Unkarin aurinkoisia päiviä. Toivottavasti saamme nauttia niistä vielä jonkin verran ennen lopullista Suomeen palaamista.

Hanna on tämän viikonlopun töissä ja minä vietän laatuaikaa Aapon kanssa. Aapo oli taas kerennyt kasvamaan reippaassa kolmessa viikossa "hirveästi" ja jälleen tuli todettua, että melkoinen kehityssykähdys oli tapahtunut ympäristön vaihtumisen myötä. Edellisellä lomareissulla keväällä Aapohan oppi kävelemään ja hampaita pukkasi ihan urakalla suuhun. Nyt, johtuen ilmeisesti mummujen ja pappojen hyvästä hoivasta, Aapo on jo kovasti alkanu jutustelemaan vauvapuheella ja joistain sanoista saa jo sen verran selvää, että tietää, mitä poika haluaa tehdä. Pään heilutus ein merkiksi on myös opittu ja sitähän on tullut viljeltyä kovasti aina kun meno ei miellytä pikku kaveria, hehe. Onpa Aapo oppinut myös itse syömään lusikalla ja laittamaan kumpparit jalkaan, eli reipas on poika kaikin puolin! Rauhallisuudesta ei voi niinkään moittia vaan poika on kyllä osoittanut olevansa hyvin vilkas luonteeltaan - pihalla 10 metrin matkalle mahtuu niin monta virikettä, että alkuperäiseen päämäärään pääseminen tuntuu isän näkökulmasta katsottuna jopa mahdottomalta. Maailmassa on pienelle vain niin paljon uusia ja ihmeellisiä asioita, että ne pitää käydä tarkastamassa ihan vain varmuuden vuoksi. Muutenhan saattaisi jotain tärkeää mennä ohitse.

Kerkesimmepä tuossa mökkireissulla säikähtää, että Aapolle olisi tullut ensimmäinen iso haaveri. Huomasimme aamulla, että pojan nilkka on turvonnut melkoiseksi palloksi mustelman kera. Ensimmäisenä tuli mieleen, että nilkka olisi jossain vaiheessa vääntynyt pahemmin. Tämän teorian jouduimme kuitenkin hylkäämään, koska nilkka ei aristanut yhtään ja Aapon vauhti pihalla juostessa oli normaali. Toinen ajatuksemme oli jonkun ötökän purema (punkki). Sen verran asialle piti kuitenkin saada varmistusta, että käväisimme terveyskeskuksessa tarkistuttamassa nilkan. Eipä siinä hoitajan mukaan sitten loppujen lopuksi ollut mitään suurempaa aihetta huoleen, vaan ilmeisesti kyseessä oli vain pahimmoilleen itikan pistos sellaiseen kohtaan, että turvotusta ja mustelmaa esiintyy jonkin verran. Näin ollen saimme siis huokaistua helpotuksesta.

Mitähän sitä muuta. Uuden kannettavan tietokoneen kävimme ostamassa heti loman alussa. Vanha kannettava on jo 6 vuotta vanha ja alkaa olemaan elinkaarensa loppuvaiheilla. Kyllähän sillä olisi varmaan vielä komennuksen ajan pystynyt sitkuttelemaan, mutta jatkuva ylikuumentuminen ja hyytyminen eivät tuntuneet enää kovin mukavilta. Tämä uusi "raahattava" tuntuu erinomaiselta vehkeeltä heti näin kättelyssä. Laitteen on valmistanut Fujitsu Siemens ja malli on AMILO Si 2636. Tämän vehkeen näppäimistö on jämäkkä, kone erittäin pirteä ja kaikki tarvittavat lisälaitteet ovat integroituna (web-kamera, muistikortinlukija, langattomat yhteydet ja polttava asema). Niin ja onhan tämä kyllä todella tyylikäs laite myös, ei sen puoleen. Toivottavasti on myös yhtä pitkäikäinen kuin aikaisemmin hyvin palvellut kollegansa.

Mutta nyt pitänee lopetella taas kirjottaminen vaihteeksi. Lomakuvia lisäillään taas albumiin, kunhan keretään (ja osataan uudella koneella), niin halukkaat voivat käydä katsastamassa otoksia. Morjens!

Forintin kurssi

Forintin kurssi on ollut lähiaikoina laskusuuntainen. Kauppalehden sivuilta löytynyt käppyrä näyttää tilanteen viimeisen vuoden ajalta (katso kuva alla). Muuta ei voi todeta, kuin ettei hyvältä näytä! Tällähän on se vaikutus elämäämme, että vingutellessa luottokorttia ostoksien yhteydessä tai nostamalla rahaa automaatista, menee käytännössä "normaalikurssiin" nähden huomattavasti enemmän rahaa kotimaan tililtä. Toivottavasti valuuttamarkkinat piristyisivät pian ja syksy olisi hieman pirteämpi, niin saisi rahoillensa vastinetta :)