Missä lampaat ratsastaa...

...siellä ei miehet laidunna. Ei laiduntanut Teräsbetoni euroviisuissa eikä Suomeen tullut voittoa tänä vuonna. Hevillä ei hävitä, sanonta kuuluu, mutta eipä kyllä tällä kertaa voitettukaan. Hannan kanssa katselimme lauantai-iltana viisuja viinilasien ääressä ja odotuksemme olivat kovat Suomen voiton puolesta, kuuluihan Teräsbetoni suosikkeihin ainakin kotimaan median mukaan. Lopussa täytyikin sitten vain todeta, ettei muut euroopan maat ymmärrä hyvän musiikin päälle mitään (muilla tosin saattaa olla eri mielipide asiaan). Unkari muuten taisi karsiutua semifinaaleissa pois viisuista, että sen verran voi kuitenkin olla Suomen esityksestä ylpeä.

Täällä on pitänyt koko viikon ajan melkoista hellettä. Päivisin on ollut lähemmäs 25 astetta lämmintä ja aurinko on paistellut. Iltasella ja yöllä olemme saaneet sitten kuunnella ja katsella ukkosmyrskyn möyrintää. Täällä ukkosmyrskyt ovat jollain omituisella tavalla erilaisia kotimaan ukkosiin verrattuna, että salamointia on huomattavasti enemmän. Vaikka salamointia olikin paljon, ei niistä juuri kuulunut ääntä vaan olivat aika hiljaisia kavereita. Omituista!

Szegedissä on riittänyt ohjelmaa koko viime viikon ajan. Viinifestivaalit alkoivat maanantaina ja päättyvät tänään. Koko keskuspuiston katu oli pystytetty täyteen kojuja ja pöytiä asiakkaita varten. Kojuissa myytiin pääasiallisesti viinimaistiaisia, mutta halukkaille myytiin myös kokonaisia viinipulloja. Hannan kanssa ostimme Tokaji-viiniä lauantaina, jota siis päätimme nauttia jo euroviisujen katsomisen yhteydessä. Viini oli hyvää verrattuna edelliseen kaupasta ostamaamme. Syynä lienee se, että tämä viinintuottaja oli pienyrittäjä jostain päin Unkaria. Pullollinen viiniä maksoi noin 3,5 euroa ja oli hintakategoriassa keskiarvon tietämillä. Lauantai-iltana kaupungissa järjestettiin myös ilotulitus ja saimme otettua siitä hieman videopätkää, koska asuntomme parveke oli aika otollisella paikalla ilotulitukseen nähden. Tulileikit kestivät noin 10 minuutin ajan ja sisälsivät paljon erilaisia väriskaaloja.

Lauantaina ja tänään toinen Tisza-joen ylittävä silta on ollut suljettuna. Syynä ovat ns. Szeged-päivät, joiden aikana silta täyttyy erilaisten käsitöiden myyjistä. Kävimme molempina päivinä koko perheen voimin katsastamassa myyjien tarjonnat ja mukaan tarttui muutama hieno tuote, joista tulee varmasti mieluisia muistoja kotimaahan palatessa. Sunnuntain kävelyreissulla unohtui laittaa aurinkorasvaa nassuun ja sen seurauksena ainakin Pasilla on pää taas perinteisesti ottanut "hieman väriä". Tämä nyt ei sinänsä ole mitään uutta, koska sama ongelma toistuu myös Suomessa, kun unohtaa laittaa lakin päähän ja menee pihalle kärvistelemään kuumaan auringonpaisteeseen. Joka kesä sama homma pitää oppia kantapään kautta.

Tiistaina kävimme ostamassa Aapolle aikaisemmista suunnitelmista poiketen "potkuauton", jolla Aapo voi potkutella sisällä ympäri asuntoa. Aikaisemmissa suunnitelmissa oli jättää ostamatta kyseinen vekotinta täältä, koska sen pois kuskaaminen olisi hieman hankalaa. Päätimme kuitenkin ostaa potkuauton ja antaa sen sitten vaikkapa jollekin Pasin työkaverin lapselle, jos halukkaita vastaanottajia löytyy. Osasyynä ostosreissuun oli myös se, että alakerran lapsiperheen äiti ei ole kovinkaan "iloinen" leikeistämme talomme takapihalla (eikä muuten yleensäkään, vaan näyttää jostain syystä hapanta naamaa aina vastaan tullessa). Eräänä päivänä kyseinen nainen vei Aapolta perheensä pienimmäisen lapsen potkumopon kirjaimellisesti Aapon käsistä, vaikka kukaan muu lapsista ei sillä leikkinytkään. Hieman mautonta toimintaa aikuiselta ihmiseltä, kun Aapo olisi mopoa tuskin rikkonut. Ja vaikka olisikin, niin olisimmehan toki asialle jotain tehneet. Joka tapauksessa päätimme sitten ostaa Aapolle oman potkumopon, ettemme järkyttäisi kyseisen hapannaaman mieltä enempää tällä potkumopoasialla.

Tänään sunnuntaina kävimme Szeged Plazassa ostamassa vaatteita kesäilmoja varten. Hanna löysi muutamat housut, hameen ja aurinkolasit. Löytyipä muutamat housut ja paita Pasillekin, joten ihan turha reissu se ei sitten loppujen lopuksi ollutkaan. Reissussa oli sellainen pieni mukava yksityiskohta, että pääsimme köröttelemään kauppakeskukseen museoratikalla, joka oli otettu käyttöön ilmeisesti ainakin näiden Szeged-päivien ajaksi. Meno oli jokseenkin historiallisen tuntuista. Ratikka oli kuitenkin erinomaisessa kunnossa, joskin se on ilmeisesti hyvin iäkäs muuten. Kauppakeskuksesta paluu menikin sitten jo hieman modernimmalla vehkeellä ja matka taittui hieman tasaisemmalla ja hiljaisemmalla kyydityksellä.

Hannan kaveri saapuu kylään lapsensa kanssa ensi viikon sunnuntaina. Kuten aikaisemminkin ollaan jo varmaan manailtu niin veturimiesten lakonuhka on edelleen päällä ja lakot alkavat näillä näkymin 27. päivä tätä kuuta. Näin ollen vuokrasimme kaiken varulta auton autovuokraamosta tulevan viikon viikonlopulle, jotta saamme käydä hakemassa vieraat varmuudella kylään. Hannan kaverin saapuminen kylään on mukava piriste Hannalle ja Aapolle. Hanna on jo kovasti odotellut ystäviänsä kylään ja Aapollekin on kaikin puolin hyvä asia, että leikkikavereita tulee kyläreissulle (vaikka reissu nyt meneekin yli 2000 kilometrin mittaiseksi). Vieraille on varmasti paljon näytettävää viikon ajaksi ja sen jälkeen olemmekin jo valmiit ottamaan vastaan vieraaksi Hannan toisen ystävän lapsensa kanssa (he tulevat samalla koneella, jolla tämä toinen ystävä on lähdössä).

Tässäpä oli taas tarinaa kerrakseen. Kuva-albumiakin olemme päivittäneet taas sen verran, että toukokuun albumiin on lisätty kuvia viinijuhlista ja muutenkin elämöinnistä Budapestin reissun jälkeen. Käykäähän katsomassa kun kerkeätte!

Kuntoilua Budapestissä

Heipähei! Olemme palanneet viikonlopun reissulta Budapestistä. Lähdimme lauantaina aamujunalla kohti Budapestiä tarkoituksena viettää kaksi päivää Unkarin pääkaupungissa nähtävyyksiä ihaillen. Junareissu meni kaikin puolin mukavasti, joskin Aapolla meinasi vähän olla tylsää alkumatkasta. Onneksi näkkärit ja keksit kuluttivat hyvin osan matka-ajasta. Loppumatkasta saimme pikkukaverin myös nukahtamaan hetkeksi ennen kuin saavuimme Nyugatin rautatieasemalle. Rautatieasemalta jatkoimme matkaa suunnaten kohti Radio Inn -hotellia, josta olimme varanneet huoneen yhdeksi yöksi. Kun vihdoin ja viimein pääsimme hotellille, saimme mukavan vastaanoton ja huoneen, kuten pitikin. Varattu huoneemme yllätti hieman, eli kyseessä olikin huoneistohotelli ja tämän mukaisesti meillä oli käytössämme myös keittiö jääkaapilla, aulatila ja iso makuuhuone. Aapollekin oli tilauksen mukaisesti saatu sänky huoneeseen, joten kaikin puolin varaus oli onnistunut. Ainut huono puoli huoneessa oli nariseva lattia ja rasvaamattomat ovensaranat, jotka pitivät "kohtuullisesti" ääntä illalla. Lähinnä huoletti, että Aapo olisi herännyt noihin ääniin, mutta ukkeli tirsottikin sikeästi johtuen ilmeisesti pitkästä reissupäivästä.

Lauantaipäivänä hotellivisiitin jälkeen käväisimme pitkän kävelyreissun Budapestin keskuspuistossa. Puistossa oltiin järjestetty jokin isompi liikuntatapahtuma, johon näytti osallistuneen paljon ihmisiä aerobikin ja juoksun merkeissä. Kävelimme puistossa aikamme ja napsittiin tietysti turistimaisesti paljon valokuvia. Puiston reunalla törmäsimme pieniin kojuihin, joissa kiinnostusta herätti unkarilaisten jalkapallojoukkueiden pelipaidat. Pelipaitaa emme loppujen lopuksi ostaneet vaan löysimme Aapolle hienon kesälakin mallia "Saharan hiekka-aavikot". Kevyempi lakki tuli enemmän kuin tarpeeseen loppumatkaa ajatellen.

Puiston kävelyreissulta päädyimme tämän jälkeen Sankarten Aukiolle, josta otimme myöskin valokuvia. Tällä aukiolla oli muutama muukin turisti ihailemassa patsaita ja korkeita rakennelmia. Turistikausi näytti siis alkaneen hyvissä ajoin täällä päin maailmaa. Aapon saimme mukavasti vielä päiväunille Sankarten Aukiolla, josta suuntasimme nokkamme kohti West End -kauppakeskusta. Kauppakeskuksessa kävimme käpyttelemässä oman aikamme ja etsiskelimme hissiä alempiin kerroksiin. Kun se vihdoin ja viimein löytyi, aloimme olla jo niin väsyneitä päivän kävelyreissusta, että pikkuhiljaa tuli tarve päästä lepäilemään ja viettämään iltaa hotellille.

Ennen hotellille paluuta kävimme kuitenkin ostamassa kaupasta ruokatarvikkeita iltaa varten ja syömässä rautatieaseman mäkkärillä "ravitsevat" hampurilaisateriat. Vaikka nyt painoa tässä molemmat Hanna ja minä pudottamassa ollaankin, niin sallimme itsellemme tämän herkutteluhetken. Kun pääsimme hotellille, niin joimme vielä kahvit ja limukat ennen kuin lähdimme huoneeseemme kylpemään mukavaan ammeeseen. Aapokin pääsi polskuttelemaan veteen iskän kanssa ja oli innoissaan. Illalla uni tuli silmään kaikilla yllättävän nopeasti, eikä mikään ihme. Olimmehan kävelleet päivän aikana todella paljon.

Sunnuntaina heräsimme hyvissä ajoin hotellin tarjoamalle aamupalalle, joka oli ihan maittava, mutta hieman kalliinpuoleinen. Tämän jälkeen reput selkään, hotellista poistuminen ja kävelemään kaupungille. Ensimmäisenä suuntasimme nokkamme kohti Budapestin kuuluisaa kauppahallia, jonne menimme jonkin matkaa paikallisbussin avittamana. Harmiksemme kauppahalli oli kuitenkin kiinni sunnuntaina, joten reissu oli siltä osin turha. Aikamme pohdittuamme päätimme jatkaa matkaa vieressä olevaa ketjusiltaa pitkin Tonava-joen toiselle puolelle. Kyseinen ketjusilta oli vähän hankalasti kuljettava, koska sitä oltiin ilmeisesti peruskorjaamassa parasta aikaa.

Joen yli päästyämme edessämme näkyi mahtavan näköinen Gellért-vuori, jonka huipulle päätimme nousta. Huonoksi onneksemme valitsimme "väärän" puolen ylös kapuamiseen. Rinteet olivat jokseenkin jyrkkiä lastenvaunuja pukkaillessa ja matkan varrella piti useampaan otteeseen huokaista ja pyyhkäistä hikeä. Yhdessä vaiheessa karttaa tutkaillessamme paikalle tupsahti ystävällinen englantia puhuva mies, joka opasti meitä kevyempää reittiä pitkin huipulle huomatessaan tuskaisan matkantekomme (huomautti, että Pasi näyttää hikoilevan aika kovasti, hehe). Ylös päästyämme pitikin sitten vaihtaa paitaa, että olo olisi hieman mukavampi. Aikamme huipulla käveltyämme suuntasimme huipulla olevan vanhan linnakkeen ravintolaan, jossa Aapo sai murkinaa ja vanhemmat hieman virkistysjuomaa. Ennen kuin poistuimme vuorelta, ostimme Hannalle käsintehdyn rannekorun muistoksi Budapestin reissusta. Niinkin ihmeelliseltä kuin asia voi vaikuttaa, vuorelta alaspäin meno oli huomattavasti helpompaa, mutta hiki tuli siinäkin loppujen lopuksi. Alhaalla puistossa huokaistuamme vieressä oleva lämpömittari näytti +30 astetta. Päivä oli siis todella lämmin ja ei todellakaan helpottanut aiempaa liikuntaurakkaamme.

Palasimme takaisin Tonava-joen toiselle puolelle ja hiljensimme hieman matkavauhtia ja otimme valokuvia matkan varrelta. Pienen eväshetken jälkeen Aapokin alkoi heräillä, kun saavuimme parlamenttitalon lähettyville. Unkarin parlamentissa oli järjestettynä jotain tapahtumaa sunnuntaiksi, joten emme päässeet kovin lähelle ihailemaan rakennusta. Näyttävä se joka tapauksessa oli kauempaakin katsottuna ja eipä yhtään ihme, että sitä on rakennettu huhujen mukaan 20 vuotta (oli nimittäin keskeneräinen vieläkin). Parlamenttitalon jälkeen aloimme jo pohtimaan kotiin palaamista. Hannalla oli ilmeisesti väsymyksestä johtuen jo kova ikävä oikeaan kotiin, kun olimme palaamassa koto-Suomeen. Päädyimme kuitenkin siihen lopputulokseen, että tällä kertaa palataan Szegediin ja sitten joulukuussa vasta Suomeen.

Palasimme Nyugatin rautatieasemalle hyvissä ajoin ennen junan saapumista. Käväisimme taas hemmottelemassa itseämme mäkkärillä hampurilais-aterialla. Vaikka kaloreita nyt kertyikin tuosta ateriasta, niin päätimme ne joka tapauksessa hyvillä mielin syödä. Aterian jälkeen lähdimme sitten ostamaan junalippuja ja odottelemaan junaa. Ennen junaan nousemista meitä säikäytti "pieni" kömmähdys Pasilta, kun huomasimme toisen repuistamme uupuvan. Hetken mietittyä hoksasimme, että reppu on varmaankin jäänyt mäkkärille pöydän alle, jossa ruokailimme. Pasi menikin sitten juoksujalkaa takaisin etsimään reppua. Reppu oli jo kerennyt kadota pöydän alta ja mielessä kävi paha aavistus tapahtumasta. Selvitys myyjältä pienten kielimuuriongelmien jälkeen paljasti kuitenkin, että valpas vartija oli poiminut repun parempaan talteen. Huonosti meinasi käydä, mutta selvisimme säikähdyksellä.

Junamatka takaisin Szegediin tuntui pitkältä, mikä johtui pääosin siitä, ettei Aapoa oikein nukuttanut matkan aikana ja virikkeitä piti keksiä kerta toisensa jälkeen. Kovasti Aapo vilkutteli muille matkustajille ja sai palautetta sitä mukaa. Taas tuli todettua, että unkarilaiset ovat hyvin lapsiystävällisiä ihmisiä (se on tullut huomattua jo aikaisemminkin) ja Aapokin tietää tämän. Junareissuun liittyi sellainen mukava asia, että edessämme istui suomalaispariskunta, joka oli menossa työmatkalle Szegediin. Saimme keskustella heidän kanssaan hetken maailmanmenosta niin Suomessa kuin Unkarissakin. Lopulta pääsimme kotiin ja sinne oli mukava mennä, vaikka reissu mukava olikin. Todennäköisesti tekemämme reissu olisi tuntunut huomattavasti lyhyemmältä, jos olisimme tehneet sen autolla. Joka tapauksessa junalla matkustaminen ja nähtävyyksien näkeminen oli ainutlaatuinen kokemus kaikille meistä. Aapokin osoitti taas olevansa hyvin reipas poika jaksamalla pitkiä kävelysessioita ja katselemalla nähtävyyksiä äidin ja iskän kanssa.

Mutta nyt on aika lopettaa tarinointi taas hetkiseksi. Olemme palanneet arkeen ja parin viikon kuluttua saamme vieraita, jos kaikki menee hyvin. Sen verran vielä loppuun kerrottanee, että lämpötila on ollut viime päivinä aika korkealla. Tänään mittari näytti +30 astetta, kun käväisimme kaupassa Pasin työpäivän jälkeen. Ilma on hyvin "ahdistava" ja hiki tulee pelkästä kevyestä kävelystä. Lieköhän tänä kesänä tulee +40 asteen lämpötiloja, joita Szegedissäkin koettiin viime kesänä. Sellainen lämpö olisi jo aika paljon meille.

PS. Kuva-albumiin on lisätty kansio 2008 Budapest, joka sisältää reissumme kuvat.

Pyhän tarinointia

Tänään on Unkarissa vietetty pyhäpäivää. Suomenkielistä nimeä ei taitane löytyä tälle päivälle, mutta joka tapauksessa se on täällä vapaapäivä. Aurinko paistelee, on lämmintä ja linnut laulelee. Hannalla on tosin ollut taas hammas kipeänä jo muutaman päivän ajan. Kävimme viime viikon keskiviikkona hoidattamassa kuntoon sen hampaan, joka aiheutti alunperin kipua kuukausi takaperin. Tämän jälkeen on nyt sitten toisen posken puolella hammas kipeänä. Tarkoituksena olisi mennä hammaslääkärin vastaanotolle tänään, kun lääkäri ystävällisyyttään suostui ottamaan meidät vastaan vapaapäivänä. Toivottavasti hammaskipu kaikkoaa tämän käynnin jälkeen.

Eilen käväisimme lastenmessuilla Szegedin jäähallissa (kyllä, täällä on sellainenkin). Liput maksoivat 400 forinttia per henkilö ja lipun mukana sai sitten kupongin, jolla messuilta ostetusta vaippapaketista sai alennusta. Tokihan me tämän mahdollisuuden sitten hyödynsimme, vaikka lopullinen hinta nyt ei kovin paljon halvempi ollut kuin normaalisti kaupasta ostettaessa. Messuilla myytiin pääasiallisesti käytettyjä ja uusi lastenvaatteita, lastenrattaita ja muuta kampetta. Silmään pisti se seikka, ettei leluja ollut hirveästi myynnissä. Messuilla riitti kuitenkin aika lailla vilskettä ja muutaman kävelykierroksen jälkeen poistuimme paikalta. Koska eilinen oli myös äitienpäivä Suomessa (täällä se oli muuten viikkoa aikaisemmin), kävimme myös iltapäivällä syömässä Atrium-ravintolassa salaatit, puolikkaat pizzanpalaset ja jäätelöt. Aamullahan Hanna sai nukkua vähän pidempään, syödä valmiin aamupalan ja ottaa samalla vastaan Aapon tekemän ensimmäisen äitienpäiväkortin.

Olemme Hannan kanssa aloittaneet laihdutuskuurin pari viikkoa sitten. Aapo ei ihan vielä dietille osallistu vaan syö omat ruokansa kiltisti, mitä nokan eteen tuodaan. Hannan kanssa olemme jättäneet kaiken ylimääräisen poissa ja alkaneet liikkumaan useammin. Olemme käyneet koko perheellä pidemmillä kävelyreissulla, Hanna on tämän lisäksi käynyt juoksentelemassa yläkerran juoksumatolla ja minä itse lenkkeilemässä kaupungin vilinässä. Tarkoituksena olisi pudottaa useampi kilo poissa ja aiheuttaa ihmetystä Suomeen palatessa. Saa nähdä kuinka meidän käy...

Hannan ystävä lapsensa kanssa on tulossa meille kylään tämän kuun lopussa. Saimme kuitenkin tietää taas mahdollisesti rautatietyöläisten lakosta, että se sattuisi juuri sille ajalle kun vieraat ovat saapumassa Budapestiin ja tulossa junalla Szegediin. Hieman tilanne alkoi harmittamaan ja kerkesin jo päästellä sammakoita suusta ja pyöritellä käärmeitä mielessäni. Tarkemman pohdiskelun jälkeen päädyimme Hannan kanssa siihen lopputulokseen, että vuokraamme auton tuoksi ajaksi kun vieraat tulevat tänne, jotta voimme käydä hakemassa heidät Budapestin lentokentältä eikä näin ollen tarvitse murehtia junista. Sen verran tuo lakkoilu alkaa jo kismittämään, ettei viitsisi ottaa turhia riskejä siitä, että reissulaiset jäävät lentokentälle ihmettelemään. Ensimmäisten vieraiden jälkeen saapuu samana päivänä toiset vieraat (Hannan toinen ystävä lapsensa kanssa), joten pyrimme kuskaamaan heidätkin samalla autokyydityksellä meidän luoksemme.

Varasimme myös Budapestista hotellin ensi viikon viikonlopulle. Tarkoituksena olisi mennä lauantaina paikan päälle ihastelemaan kaupungin nähtävyyksiä ja yöpyä yksi yö hotellissa, jonka jälkeen palaamme kotosalle. Hotelli on aika lähellä keskustan juna-asemaa, jolle saavumme, joten kovin pitkästä kävelymatkasta ei siis ole kyse. Lisäksi kun hotellin yöpymishinnat eivät olleet mitään päätähuimaavia niin vielä parempi.

Parin viikon päästä täällä Szegedissä alkaa viinifestivaalit. Kaupungin keskuspuistoon on pystytelty jo viikon ajan kojuja, joihin tulee ilmeisestikin ihmisiä myymään viinejänsä ja todennäköisesti myös muita oheistuotteita. Tulemme todennäköisesti käymään visiitillä festivaaleilla, mutta viinit taitanevat jäädä myyjien kojuihin näillä näkymin, kun emme juo hirveästi viinejä.

Mutta nyt pitänee lähteä lenkille ja suunnistaa myöhemmin päivällä sinne hammaslääkärin vastaanotolle. Olemme päivittäneet muuten kuva-albumia toukokuun otoksien osalta, joten käykäähän taas katselemassa kuvia!

Uusia kuvia

Kuva-albumiin on lisätty kuvia toukokuulta. Käykäähän katsomassa!

Klara vappenia ja tilastotietoa

Tänään on juhlittu Vappua myös täällä Unkarissa. Saimme mainoslehtisen käsiimme edellisellä viikolla, jossa kerrottiin Vappu-tapahtumasta Uj-Szegedin isossa puistossa. Käväisimme aamupäivällä kävelyllä kyseisessä paikassa ja sinne oli tullut muutama muukin ihminen paikalle hyvissä ajoin. Noin kilometrin mittainen puistokatu oli ahdettu täyteen erilaisia kojuja, joissa myytiin ruokaa (makkaraa, pitsaa, olutta, kanakoipia jne), leluja ja ilmapalloja, kuten Suomessakin. Lisäksi puistoon oltiin asennettu tivoli erilaisine härveleineen, joissa lapsilla näytti olevan hauskaa. Yksi laite oli sinänsä aika mielenkiintoinen, ns. "Viikinkilaiva", joissa turvallisuus näytti olevan jokseenkin toissijainen seikka. Suomessa vastaavassa vehkeessä laitteen käyttäjät pistetään yleensä turvakaarien taakse istumaan. Täällä vauhdin hurmassa riitti pelkästään penkkiä vasten olevasta tangosta kiinni pitäminen. Aika hurjan näköistä meininkiä...

Jotta visiitti puistossa ei jäänyt pelkäksi kävelyreissuksi, ostimme eräästä kojusta jotain tulista makkaraa ja söimme sen Hannan kanssa. Maku oli jotakuinkin erikoinen ja sisälmys poikkesi aika lailla suomalaisesta makkarasta (jotain vetelää mössöä). Saatiin kuitenkin syötyä makkara, vaikka aluksi vähän epäilyttikin. Jälkiruoaksi ostimme sitten pehmikset, jotka olivat ihan hyviä. Aapolle ostimme myös puhallettavan kalan, joka maksoi noin 2 euroa, kun emme kehdanneet ostaa ilmapalloa joka saattaisi tusahtaa heti ensimmäisen viikon jälkeen. Eipä sinänsä, reipas kuukausi takaperin ostettu Paavo Pesusieni -ilmapallo on hengissä ja voi hyvin vieläkin. Sen perusteella pallon ehkä olisi voinut ostaakkin, mutta päätimme tyytyä perinteisiin ilmapalloihin, joita ostimme toissa päivänä eräästä askarteluliikkeestä. Sen verran tuli ilmapalloista vielä mieleen, että kuulimme Oulun torilla myytäneen ilmapalloja 25 euron hintaan. Melkoisen kallista verrattuna hintoihin täällä. Liekö tuo heliumi sitten kalliimpaa ja pallon täyttäminen vaikeampaa Suomessa kun hinta siellä on varmastikin lähemmäs 5-kertainen...

Laitettakoon tänne tilastotietoa sen verran, että olemme saaneet karsittua asuntomme lämmityksestä ja lämpimästä vedestä aiheutuvaa kaasun kulutusta aika radikaalisti. Tokihan tammikuu oli harvinaisen kylmä täällä, mutta noin keskimääräisestä katsottuna kaasun kulutus on tippunut neljännekseen tai lähemmäs viidennekseen siitä, mitä tammikuussa kulutimme kaasua. Alunperin tuntui siltä, ettei lämmitysjärjestelmän termostaatin säätäminen vaikuttanut mitenkään kulutukseen, mutta kait sillä sitten loppujen lopuksi olikin jotain merkitystä, kun jälkeen päin asiaa katsoo. Pakko kyllä myöntää, etten edelleenkään tajua täysin miten lämmitysjärjestelmä toimii. Sähkön kulutustakin on saatu pienennettyä reilulla kolmanneksella aiemmasta. Pääasia on siis se, että olemme saaneet laskettua kulutusta huomattavasti, mikä näkyy sitten myös pienempänä laskuna.

Vielä on edessä kolme lomapäivää ja maanantaina paluu takaisin töiden pariin. Toukokuun lopussa tulee täyteen kuusi kuukautta siitä, kun lähdimme kotoa maailmalle. Aika on vierähtänyt nopeasti, vaikka välillä on saattanut tullakin heikkoja hetkiä niin minulla kuin Hannallakin. Koti-ikävähän on tosiasia, mitä ei voi kieltää. Välillä tuntuu, että olisi mukava olla omassa kodissa ja viettää kesää uiden, saunoen, grillaten ja ystäviä tavaten, mutta onpahan täälläkin kuitenkin jotain tekemistä. Nämä järjestetyt tapahtumat ovat ihan kivaa vaihtelua arkeen, jolloin Hanna ja Aapokin saavat muuta ajateltavaa...