Leikkitalossa ompi elämää

Terve taas vaihteeksi. Hiljaiseloa on pitänyt blogin suhteen. Aihetta kirjoittamiseen olisi kyllä ollut jo aiemminkin, mutta väsy on painanut iltaisin ja ei ole oikein jaksanut keskittyä kirjoittamiseen. Nyt on kuitenkin taas virtaa yhteen blogimerkintään.

Viime viikonloppuna käytimme Hannan kanssa Aapoa Szegediläisessä leikkitalossa, joka sijaitsee noin parin, kolmen kilometrin päässä asunnoltamme. Leikkitalo on siinä mielessä erikoinen, että kyseessä on aika isot tilat, joihin lapset (isommatkin) saavat mennä leikkimään. Ilmaista talon palveluiden hyödyntäminen ei toki ole vaan huvista pitää maksaa noin 900 forinttia tuntia kohden. Aapohan kävi Hannan kanssa leikkitalossa jo aikaisemminkin talvilomien jälkeen, mutta tästä jäi kirjoittamatta blogiin. Aapolla oli joka tapauksessa kivaa leikkiä siellä vaikka nyt ei hirveästi kerennyt leluilta muihin kavereihin tutustumaankaan! Vilskettä siellä riitti joka tapauksessa sunnuntaipäiväksi aika hyvin. Kuva-albumiin onkin lisätty tältä reissulta kuvia. Ne löytyvät Szeged Leikkitalo albumista, joten käykäähän katsomassa! Muitakin kuvia on päivitetty albumiin, ne löytyvät helmikuu 2008 albumista.

Kävimme myös Aapon tulevaa 1-vuotis syntymäpäivää varten otattamassa kuvia paikallisessa valokuvausliikkeessä. Aika varattiin jo viime viikolla, joten olimme hyvissä ajoin liikkeellä. Samalla päätimme myös ottaa koko perheestä muutaman perhekuvan, jotta muistoja samalla täällä olosta. Kuvaukset menivät perhekuvien osalta ihan hyvin, mutta Aapon yksittäiskuvaus ei oikein onnistunut. Meillähän oli uskomus, että Aapo olisi pelkkää aurinkoista hymyä kuvauksien ajan, mutta toisin kävi. Kun valokuvaustätit ottivat laitteet rymistellen esille ja vinguttaen taustaverhoja, Aapo säikähti ja alkoi itkemään hysteerisesti. Sen jälkeen Aapon iloisuuden esillesaaminen olikin jo lähes mahdoton tehtävä. Onneksi saimme kuitenkin yhdeksän kuvaa otettua Aaposta, jotka pistimme tilaukseen. Ei tarvinnut siis lähteä tyhjin käsin poissa. 11 kuvaa tuli maksamaan yhteensä noin 40 euroa, eli hintaero oli huomattava suomalaiseen valokuvausliikkeen hintoihin verrattuna.

Viime viikolla käväisin myös verovirastossa pistämässä alulle hakemuksen veronumerosta, jolla makselen veroja Unkariin. Käynti virastossa ei ollut mikään nopea operaatio - aikaa sain kulumaan siellä lähemmäs kaksi tuntia. Huuli pyöreänä menin hakemaan jonotuslappua ja jäin kiltisti odottamaan omaa vuoroani. Sinänsä jonotussysteemi oli aika sekavaa, että ihmiset seilasivat edestakaisin luukulla vuoronsa jälkeen ja osa porukkaa jopa etuili "kiireessä", joten ehkä se oli osasyy tähän venähtämiseen. Ilmeisesti satuin paikalle kuitenkin pahimpaan ruuhka-aikaan ihmismäärästä päätellen, joten pakostakin jouduin odottamaan omaa vuoroani. Eipä sinänsä, olisihan sitä Suomessakin saanut verovirastossa odotella omaa vuoroansa ruuhka-aikaan. Ja lopuksi, kuten arvata saattaa, päästyäni luukulle verotäti ilmoitti suoraan ettei osaa puhua englantia ja ohjasi minut takaisin istumaan ja odottelemaan vuoroani toiselle verotätille. Hänen juttusillensa pääsin sitten joutuisasti, mutta eipä tämä toinenkaan täti osannut kunnolla puhua englantia. Paperit hän otti joka tapauksessa vastaan ja sanoi, että 30:n päivän päästä minulle tulee postitse verokortti, jossa on numero. Uskoin häntä ja poistuin tyytyväisenä paikalta.

Edellisestä blogimerkinnästä jäi kirjoittamatta myös se, että Hanna teki visiitin työkaverin vaimon kanssa H-kaupunkiin shoppailemaan. Hanna löysi sieltä itsellensä kivat kengät ja vähän muutakin (Aapolle tossut, ruokaa, jne). Reissu oli siis kaikinpuolin onnistunut ja Hannakin pääsi näkemään tuon ihmeellisen H-kaupungin. Tulemme varmasti käväisemään siellä toistekin, todennäköisesti jo ensi kuun alkupuolella, kun Pasin vanhemmat ja siskot tulevat kylään viikoksi. Reissulaiset tuovat mukanaan auton Budapestista, joten liikkuminen pidemmällekin helpottuu hieman. Eipä sinänsä, etteikö Szegedin paikallisliikenteelläkin olisi pärjännyt, mutta autohan on ihan kelpo kulkuväline jos täällä haluaa nähdä muutakin kuin keskustan ihmeet. Joka tapauksessa vierailijat tulevat varmasti viettämään mukavan hetken täällä kun tiedämme jo jonkin verran paikkoja mihin kannattaa suunnistaa.

Mutta tässäpä tältä erää. Tänään piti tulla vähän aikaisemmin kotosalle kun Hanna varasi ajan kampaajalle. Hyvillä mielin tulin aikaisemmin kotia katsomaan Aapoa siksi aikaa, kun edellinen työpäivä venähti pitkäksi työkiireiden vuoksi. Huomenna menemme käymään lääkärissä Aapon korvakontrollin vuoksi ja suuntaamme sen jälkeen nokkamme kohti maahanmuuttovirastoa. Virastosta olisi tarkoituksena saada mukaan "oleskeluluvat", kun kaiken ymmärryksen mukaan kaikki paperit ovat nyt kasassa ja ihan lakimieskin on mukana vahvistamassa hakemuksiamme. Näillä eväillä siis huomiseen!