Talvi on ohi!

Heti näin kättelyyn terveiset Suomeen: talvi on nyt virallisesti ohitse! Siellä suunnalla asiahan saatetaan tulkita piruiluksi pakkasen, lumen ja tuiskeen keskellä, mutta näin on näppylät täällä Unkarissa joka tapauksessa. Kävimme sunnuntaina Szegedin votiivikirkon aukiolla katsastamassa, kun juhannuskokkoa vastaava risukasa tuikattiin ilmiliekkeihin. Näky oli kaikin puolin komea pimenevässä illassa. Sitä ennen saimme nauttia hienosta tulishowsta, jossa muutama esiintyjä leikki palavien soihtujen yms. vekottimien kanssa. Koko tapahtuma alkoi kuitenkin keskustassa olevalta pääkadulta, jonne olimme menneet kävelylle reippaasti ennen kirkolle siirtymistä ja kokon polttamista. Ihmettelimme kovasti, kun pääkatu oli täynnä ihmisiä, jotka siirtyivät hitaasti kohti kirkkoa. Ihmislauman etunenässä käpytteli mies puujaloilla, kutsuen ihmisiä mukaansa viheltämällä ja kovasti möykäten. Välissä mies pysäytti ihmisjoukon ja pyysi tuotavaksi tykkiä viereensä. Möykkäämisen jälkeen (ei ymmärretty, mikä oli asian laita) hän pisti kädet korvillensa ja tykki paukahti valtavalla äänellä. Meillehän paukahdus tuli aivan puun takaa ja pikkaisen säikähdettiinkin (muille ei varmaan niinkään). Hurrausten ja aplodien jälkeen ihmismassa jatkoi taas matkaansa. Kyseessä oli mitä ilmeisemmin jonkinlainen rituaali näin kevään nurkilla, kun talvi haluttiin karistaa pois jaloista. Kirkolle saavuttaessa tykkiä pamautettiin uudelleen, jonka jälkeen sitten alkoikin edellä mainitut tulikekkerit. Hanna tarkkaavaisena ihmisenä huomasi, että kokkoon heitettiin jossain vaiheessa noita (vähän kuin variksenpelätin), johon ihmiset olivat saaneet kiinnittää kirjoittamiaan paperilappuja. Hanna arveli, että menneen vuoden pahoja juttuja halusivat ihmiset poltella noidan mukana. Tästä tapahtumasta kerettiin napsia muutama kuva, jotka ovat lisätty kuva-albumiin helmikuu 2008 kansioon. Käykäähän katsastamassa kuvat!

Viime blogimerkinnässä oli puhetta lämpöpatterin ongelmista. Saimme sovittua vuokranantajan kanssa, että korjaajat tulevat paikalle tiistaina. Sitä ennen kerkesi taas alkaa kuitenkin vastustamaan, kun maanantai-iltana asunnon lämmitysjärjestelmä sanoi itsensä irti kesken suihkureissun ja sen jälkeen ei oikein kylmässä suihkussa kehdannut enää peseytyä. Omien toimenpiteiden jälkeen todettiin, ettei mitään ole tehtävissä ja taas piti soittaa vuokranantajalle, että mikäs nyt mättää. Sieltä sitten saapuikin vuokranantajan veli, joka tarkasteli lämmityslaitetta ja totesi, ettei mitään ole tehtävissä ennen tiistaita, jolloin lämpöpatterin korjaaja tulee paikalle. Ei siis muuta kuin lisää vaatetta päälle Aapolle ja meille, jotta selvittäisiin yön yli kylmemmässä asunnossa. Pattereiden lämmitys kun loppui samantien kylmän vesisuihkun ilmestyessä. Aamulla korjaaja sitten saapuikin paikalle ja korjasi sekä patterin että kaasulaitteen viidessä minuutissa (kiristi yhtä ruuvia, jonka jälkeen kaikki alkoi pelaamaan) ja häipyi paikalta. Kaiken pitäisi nyt olla kunnossa. Juu-uh...

Käväisimme viime sunnuntaina myös eläinpuistossa koko perheellä. Päivä oli mitä erinomaisin. Aurinko paistoi ja lämmintä oli lähemmäs 15 astetta jos ei enemmänkin. Aapolla oli ihmettelemistä eläimien kanssa. Erityisesti leijonien örinä pysäytti ja lehmän "ammuut" itkettivät. Kokonaan ei Aapo kerennyt eläinpuistoa näkemään vaan väsyi ja nukahti loppupätkällä laamojen kohdalla. Loppureissu meni sitten äiskän ja iskän tutkiessa vastaantulevia eläimiä. Loppujen lopuksi olimme hyvissä ajoin paikalla eläinpuistossa, kun poislähtiessa paikalle virtasi aika paljon ihmisiä ja tungosta olisi ollut riittämiin saakka. Muutamia kuvia napsimme myös eläinpuistosta, jotka ovat lisätty Szegedin eläinpuisto kuva-albumiin.

Täällä on tosiaan kelit paranemassa huomattavasti. Hanna on kehunut kovasti, että kaupungilla voi kuljeskella jo pelkällä T-paidalla. Itsehän en ole hirveästi päässyt nauttimaan keskipäivän auringosta ja lämmöstä muuta kuin välillä ikkunasta puistoon tiirailemalla. Mutta pääasia, että Hanna saa arskaa (sitä on toivottukin). Ensi viikolla Pasin porukat tulevat viikon reissulle kylään. Tarkoituksena olisi kierrellä kaupungissa shoppailun merkeissä, mutta Hanna saanee toimia turistioppaana reissulaisille! Auton vuokrauskin kävi mielessä, jotta pääsisimme koko porukalla käväisemään esimerkiksi aikaisemmin mainitussa H-kaupungissa. Vuokraushinnat eivät ole halpoja täälläkään, mutta katsotaan nyt josko lompakosta rahkeaisi auto yhdeksi vuorokaudeksi.

Lopuksi pieni silmäys blogin kävijämäärään. Tuhannen kävijän määrä ylittyi muutama päivä sitten. Lieköhän kaikki vierailijat ovat intoutuneet lukemaan vai onkohan sivusto löytynyt vain hakukoneiden kautta yhden jos toisenkin omituisen hakusanan kautta. Vain hullu tietää ja harvat arvaavat...

Lämmintä piisaa

Tänään oli alunperin tarkoituksena mennä Szegedin eläinpuistoon katselemaan eläimiä koko perheen voimin. Tulimme kuitenkin toisiin aatoksiin, kun aamulla ilma oli vähän epävakaa ja vettä tihkutti taivaalta. Päiväunien jälkeen sää olikin sitten muuttunut paremmaksi ja aurinko pilkotti taivaalta, mutta kello alkoi olemaan jo niin paljon, että päätimme siirtää reissun eläinpuistoon tuonnemmaksi. Sen sijaan lähdimmekin sitten pidemmälle reissulle Szeged Plaza-kauppakeskukseen. Siellä kävimme katsomassa Hannalle käsilaukkua, mutta loppujen lopuksi emme sitä vielä ostaneetkaan vaikka hyvä ehdokas löytyikin. Pasille löytyi muutama T-paita halvalla. Suklaamuffinssien ja lattekahvien jälkeen suuntasimme nokkamme takaisin kohti kaupungin keskustaa, jossa törmäsimme pääkadulla pidettäviin markkinoihin. Markkinoilla oli myytävänä yhden jos toisenlaista tavaraa, lähinnä ruokia, käsitöitä (puukkoja, koruja, puuesineitä) ja lastentarvikkeita. Aapolle ostimme markkinoilta käsintehdyn tyynyn, jossa on auton kuva kirjottuna. Tämän olisi tarkoituksena olla muisto meille Unkarin reissusta, vaikka nyt vielä reissu alkutaipaleella onkin. Markkinoilla pisti silmään myös lapsille rakennettu puinen karuselli. Karuselli ei pelannut sähköllä vaan sitä "veivasi" kaksi henkilöä rakennelman keskellä. Lapsilla tuntui olevan hauskaa kyydissä ja vauhtikin näytti olevan ihan sähkötoimisen karusellin luokkaa. Musiikkiakin markkinoille oli järjestetty. Jokin orkesteri soitti ilmeisesti Unkarilaista musiikkia naisen laulun ohessa. Emme jääneet tosin kovin kauaksi aikaa musiikkia kuuntelemaan vaan jatkoimme matkaa kotia kohti, koska Aapon ruokahetki alkoi lähestyä uhkaavasti. Joka tapauksessa markkinoiltakin tuli otettua kuvia edellä mainituista karusellista ja orkesterista, jotka löytyvät helmikuun 2008 albumista.

Tiistaina asunnollamme kävi lämpöpatterin korjaajat. Meillähän oli ongelmia Aapon huoneen patterin kanssa, koska se oli tulikuuma säädöistä huolimatta. Korjausmiehet saivat korjattua patterin termostaatin niin, että nyt sen lämpötilaa pystyy säätämäänkin. Tämän korjauksen johdosta torstaina asunnon toisessa lämpöpatterissa ilmeni ongelmia. Ihmettelimme iltasella asunnosta kuuluvaa lorina-ääntä ja syyllinenkin löytyi pienen etsiskelyn jälkeen. Kylpyhuoneen oven vieressä oleva patteri alkoi temppuilemaan siinä määrin, että se vuoti vettä ja oli kerennyt tehdä tätä ilmeisesti jo jonkin aikaa meidän huomaamattamme. Lattian paneelit käytävän nurkassa olivat kerenneet kastua täysin ja olivat aivan kupruilla. Eipä sitten auttanut muuta kuin laittaa kuppia patterin termostaatin alle, josta vesi tuli, ja odottaa seuraavaan aamuun soittoa asunnon omistajalle. Sieltä tulikin sitten aamulla ohjeita, että "kuppia alle ja korjausmiehet tulevat jossain vaiheessa paikalle". Sen verran lattia kerkesi kuitenkin kastua, että se on omasta mielestäni pilalla ja riskinä on lattian homehtuminen. Haju lattiassa on sitä luokkaa, että todennäköisesti se on jo homehtunut osittain. Saa nähdä mitä vuokranantaja tekee asialle. Asia on meidän puolesta kuitenkin selvä, koska ilmoitimme ongelmasta ja pallo on nyt hänellä. Riskinähän tässä lattian kastumisessa on se, että joudumme mahdollisten korjausoperaatioiden ajaksi siirtymään jonnekin toisaalle. Toivottavasti näin ei käy, vaan asia ratkeaisi jotenkin muuten, esimerkiksi lattiapaneeleiden osittaisella vaihtamisella.

Kuva-albumia on tosiaan päivitetty taas muutamilla otoksilla (Helmikuu 2008). Sieltä löytyy myös kuvia parin päivän takaisesta kävelyreissustamme Tisza-joen rannalla. Yllättäen sieltä löytyi patsaita, joista piti tietenkin napsia kuvia. Kävelyreissun päätteeksi kävimme myös puistossa, jossa Aapo sai ratsastaa vieterihevosella, laskea liukumäkeä ja keinua kiikussa. Huomenna olisi todennäköisesti tarkoituksena käydä katsomassa Szegedin votiivikirkon vieressä pidettäviä markkinoita (samat markkinat kuin aikaisemmin mainittu, mutta tämä pidetään eri paikassa). Siellä poltetaan kokkoa kuulemma kello kuusi illalla, joten käymme katsastamassa sen ja muutenkin paikan, jos siellä olisi muutakin nähtävää. Kokon polttamisella on kuuleman mukaan sellainen merkitys, että se päättää talven. Talvihan on kyllä päättynyt näin suomalaisittain katsottuna jo aikaisemmin, mutta naulataan nyt vuoden 2008 talvi lopullisesti arkkuunsa tuon kokon polttamisella!

Luvat kunnossa

Tänään on ollut hyvä päivä. Aloitimme taipaleemme aamulla lääkärissä käynnillä. Aaposta otettiin mitat ja paino, tutkittiin korvat ja muutenkin yleiskunto ja kaikki oli lääkärin mukaan kunnossa. Aapoa tosin pelotti lääkäri toimenpiteineen ja siitähän seurasi itkua. Ilmeisesti nämä lukuisat lääkärireissut ovat saaneet Aapon karsastamaan valkotakkisia, varsinkin kun nämä aikaisemmat korvaoperaatiot eivät ole olleet kovin miellyttäviä tapahtumia. Mutta eipä se paha mieli kauaa kestänyt ja Aapo oli taas iloinen kun pääsimme pois lääkäristä. Sen verran erityistä lääkärissä käynnissä oli se, että toimenpidehuoneessa oli tutkivan lääkärin lisäksi paikalla liuta opiskelijoita katseluoppilaina. Siellä taisi ihmetystä herättää omituinen mongerruksemme, jota myös suomenkieleksi kutsutaan.

Lääkärireissun jälkeen otimme kaupungissa pienen kävelyreissun, kun ilmakin oli mukavan lämmin. Kävelyreissulta päädyimme maahanmuuttovirastoon, jossa annoimme oleskeluluvan hakemukset vastaanottovirkailijalle. Lakimies kävi pienen hetkisen vahvistamassa läsnäoloamme. Oikeastaan lakimiehen mukana olo oli hyvä asia, koska hän osasi selittää komennussopimuksen kiekurat huomattavasti paremmin kuin minä olisin yrittänyt selittää asiaa englannilla. Hakemuksien käsittely tyssäsi joka tapauksessa alkumetreille, kun olin unohtanut käydä ostamassa postista postimerkkejä tai vastaavia "leimoja", jotka tarvittiin hakemuksien mukaan. Nämä piti sitten käydä hakemassa ja palata virastoon uudelleen. Sen jälkeen käsittelyssä menikin oma tovinsa (perinteisiä Unkarilaisia byrokratian kiekuroita noudattaen virkailijan piti käydä hakemassa allekirjoitus hakemuksiimme joltain vaikutusvaltaisemmalta henkilöltä). Lopuksi kun vielä olin kirjoittanut hakemuksiimme väärin syntymäpaikkakuntamme niin tästä aiheutui ylimääräistä häsellystä ja ihmettelyä yhden jos toisenkin ihmisen toimesta. Sen verran asiaan voi heittää puolustusta, että hakemuksen englanninkielisestä tekstistä ymmärsin, että viranomaiset halusivat tietää nykyisen asuinpaikkamme kotimaassa, ei sitä paikkaa, jossa synnyimme. Väärin ymmärsin, mutta olen edelleen vahvasti sitä mieltä, että hakemuksen teksti on kirjoitettu väärin, sanoipa joku muu mitä tahansa. Noh, asiahan ratkesi sitten parilla uudella tulosteella, allekirjoituksella ja asia oli sitä myöten selvä. Sitä en ymmärtänyt miksi asiasta heräsi niin iso kohu, mutta samapa se. Nyt saimme siis toistaiseksi voimassa olevan luvan oleskella Unkarissa rekisterikorttien turvin. Työlupaa ei sittenkään tarvittu, koska asianajaja selvitti komennussopimusasian virkailijoille. Hyvä niin ja nyt uskon ettei sitä tarvita :)

Aapo ja Hanna kävivät loppupäivästä torilla ostoksilla ja leikkimässä puistossa, kun keli oli niin erinomainen. Aurinko pilkotteli taivaalta melkein koko päivän ja lämmintäkin oli kuulemma ollut. Loppuviikoksikin on luvattu mukavia kelejä, lähemmäs +15 astetta joten kyllä täällä pikkuhiljaa alkaa tarkenemaan!

Edellisestä blogimerkinnästä jäi kirjoittamatta, että kävin pelaamassa sitä yliopiston puulaakia. Menin erehdyksissä mainitsemaan maalivahtipulassa kärsivän joukkueen vetäjälle, että olen joskus pelaillut maalivahtina. Pelin päätyttyä toivoin, että olisin pitänyt suuni kiinni. Hävisimme pelin 4-5 ja minun maalivahtina oleilusta ei jäänyt jälkipolville suurempaa mainittavaa: periaatteessa kaikki pallot mitkä tulivat maalia kohden, menivät maaliin kovasta rimpuilustani huolimatta. Lisäksi kun maalissa ei hirveästi kehdannut alkaa akrobaattisia pelastuksia yrittämään, kun pelialustanahan oli aikaisemmin mainitsemani asfaltti, niin tietäähän sen miten siinä käy. Pelin jälkeen ilmoitin joukkueen vetäjälle, että minusta on varmasti paremmin hyötyä kentällä kuin maalissa. Hän oli yllättäen samaa mieltä kanssani.

Mutta täältä tähän taas toistaiseksi. Luvat taskussa on helppo hymyillä. Seuraavaksi pitäneekin sitten syventyä kansainvälisen verotuksen ihmeelliseen maailmaan.

Leikkitalossa ompi elämää

Terve taas vaihteeksi. Hiljaiseloa on pitänyt blogin suhteen. Aihetta kirjoittamiseen olisi kyllä ollut jo aiemminkin, mutta väsy on painanut iltaisin ja ei ole oikein jaksanut keskittyä kirjoittamiseen. Nyt on kuitenkin taas virtaa yhteen blogimerkintään.

Viime viikonloppuna käytimme Hannan kanssa Aapoa Szegediläisessä leikkitalossa, joka sijaitsee noin parin, kolmen kilometrin päässä asunnoltamme. Leikkitalo on siinä mielessä erikoinen, että kyseessä on aika isot tilat, joihin lapset (isommatkin) saavat mennä leikkimään. Ilmaista talon palveluiden hyödyntäminen ei toki ole vaan huvista pitää maksaa noin 900 forinttia tuntia kohden. Aapohan kävi Hannan kanssa leikkitalossa jo aikaisemminkin talvilomien jälkeen, mutta tästä jäi kirjoittamatta blogiin. Aapolla oli joka tapauksessa kivaa leikkiä siellä vaikka nyt ei hirveästi kerennyt leluilta muihin kavereihin tutustumaankaan! Vilskettä siellä riitti joka tapauksessa sunnuntaipäiväksi aika hyvin. Kuva-albumiin onkin lisätty tältä reissulta kuvia. Ne löytyvät Szeged Leikkitalo albumista, joten käykäähän katsomassa! Muitakin kuvia on päivitetty albumiin, ne löytyvät helmikuu 2008 albumista.

Kävimme myös Aapon tulevaa 1-vuotis syntymäpäivää varten otattamassa kuvia paikallisessa valokuvausliikkeessä. Aika varattiin jo viime viikolla, joten olimme hyvissä ajoin liikkeellä. Samalla päätimme myös ottaa koko perheestä muutaman perhekuvan, jotta muistoja samalla täällä olosta. Kuvaukset menivät perhekuvien osalta ihan hyvin, mutta Aapon yksittäiskuvaus ei oikein onnistunut. Meillähän oli uskomus, että Aapo olisi pelkkää aurinkoista hymyä kuvauksien ajan, mutta toisin kävi. Kun valokuvaustätit ottivat laitteet rymistellen esille ja vinguttaen taustaverhoja, Aapo säikähti ja alkoi itkemään hysteerisesti. Sen jälkeen Aapon iloisuuden esillesaaminen olikin jo lähes mahdoton tehtävä. Onneksi saimme kuitenkin yhdeksän kuvaa otettua Aaposta, jotka pistimme tilaukseen. Ei tarvinnut siis lähteä tyhjin käsin poissa. 11 kuvaa tuli maksamaan yhteensä noin 40 euroa, eli hintaero oli huomattava suomalaiseen valokuvausliikkeen hintoihin verrattuna.

Viime viikolla käväisin myös verovirastossa pistämässä alulle hakemuksen veronumerosta, jolla makselen veroja Unkariin. Käynti virastossa ei ollut mikään nopea operaatio - aikaa sain kulumaan siellä lähemmäs kaksi tuntia. Huuli pyöreänä menin hakemaan jonotuslappua ja jäin kiltisti odottamaan omaa vuoroani. Sinänsä jonotussysteemi oli aika sekavaa, että ihmiset seilasivat edestakaisin luukulla vuoronsa jälkeen ja osa porukkaa jopa etuili "kiireessä", joten ehkä se oli osasyy tähän venähtämiseen. Ilmeisesti satuin paikalle kuitenkin pahimpaan ruuhka-aikaan ihmismäärästä päätellen, joten pakostakin jouduin odottamaan omaa vuoroani. Eipä sinänsä, olisihan sitä Suomessakin saanut verovirastossa odotella omaa vuoroansa ruuhka-aikaan. Ja lopuksi, kuten arvata saattaa, päästyäni luukulle verotäti ilmoitti suoraan ettei osaa puhua englantia ja ohjasi minut takaisin istumaan ja odottelemaan vuoroani toiselle verotätille. Hänen juttusillensa pääsin sitten joutuisasti, mutta eipä tämä toinenkaan täti osannut kunnolla puhua englantia. Paperit hän otti joka tapauksessa vastaan ja sanoi, että 30:n päivän päästä minulle tulee postitse verokortti, jossa on numero. Uskoin häntä ja poistuin tyytyväisenä paikalta.

Edellisestä blogimerkinnästä jäi kirjoittamatta myös se, että Hanna teki visiitin työkaverin vaimon kanssa H-kaupunkiin shoppailemaan. Hanna löysi sieltä itsellensä kivat kengät ja vähän muutakin (Aapolle tossut, ruokaa, jne). Reissu oli siis kaikinpuolin onnistunut ja Hannakin pääsi näkemään tuon ihmeellisen H-kaupungin. Tulemme varmasti käväisemään siellä toistekin, todennäköisesti jo ensi kuun alkupuolella, kun Pasin vanhemmat ja siskot tulevat kylään viikoksi. Reissulaiset tuovat mukanaan auton Budapestista, joten liikkuminen pidemmällekin helpottuu hieman. Eipä sinänsä, etteikö Szegedin paikallisliikenteelläkin olisi pärjännyt, mutta autohan on ihan kelpo kulkuväline jos täällä haluaa nähdä muutakin kuin keskustan ihmeet. Joka tapauksessa vierailijat tulevat varmasti viettämään mukavan hetken täällä kun tiedämme jo jonkin verran paikkoja mihin kannattaa suunnistaa.

Mutta tässäpä tältä erää. Tänään piti tulla vähän aikaisemmin kotosalle kun Hanna varasi ajan kampaajalle. Hyvillä mielin tulin aikaisemmin kotia katsomaan Aapoa siksi aikaa, kun edellinen työpäivä venähti pitkäksi työkiireiden vuoksi. Huomenna menemme käymään lääkärissä Aapon korvakontrollin vuoksi ja suuntaamme sen jälkeen nokkamme kohti maahanmuuttovirastoa. Virastosta olisi tarkoituksena saada mukaan "oleskeluluvat", kun kaiken ymmärryksen mukaan kaikki paperit ovat nyt kasassa ja ihan lakimieskin on mukana vahvistamassa hakemuksiamme. Näillä eväillä siis huomiseen!

Kuva-albumia päivitetty

Tervehdys taas! Kuva-albumia on päivitetty - sieltä löytyy nyt helmikuun otoksia. Viikonlopulta tuli napsittua kuvia samalla kun kävimme pidemmällä kävelyreissulla Szegedin keskustan tuntumassa. Ja kyllä, innokkaimmille on luvassa myös patsas-kuvia (patsaitahan täällä nimittäin riittää ja niitä on pystytelty yhden jos toisenkin henkilön kunniaksi).

Torstaina olisi tarkoitus mennä pelailemaan jalkapalloa yliopiston sarjaan työkavereiden porukkaan. Saa nähdä mitä sieltä jää käteen, tai jalkoihin tarkemmin sanottuna. Toivottavasti muutakin kuin mustelmia, sillä säärisuojat jäivät koto-Suomeen. Pitänee siis olla hieman tarkempi siitä missä päin kenttää liikuskelee. Pelit pelataan eräällä urheilualueella asfaltilla käsipallo-maaleihin, joten aika kovan alustan matseja on siis tiedossa. Niin ja se joukkue, jossa pelaan on viime vuoden mestari ko. sarjassa. Nousumahdollisuuksia olisi ollut ylempään sarjaan, mutta pelaajien halukkuus sinne ei ollut kovinkaan korkea. Kuulostaa jotenkin tutulta...

Mutta eipä siinä. Lisäilin sivulle oikeaan reunaan videopätkää Aapon seikkailusta olohuoneessamme. Siinä mielessä video on aika helmi, että sain ikuistettua Aapon ensimmäisen mielenkiintoisen äherryksen lelukärryn kanssa. Eipä kuitenkaan kerrota aivan kaikkea tässä vaan katsokaa toki video! Videon saa päälle kun painaa videokuvan päällä olevaa Play-nappia.

PS. Eilen käväisi vuokranantajan veli tyttökaverinsa kanssa ihmettelemässä asunnon patteria. Monta kertaa kyseli, onko patterissa varmasti vikaa (ei sitä uskonut vaikka itse koski patteriin ja huomasi sen olevan tulikuuma). Viidennen kerran toteamisen jälkeen hän vihdoin uskoi ja soitti jonnekin. Korjausmies tulee kuulemma tällä viikolla paikalle katsomaan ongelmaa ja toivottavasti myös tekemään sille jotain. Lieköhän patteri saa sitten kuitenkin sitä perinteistä "valohoitoa" ihmettelyjen kera. Saa nähdä.

Veturimiehet heiluttaa

Unkarin veturimiehet ovat puineet nyrkkiä täällä rautatietyöläisten puolesta. Lakon uhka oli jo voimassa joulukuussa 2007, kun saavuimme Unkariin. Nyt se sitten toteutui pahimpaan saumaan, eli silloin, kun me olimme palaamassa Suomesta talvilomilta. Onneksemme kävi kuitenkin niin, että sunnuntaina lakko oli keskeytetty ja junaliikenne pelasi normaalisti. Kaksi edellistä päivää (perjantai ja lauantai) junamiehet olivat lakossa, kuten myös seuraavalla viikolla maanantaista ainakin torstaihin saakka. Oikeastaan vasta Budapestin lentokentän info-tiskillä selvisi varmuudella, etteivät junat olleet lakossa ja helpotus oli sanoin kuvaamaton. Junien liikkumattomuushan olisi tarkoittanut sitä, että olisi pitänyt yrittää selvitellä vaihtoehtoisia kulkutapoja Szegediin (bussi, taksi, jotain muuta). Sinänsä lakkoon ei ole hirveästi kommentoitavaa, vaikka asia meitä koskettikin merkittävästi. 10 prosentin palkankorotusvaade ja 1400 dollarin kertakorvaus jokaiselle työntekijälle oli ollut kuulemma syynä lakkoon, koska osa valtiollisesta yhtiöstä (rahtiliikenne ilmeisesti) oltiin myyty yksityiselle omistajalle. Satunnaiset lakkoilut eivät tule kuulemma loppumaan vieläkään, koska työnantaja ja työntekijät eivät ole päässeet yhteisymmärrykseen. Mielenkiinnolla jäämme odottamaan tulevaa. Huvittavaa tässä tapauksessa on kuitenkin se, että TV:ssä haastateltu ammattiyhdistysliikkeen johtaja ei ollut tietoinen lakoista niiden tullessa voimaan. Tiedotus pelaa...

Viikko talvilomilta palaamisen jälkeen on mennyt jälleen kerran joutuisasti. Aika menee nopeasti touhutessa Aapon kanssa. Sen verran viikolla on kerennyt tapahtumaan, että olemme taistelleet asuntomme Aapon huoneen oikuttelevan lämpöpatterin kanssa. Se kun meinaa olla tulikuuma siitä huolimatta, mihin suuntaan termostaattia vääntää. Patterin ollessa tulikuuma huone on kohtuullisen lämpöinen illan ja yön aikana. Ajatuksiin tuli myös sellainen, että kuuma huone voi heikentää Aapon unia (Suomessa terveydenhoitaja oli maininnut, että huoneen pitäisi olla viileä). Lisäksi ison kaasulaskun jälkeen halusimme pienentää lämmitystä, mutta tämä huoneen patteri näyttää ainakin pistävän asiassa vastaan. Koska emme halua maksaa turhasta lämmityksestä, ilmoitimme rikkoutuneesta termostaatista vuokranantajalle olettaen, että sieltä tulee hyväksyntä korjauksen tarpeeseen ja korjauksen järjestämiseen. Yllätykseksemme vastauksena tulikin, ettei termostaatti voi olla rikki, koska muut asunnon patterit toimivat normaalisti (ja koska vuokranantajan isä sanoo, ettei termostaatti voi olla rikki). Kumma kyllä, mutta vastausta piti ihmetellä useampaan otteeseen ja nauraa päälle. Asunnon lämmitys on vesikiertoinen, joten ainakin minun maalaisjärjen mukaan patteri olisi kylmä, jos termostaatti toimisi oikein ollessaan pois päältä estäen lämpimän veden pääsyn patteriin. Asia ei jäänyt sikseen, vaan päädyin lähettämään uutta sähköpostia vuokranantajalle asiasta. Jännityksellä jään odottamaan, mitähän kummallista saan seuraavaksi vastauksena.

Edellisessä blogimerkinnässä kirjoittelin hieman EU-maksusta. Se oli mennyt jopa perille ja ilman ongelmia, joten siitä pitänee nostaa peukkua ylös EU:n rahaliikenteen toimivuudelle. Jatkossa rahaa tullaan kuitenkin myös siirtämään forintti-tilille, josta menee sitten oma siirtomaksunsa. Tämä joudutaan tekemään sen vuoksi, että verotukseni siirtyy Unkariin vuoden 2008 alusta. Näin ollen Unkarin veroviranomaisille pitää siirtää kolmen kuukauden välein ennakonpidätykset palkasta. Summat ovat vielä auki, mutta veroprosentti tulee olemaan 18-40% välillä riippuen tuloista. Sitä ennen pitänee kuitenkin hommata "veronumero" verotoimistosta, jonka avulla veroja maksellaan.

Myös oleskelulupa-asiat alkavat selvitä. Ensi viikolla olisi tarkoitus käydä yrityksen työntekijän ja juristin kanssa visiitillä maahanmuuttovirastossa viemässä tarvittavat paperit, jotta lupa heltiää. Jos (ja kun) jotain on unohtunut, ne pitänee sitten hommata myöhemmin (pieni pessimisti nostaa päätänsä kummasti). Joka tapauksessa asia vaikuttanee lupaavalta ainakin oleskeluluvan osalta, joskin työluvan tarpeellisuus ja heltiäminen ovat edelleen kysymysmerkkiä. Jokaiselta taholta on sanottu, ettei sitä tarvita, mutta uskon vasta, kun saan sen tiedon viranomaisilta. Osittain jääräpää taidan siis olla tässäkin asiassa.

Torstaina vietimme yrityksessä pippaloita. Kävimme syömässä isommalla porukalla "brittiläisessä" John Bull Pubissa, joka lienee huhujen mukaan Szegedin kalleimpia paikkoja. Jotkut ovat sanoneet, ettei paikka ole parhaimmasta päästä, mutta itselläni ei ole hirveästi vertailukohtia Göryä lukuun ottamatta. Pääruoka oli joka tapauksessa herkullista, ja juomaksi otettiin tummaa olutta ja pálinkaa (eräänlainen kansallisjuoma Unkarissa). Lopuksi piti maistaa jälkiruoaksi vielä Unkarilaista pannukakkua, jossa oli vanilja- ja juustokastiketta. Herkullista, joskin jälkeenpäin katsottuna ei vatsan hyvinvointia ajatellen kovinkaan miellyttävää. Unicumia ei tällä kertaa tullut maistettua, vaikka sitäkin näytettiin joihinkin pöytiin tarjoiltavan :) Kaikin puolin ilta oli mukava, kun pääsin myös tutustumaan Unkarilaisiin työntekijöihin paremmin, koska en ollut heidän kanssaan aikaisemmin kovin paljon keskustellut tilaisuuksien loistaessa poissaolollaan. Englantia pitäisi harjoitella edelleen, mutta pikkuhiljaa kieli alkaa taipumaan. Kimi Räikköset ja Mika Häkkiset, hiör ai kam!

Jepujee. Tulipas taas kirjoiteltua vaihteeksi, mutta eipä se mitään. Kaikki hyvin Unkarinmaalla. Aapo kasvaa kovaa vauhtia isoksi pojaksi. Hampaita tulee niin nopeasti, ettei kohta kerkeä laskemaan. Hampaiden vuoksi olemme joutuneet muutamina öinä heräämään Aapon itkeskelyyn, mutta tämä lienee ohi menevä vaihe. Kunhan Aapo saa pahimmat hammastapaukset puskettua ulos ikenistä niin voidaan itse kukanenkin hymyillä hyvillä mielin. Aapo on myös oppinut antamaan lelukoiralle halin sitä pyydettäessä, mikä on aika hellyyttävää jopa näin yrmyn ukkelin mielestä kuin minä olen :) Jalkapalloakin on jo yritetty jonkin verran potkiskella muutamalla satunnaisella onnistumisella, mutta vielä ei ole Aapon kehonhallinta sillä tasolla, että voisi alkaa naapurin seinää paukuttaan pallolla. Iskällä on kuitenkin odotukset korkealla!

Lopuksi sen verran mainintaa, että talvilomakuvat ovat päivitetty kuva-albumiin, joten sieltä voi käydä katsastamassa hieman uusia otoksia. Tarkoituksena olisi laitella myös tänne blogiin muutama hauska videopätkä Aapon kävelyharjoittelusta ja muustakin temmeltämisestä. Voi olla, että tämä jää vain haaveeksi jos nettiyhteyden siirtokapasiteetti ei riitä. Mokkulat alas, laajemmat kaistat ylös!