Korvaongelmia jälleen

Täältä on taas raportoitavana korvaongelmia. Aapo on heräillyt muutamana yönä ja ollut vähän itkuinen. Nukkumaan on kuitenkin saatu pienen rauhoittelun jälkeen. Koska emme olleet varmoja, onko Aapolla korvat kipeänä taas, saimme työkaverin vaimon avustamana kyydityksen eräälle yksityisen lääkärin vastaanotolle. Vastaanotto oli aika erikoisessa paikassa kerrostalon alakerrassa, eikä siitä olisi suoraan pystynyt edes päättelemään, että ko. paikassa on vastaanotto. Noh, jotta asia ei liian yksinkertaisesti menisi niin paikan lääkäri ei sitten suostunut, halunnut tai jaksanut Aapon korvia tutkia vaan passitti meidät suoraan "valtiolliseen" lastensairaalaan. Maksua hän ei kuitenkaan perinyt, eikä suostunut englantia puhumaan. Onneksi oli sentään mukana unkaria osaava henkilö. Lastenlääkärissä meni odotellessa jonkin aikaa, mutta pääsimme lääkärin puheille pian. Taaskin tuli todettua, että paikallisen henkilön mukana olo oli enemmän kuin tarpeen. Lääkäri katsoi Aapon korvat aika pikaisesti ja totesi, että putket ovat paikallaan ja korvissa on "jotain". Koska piti tulkata englanninkielellä työkaverin vaimon välityksellä, ei oikein tullut selväksi, mitä tuo korvissa oleva "jokin" on. Antibioottikuuri Aapolle joka tapauksessa määrättiin ja uuden vuoden päivänä olisi tarkoitus mennä jälkitarkastukseen ja mahdollisesti Aapon korvista yritetään sitten imeä ylimääräiset vaikut yms. tulehdusta aiheuttavat nesteet pois. Antibiootin pitäisi olla lääkäreiden mukaan tehokasta, joten senkin pitäisi auttaa tulehdukseen. Apteekissakin piti käydä ensimmäistä kertaa hakemassa reseptilääkettä. Ensimmäinen yritys ei onnistunut, koska apteekista ei löytynyt kyseistä lääkettä. Toisella yrityksellä lääke sitten löytyi, mutta oli yllätykseksemme jauhemuodossa, jota ei yleensä Suomessa tapaa. Veteen sekoitettuna lääke kuitenkin näytti menevän Aapon suusta alas...

Paperihommat meni lääkärissä kohtuullisen hyvin. Passin ja eurooppalaisen sairaanhoitokortin näyttäminen riitti ja Suomen valtio maksaa ilmeisesti tämän johdosta nyt sitten hoitokustannukset (koska kyseessä oli akuutti tilanne). Aluksi meille sanottiin, että joutuisimme maksamaan käynnistä 12 000 forinttia, eli noin 48 euroa, mutta loppujen lopuksi ei tarvinut maksaa mitään ja hyvä niin. Euroopan Unioni taitaa sittenkin toimia! Nähtäväksi jää, miten tuo seuraava lääkärireissu meiltä sitten velotetaan. Vaikka itse joutuisikin maksamaan, niin rahathan joka tapauksessa saisi vakuutusyhtiöstä takaisin. Eurooppalaisella sairaanhoitokortilla homma näytti menevän paremmin kuin hyvin ja toivottavasti homma toimii jatkossakin samalla tavalla.

No, mutta se lääkäristä ja Aapon korvista. Kävimme ostamassa Aapolle Tesco-tavaratalosta kävelykärryn, jolla Aapo voi harjoitella kävelemistä. Ensikosketukset kärryyn ei aivan onnistuneet ja vauhtia tuli vähän liikaa sillä seurauksella, että Aapo kaatuili koko ajan. Mutta tänään meni jo vähän paremmin, kun pistimme "kapuloita rattaisiin" jarruttelemalla Aapon vauhtia. Kohta kärryttely sujunee varmaankin jo Aapolta ihan yksikseen.

Tänään asentelimme myös yläkertaan meneviin portaisiin turvaportin, ettei Aapo pääse konttaamaan yläkertaan. Aikaisemmissa kuva-albumin kuvissa portti on ollut jo näkösällä, mutta varsinainen paikalleen asennus tapahtui vasta tänään, koska jouduimme poraamaan seinään reikiä ja sopivaa poraushetkeä ei ollut aikaisemmin tullut vastaan (Aapo pelkäsi poran ääntä kovasti). Kun portti oltiin saatu asennettua paikoilleen, portti alkoi kiinnostamaan Aapoa samantien ja pitihän sinne mennä roikkumaan. Välillä innostuksessa pikkumiehellä unohtui pitää portista kiinni sillä seurauksella, että pari porrasta tultiin alas lattialle erinäköisissä asennoissa. Tällä kertaa vältyttiin kuitenkin itkulta, joskin ehkä vähän tuli säikähdettyä jokaisella. Toivottavasti ensi kerralla Aapo hoksaa pitää myös kiinni portista, vaikka hauskaa onkin.

Kävimme tänään kaupungilla kävelyllä ja syömässä Vigorá-nimisessa kahvilassa kermavaahtoannokset ja lattekahvit. Kahvila oli aika iso, eikä samanlaisia paikkoja löydy Oulusta lähimainkaan. Tarjoilu pelasi hyvin pöytiin ja paikalla oli aika paljon ihmisiä. Annos kahvin kanssa maksoi yhteensä noin 3-4 euroa, joten oli aika halpaa. Lisäksi kun kermavaahtoannokset olivat aika suuret, niin meinasivat jäädä syömättä, mutta perinteiseen tapaan mitään ei pöytään jätetty. Kyseisessä kahvilassa pitää käydä toistekin, kun siellä näytti olevan myös juomavalikoimat aika kattavat drinkkien suhteen.

Huomenna olisi tarkoitus mennä uuden vuoden aaton kunniaksi syömään McDonaldsille jotkin ateriat. Tarkoituksena oli, ettei roskaruokia täällä syödä, mutta jos sitä nyt uuden vuoden kunniaksi yhden kerran kävisi. Huomenna pitää mennä töihin vielä aikaisempien suunnitelmien vastaisesti, koska lääkärireissulla meni useampi tunti ja näin ollen työaikaa. Tarkoituksena oli myös mennä illemmalla kyläilemään työkaverille uutta vuotta juhlistamaan.

Mutta nyt on taas aika lopettaa. Paljon on kerennyt muutamassa päivässä tapahtua.

Joulun satoa ja uuden vuoden odotusta

Tervehdys taas. Joulu on nyt takana päin täällä Szegedissä ja sen huomaa katukuvasta - keskuspuistossa olevan joulutorin purkaminen aloitettiin melkeimpä heti Tapaninpäivänä. Tänä aamuna töihin kävellessä kojuja oli purkamassa useampi ukkeli heti kerralla ja iltapäivällä kotosalle marssiessa puolet torikojuista oli saatu jo vietyä pois. Tehokasta, sanoisin! Saa nähdä, pystytetäänkö vuoden vaihdetta varten sitten jotain muuta kyseiseen puistoon, sinne kun näyttää suurimmat juhlatapahtumat sijoittuvan. Jotain tapahtumaa keskustassa pitäisi kuuleman mukaan olla, mutta laajuudesta ei ole mitään hajua.

Olemme päivittäneet Joulun ajan kuva-albumia "Joulu 2007", josta löytyy kuvia niin aatolta kuin Joulupäivältäkin. Sen verran kuvista tarinaa, että kävimme Joulupäivänä Szegedin votiivikirkossa piipahtamassa työkaverin, hänen vaimonsa ja lapsensa kanssa. Kirkossa oli hieno tunnelma ja taustalla soi kirkkomusiikkia hiljaisella äänellä. Muutama muukin ihminen oli saapunut paikalle, mutta kirkko oli niin iso, että väkisilläkin tuli hieno tunnelma. Lisäksi kun Aapo hoksasi kivat kaiut niin alkoihan se älämölö sitten tietysti! Kirkkoon tutustumisen jälkeen käveltiin sitten vieressä olevan rakennuksen käytäviä pitkin ja katsottiin Szegedin kuuluisien henkilöiden seinäpotretteja. Niin ja viimeisenä tietenkin piti käväistä eräällä aukiolla katsomassa "Kultaisen Jalkapallojoukkueen" patsasta, kun Pasi sen tiedon oli kaivanut netistä (patsaasta löytyy kuvia kuva-albumista). Sen verran taustaa patsaasta, että kyseinen Kultainen Joukkue oli voittamaton lähes kolmen vuoden ajan 1950-luvulla ja joukkueessa pelasi edesmennyt maineikas pelaaja nimeltä Ferenc Puskás.

Uusi vuosi on siis tulossa ja sitä mukaa uudet kujeet. Huomenna lauantaina pitänee mennä tekemään töitä toimistolle, kun olisi tarkoituksena ottaa maanantai vapaaksi. Käytäntö on se, etteivät Joulu- ja uuden vuoden aatot ole arkipäiville sijoittuvina vapaita vaan työpäiviä. Näin ollen ne pitää tehdä sisään, jos haluaa pitää vapaata kyseisinä aikoina. Itse uutta vuotta emme tuskin tule kummemmin juhlimaan, kun Aapo menee nukkumaan aikaisin illalla. Ehkäpä juomme taas (jouluaaton tapaan) Hannan kanssa lasilliset samppanjaa ja katsomme telkkaria myöhään yöhön. Rakettien pauke ja juhlijoiden äänet tulevat varmasti pitämään meidät hereillä, kun asunnon äänieristykset eivät ole mitenkään hyvät ja asunto sijaitsee keskustassa. Ehkäpä takapihan parvekkeelta saattaisi muutama hieno rakettikin näkyä, joten pitänee olla silmä tarkkana.

Kellemes Karácsonyt!

Joulu kolkuttelee ovella ja lahjojakin on jo keretty jonkin verran availemaan (Aapo siis availlut). Hanna valmisti hyvää jouluruokaa, jota söimme äskettäin: kermaperunoita, paistettua kalkkunaa ja kasviksia. Yksi kynttiläkin palaa keittiön pöydällä, kun Hanna kävi eräästä kivasta pikkuliikkeestä ostamassa kauniin, punaisen kynttilän ja alustan sille. Aapo ei ole vielä tajunnut, että vietetään joulua. Mutta eipä tuo itsestäkään niin hirveän jouluisalta tunnu. Syynä varmaankin se, että ystävät ja sukulaiset ovat kotimaassa ja me täällä kaukana keski-euroopassa. Luntakaan ei juuri ole kuin tienposkissa hieman peittämässä mutaisia pientareita.

Joulua on valmisteltu hyvin vähän. Näin itseasiassa oli alkuperäinen tarkoituskin. Isossa Tesco-tavaratalossa piipahdettiin kuitenkin bussilla "jouluostoksilla" ja mukaan tarttui iso läjä suklaata ja muuta naposteltavaa. Kauppaan oli saapunut muutama muukin unkarilainen ostoksille, joten lastenrattaiden ja kauppakärryn kanssa kulkeminen oli välillä vähän vaivalloista. Mutta ulos selvittiin ja kotiakin päästiin takaisin kohtuullisen helposti (varauduimme vähän paremmin edelliseen kertaan nähden ottamalla mukaan reppuja ja kasseja). Paluumatka bussilla ei sujunut kuitenkaan kovin nopeasti, kun ilmeisesti joululiikenne oli alkanut ja ruuhkat olivat melkoiset Szegedin pääkadulla. Kävellen olisit jo perillä, olisi voinut sanoa. Mutta kun bussikuskikin vielä veloitti kolmen lipun verran kahden sijaan (pieniä kielimuuriongelmia) niin bussillahan mentiin ja melkein kotiovelle saakka.

Tiramisuleivokset kävimme myös ostamassa paikallisesta konditoriasta. Maku oli ehkä liian makea meidän suuhumme, mutta halpaa oli. Leivokset tulivat maksamaan noin 2 euroa, mikä vastaavista olisi Suomessa maksanut ehkäpä luokkaa 5-8 euroa. Ensi kerralla pitänee kuitenkin valita jotain muuta kuin Tiramisu-leivoksia ja opetella sanomaan unkariksi, että otetaan leivokset mukaan (konditoria-täti luuli, että jäämme syömään leivokset paikan päälle).

Mutta lopetellaampa taas vähäksi aikaa ja siirrytään lahjojen aukomiseen, kunhan Aapo herää. Yritämme napsia kuvia joulunvietosta täältä ja pistämme niitä taas piakkoin teidän katseltavaksi. Niin, ja jos joku ei tiennyt, mitä otsikossa oleva tarkoittaa niin: Rauhallista Joulua!

Valoa kansalle!

Muutama päivä on taas vierähtänyt edellisestä blogimerkinnästä. Joulu on kohtapuoliin ovella, emmekä ole vielä ostelleet mitään jouluhärpäkkeitä. Tarkoituksena olikin itse asiassa olla ostamatta joululahjoja, näin sovimme Hannan kanssa. Suomesta lähtiessämme saimme tarpeeksi lahjoja kannettavaksi (tai itse asiassa rahtifirma sai), joten eiköhän niillä pärjätä täällä sen verran, että yksi jouluaatto saadaan läpi. Hanna tosin uhkaili yhden kynttiän ostamisella kaupasta, joten se suotakoon.

Toissa iltana nukkumaan mennessä sattui pienehkö "haaveri" sähköjen kanssa. Yöpöydän lamppu otti ja tupsahti iloisesti valaisten koko huoneen ja sen jälkeen menikin koko asunto pimeäksi. Hetken kerkesi jo hätä tulla, että meniköhän tässä koko talo vai peräti kaupunginosa pimeäksi, mutta ei sentään. Pienen hetken pimeässä pähkäillessä muistin vuokranantajan ohjeet, miten sähkökatkoksien yhteydessä tulee toimia (niitä kun kuulemma voi sattua useasti). Eikun asunnosta ulos ja mittarikaapille tarkistamaan sulaketta. Sehän oli kuin olikin pompannut pois paikoiltaan ja saimme sentään valot takaisin. Sen jälkeen tulikin sitten pieni hiki päälle, kun mikään muu sähkölaite asunnossa ei pelannut. Taas meni asiaa pohtiessa ja Hanna huomasi asunnon yläoven päällä sulakerasian, josta oli myöskin pompannut yksi vipu väärään suuntaan. Se kun saatiin kytkettyä niin jo alkoi taas tulla valoa kansalle ja laitteet toimia. Selvittiin siis säikähdyksellä - meillähän kun ei ole asunnossa mitään kotivakuutusta, jos joku laite tms. sattuisi rikkoutumaan. Omistaja tosin sanoi, että laitteiden rikkoutuessa hän ostaisi uuden tilalle. Mitenkähän liene olisi suhtautunut pienen virtapiikin aiheuttamaan koko kämpän laitteiston rikkoutumiseen. Jännä homma, että näinkin pieni asia (lampun palaminen) voi pistää koko asunnon pimeäksi?

Mitähän sitä muuta. Hanna on vieraillut työkaverin vaimon kanssa markkinoilla ostamassa possun- ja kananlihaa sekä kananmunia. Possunliha oli ihan maukasta ja rahallensakin sai hyvin vastinetta. Esimerkiksi noin kaksi kiloa kanan rintafilettä maksoi noin 2000 forinttia, eli 8 euroa. Hanna ja Aapo ovat viettäneet aikaansa työkaverini vaimon ja lapsen kanssa. Tänään Hanna ja Aapo menivät esimerkiksi ihan yksikseen kyläilemään paikallisliikenteen bussilla, mikä oli Hannalta ihan hyvä veto. Siitä se lähtee ja kylässä voi käydä useamminkin!

Töissä menee ihan mukavasti, jos jotakuta kiinnostaa tietää. Työ- ja oleskelulupa-asiat ovat vähän pimennossa, kuten myös verotusasiat. Viimeisien tietojen mukaan oleskeluluvan osalta pitäisi käydä aukaisemassa pankkitili unkarilaisessa pankissa, jotta viranomaiset tietävät minun pystyvän elättämään itseni ja perheeni täällä. Lisäksi pitäisi hankkia eräänlainen "osoitekortti", joka todistaa meidän asuvan kaupungissa. Hajuakaan ei tosin hirveästi ole, mistä kyseisen kortin saa. Pankkiinkaan ei hirveästi huvittaisi mennä, kun viime kerralla jouduimme odottelemaan yli tunnin, vaikka asiakkaita ei juurikaan ollut. Lisäksi piti pomppia tiskiltä toiselle, kun kukaan virkailijoista ei puhunut (tai ei halunnut puhua) englantia. Lopulta sitten löytyi englantia osaava virkailija, joka tarjosi useamman vaihtoehdon tilin avaamiseen. Lopputuloksena oli kuitenkin se, että kävelimme pankista ulos ilman tiliä, kun ei ollut varmuutta tilin tarpeellisuudesta. Nyt sitä siis ilmeisesti tarvitaan, joten toista pitkähköä pankkireissua odotellessa...

Mutta eiköhän nämäkin asiat selviä aikanaan, vaikka välillä vähän asian epäselvä tilanne häiritseekin. Luonne kun on minulla ja Hannalla sellainen, että asiat pitäisi järjestyä nopeaan tai olla parhaimmillaan jo selviä ennen kuin edes jotain aletaan tekemään.

Taru avainten herrasta

Frodo Reppuli ja kaverit kiipesivät ylös kohti Mordor-vuoren huippua tarkoituksenaan tuhota voimallinen sorm...avainnippu. Noh, tarkoituksena ei todellakaan ole kirjoittaa Taru Sormusten Herra -kirjallisuutta uusiksi, vaikka mieli kyllä tekisi. Ja aiheena voisi olla tarkemmin ottaen avainnippu ja unkarilaiset lukkosysteemit. Täällä päin olisi nimittäin Abloyn lukkojärjestelmille käyttöä! Tällä hetkellä asuntoon ja muihin talon oviin löytyy yhteensä seitsemän avainta, joita jokaista pitää käyttää omaan lukkoonsa. Liikenneturvakeskuksen sanoin: "Vaikeaa. On vaikeaa." Kauan meni ennen kuin alkoi hahmottamaan, mikä avain sopii mihinkin lukkoon. Kaiken lisäksi kun lukot pyörivät vasemmalle ja oikealle ympäri useamman kierroksen niin voi sitä avaimilla vatkaamisen määrää, kun yritään kavuta etuovelta asunnon ovelle! Kaiken lisäksi kun ovet avautuvat suomalaisiin vastaaviin verrattuna sisäänpäin, niin kovasti kaipaa kotimaan ratkaisuja. Mutta sopeuduttava on, koska epäilen, etteivät unkarilaiset välttämättä ole yhtä halukkaita vaihtamaan tutuksi tulleita lukkojansa :-) Onhan monen eri lukon käytössä kuitenkin omat puolensakin; turvallista pitäisi olla kun rosmot joutuvat tiirikoimaan useamman lukon ennen sisätiloihin pääsyä. Lisäksi meidän tapauksessa pihalle pääsykin on periaatteessa mahdotonta, koska portti estää pääsyn ulos ilman avaimia. Eipähän jää avaimet vahingossa sisälle...

Muita omituisuuksia on kerennyt myös jo havaitsemaan. Kaupassa ostoskassit ovat hyvin pieniä verrattuna suomalaisiin kauppoihin. Pusseja kertyy isompien ostoksien kanssa monia kappaleita. Toisaalta kaupat kyllä tarjoavat omia isompia "kestokasseja", jotka maksavat sitten oman hintansa. Oma myyntikikka tämäkin, jos tarkemmin ajattelee. Kaupoista myös sen verran, että täällä makkarat ja muut herkut myydään mielestäni aika pienissä pakkauksissa. Suomessa kaikki on kokoa "perhe" tai muuten vain "gigasuper". Täällä esimerkiksi leikkelemakkarat myydään pienissä 80-90g paketeissa. Tankomakkaraa kyllä saa ostettua lihatiskiltä, mutta ainakin toistaiseksi ostokset täytynee tehdä valmispaketeilla heikohkon Unkarin kielen vuoksi. No, mitähän sitä muuta. Ainiin, harvemmat kaupat ovat myöskin suunniteltu siten, että niihin pääsisi lastenrattailla sisälle. Ovet ovat kapeita ja kaupan ollessa useammassa kerroksessa ei ole puhettakaan, että ylä- tai alakerrokseen pääsisi rattailla. Hissitkin kun ovat aika harvinaisia niin esimerkiksi Jyskissä käydessä Hanna ja Aapo saivat takaoven kautta tavarahissikyydityksen alakertaan. Hoituihan se homma kyllä näinkin!

Mutta eiköhän tässä ole taas vähäksi aikaa mutusteltavaa. Aapo kolisuttelee kaappeja, vetelee kattiloita kaapeista, konttaa jalkapallon perässä olohuoneessa ja välillä vähän muuallakin. Kiirettä siis vähän pitää perässä pysymisen kanssa. Loppuun Aapon viesti lukijoille:,.jjjjjjjjjjjjjjjjjj ghfcdslöi9o0ooiyuyj. Niin kerta.

Unkari kuittaa!

Tervehdykset Unkarista näin heti kättelyyn! Perille on päästy onnellisesti ja takana on reipas viikko elämää Unkarin maan kamaralla. Kerrottavaa on varmasti paljon ja jotain saattaa jäädä mainitsemattakin, mutta kyselkää Te lukijat ihmeessä, jos jotain tulee mieleen, niin yritetään vastailla! Valitettavasti emme ole pystyneet aikaisemmin mitään kirjoittelemaan täältä, kun saimme nettiyhteyden vasta eilen lauantaina. Linjat ovat olleet kuumina siitä lähtien Skypen ja Mesen osalta.

Tosiaan reissuhan alkoi Itsenäisyyspäivänä 6.12.2007. Lähdimme Oulunsalon lentokentältä kello kaksi päivällä ja saavuimme Budapestin lentokentälle noin kuuden aikaan paikallista aikaa. Lentomatka meni itsessään aika hyvin. Aapo nukkui Oulunsalo-Helsinki välisen lennon ja heräilikin vasta sitten lentokentälle saavuttua. Helsinki-Vantaan lentokentällä suunnistimme sitten pienen kakkavaippa-session jälkeen ulkomaan terminaaliin, jossa Aapo haukkasi vähän välipalaa. Kerkesimmepä itsekin siinä vaiheessa vähän huokaista helpotuksesta, että lento oli mennyt hyvin ja korvat eivät rassanneet Aapoa. Lento Budapestiin meni myöskin ihan hyvin, joskin osan matkaa Aapo oli hereillä ja ehkä hieman levoton. Tarpeeksi sinnikkään yrittämisen jälkeen pikkumies nukahti jälleen. Isä ja äitikin saivat sitten syödä lentokoneessa tarjoillun aterian hyvillä mielin.

Budapestin lentokentältä lähdimme sitten bussilla kohti Köbanya-Kispestin juna-asemaa. Bussimatka tuntui paljon pidemmältä kuin viime kerralla. Ehkä osittain syynä oli se, että tiesimme mitä odottaa ja Aapokin kun alkoi pikkuisen hermostua bussissa istumiseen, niin aika tuntui odottavasta kovin pitkälle. Vihdoin ja viimein pääsimme asemalle, saimme hommattua junaliput ja odotimme taas lähemmäs tunnin junan saapumista. Jännitystä aiheutti junan tullessa se, miten saadaan kaikki tavarat (matkalaukut, tietokoneet, vaunut, reput) kyytiin. Onneksi juna odotti asemalla sen verran, että saimme kuin saimmekin tavarat sisään muutaman ystävällisen unkarilaisen toimesta. Tavarathan olivatkin sitten pitkin ja poikin junan käytävää, kun niitä ei mihinkään saanut kunnolla mahtumaan (ainakaan Szegediin menevässä junassa ei ole matkalaukuille kunnon säilytyspaikkoja, saatika sitten lastenrattaille). Junan vaunussa sitten kököteltiin 2,5 tunnin matka. Samaan vaunuun sattui yksi nuori unkarilainen poika, joka yllätti meidät ystävällisyydellään. Hän kun huomasi, että Aapolla oli hieman tylsää istua junassa, hän taitteli paperista aapolle pienen jäniksen, jota sitten ihmeteltiin koko porukalla.

Junareissu meni kaikinpuolin mukavasti, joskin pikkuinen jano alkoi jo painaa, kun emme hoksanneet ostaa juomista mistään ennen junaan astumista. Aapo nukkui puolet matkasta ja alkoikin olla jo vähän väsynyt saapuessamme Szegedin asemalle. Kun saimme matkatavarat aseman eteen pienen ähertämisen jälkeen, olikin alhaalla jo vastassa yrityksen eräs henkilö ja suomalainen työkaveri, jotka avustivat meitä tavaroiden kuljettamisessa uuteen kotiimme. Kun kaikki oltiin saatu tuotua asunnolle (joka muuten sijaitsee 3. kerroksessa, eikä hissiä ole lähimaillakaan), heräsi kysymys, että mitä syödään iltapalaksi? Noh, onneksi sitten pienellä opastuksella ja avustuksella saimme tiedon lähellä olevasta 24/7 kaupasta, josta löytyi juomista ja iltapalaa pikkaisen mahan täytteeksi. Aapo saatiin nukkumaan melkeimpä heti, kun Pasi sai kasattua asunnolle tuodun lastensängyn. Lisäksi purimme hieman matkatavaroita, että seuraava aamu ei tulisi aivan yllätyksenä.

Seuraava päivä lähti käyntiin kauppareissulla. Jääkaappiin saatiin pientä täytettä ja Hanna jäi Aapon kanssa kotosalle hommailemaan. Pasi lähti töihin tutustumaan toimistolle ja tapaamaan tulevaa esimiestä. Iltapäivällä lähdimme sitten koko perheen voimin paikalliseen Tesco-tavarataloon bussilla täydentämään puuttuvia taloustarvikkeita ja ruokia. Tesco-tavaratalo on kooltansa aika suuri, joten siellä vierähti aikaa useampi tovi. Sen jälkeen ongelmana olikin, että miten saamme tavarat kuljetettua takaisin asunnollemme. Noh, kyllähän se onnistui sitten, mutta hikeä ja kipeitä lihaksia se vaati. Autoa kun ei ole vielä ja mietinnässä on edelleen, hankimmeko sitä vai emme. Välillä (yleensä kauppareissuilla) tulee mieleen, kuinka auton kanssa kulkeminen olisi helpompaa, mutta jälleen miettii auton hankinnan taloudellista järkevyyttä.

Reipas viikko on nyt siis vierähtänyt ja olemme tutustuneet kaupunkiin ja sen tarjoamiin kauppoihin kiitettävästi. Pakko on ollut käväistä jokaisessa vastaantulleessa kaupassa tutustumassa, mitä siellä on tarjolla. Hintaerot kauppojen välillä ovat huomattavia ja alennukset vaihtelevat satunnaisesti kauppojen välillä, jolloin hyvällä tuurilla voi säästää useamman euron (esin. vaippapaketit). Lähikauppoihin tutustuminen tuo myös sen edun, että saamme mahdollisesti tarvittavat ruoat ja juomat ostettua vähän lähempää, jottei tarvitsisi lähteä suureen tavarataloon etsimään tiettyä tuotetta. Esimerkiksi vettähän täällä ei ainakaan suomalaiset juo raanasta, joten sitä sitten kannetaan pullotolkulla mukana kaupasta kotiin. Ja useampi pullo alkaa jo painamaan kohtuullisesti repuissa ja muovipusseissa.

Kirjoittelua voisi jatkaa vielä enemmänkin, mutta nyt pitänee lopetella. Hanna ja Aapo ovat päiväunilla ja tarkoituksena olisi lähteä kyläilemään toisen suomalaisen työntekijän luokse ja kyselemään lisävinkkejä asumisesta Unkarista. Olemme saaneet heiltä jo aika paljon vinkkejä ja apua elämisen suhteen, joten suuri kiitos heille siitä. Ilman heitä olisi jäänyt suomalaiset kanavatkin pelkäksi haaveeksi (saimme apua satelliittilautasen asentajan tilaamiseen ja asentamiseen). Eilen kävimme markkinoilla ostamassa pottuja ja porkkanoita, jotta saimme ensimmäisen perunaruoan syötyä täällä. Hintataso oli ehkä Suomen tasoa, mutta saattoipa hintaan tulla ehkä vähän ulkomaalaisen lisääkin, ken tietää. Kirjoittelemme lisää taas myöhemmin Unkarin omituisuuksista Suomeen verrattuna. Täältä tähän!

Putkitus takana

Aapon korvien putkitus on nyt takana päin. Operaatio kesti itsessään noin 20 minuuttia, mutta yhteensä aikaa vierähti lääkärissä parin tunnin verran. Aluksi hoitajat kyselivät Aapon tiedot, jonka jälkeen lääkärit laittoivat Aapon korviin puudutteen vaikuttamaan 45:ksi minuutiksi. Niin ja annettiinhan siinä samalla pikkumiehelle myös rauhoittavaa esilääkitystä. Putkitusta ei tehty nukutuksessa, koska Aapo on vielä niin pieni lapsi. Operaatio meni itsessään hyvin ja Aapo oli lääkäreiden mukaan hyvin reipas poika, vaikka nyt vähän itkikin, kun ei pystynyt liikkumaan kapaloissa ja hoitajat pitivät tiukasti päästä kiinni. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja Aapo oli koko päivän iloinen ja leikkisä, kuten normaalisti.

Pistipäs silmään Budapest Sunia luettaessa, että Unkarissa oli ollut rautatietyöntekijöiden lakko jokin aika sitten. Uutisessa mainittiin myös, että protesteja on tulossa tänäkin viikonloppuna ja ensi viikon alkupuolella. Saa nähdä, vaikuttaako tämä matkantekoon Itsenäisyyspäivänä. Seurataan tilannetta ja olemme varmaankin viisaampia ensi viikon puolella. Lakko itsessään oli uutisen mukaan pysäyttänyt liikenteen totaalisesti, joten emme todellakaan toivo, että tämä tapahtuisi siihen aikaan kun olemme Kobánya-Kispestin metroasemalla...

Tänään asenneltiin Skype Hannan vanhempien koneelle, jotta pystytään puhumaan ilmaiseksi sitten Unkarista Suomeen päin. Kaikki te, jotka haluatte meidän kanssa olla tekemisissä muutenkin kuin Mesen kautta, hommatkaahan Skype niin vaihdellaan kuulumisia livenä! Skypen voi ladata ilmaiseksi täältä ja lisäksi pitää hankkia kaupasta mikrofonikuulokkeet, jotka liitetään tietokoneeseen. Meidän Skype-tunnuksemme on pasi.takalo ja hanna.puolakka. Ne kun lisäilee Skypeen yhteystietoihin ja soittaa, niin eiköhän me jossain vaiheessa vastailla puheluihin!

Mutta nyt taas riittää kirjoittelu toistaiseksi. Flunssa on vieläkin päällä ja eilinen pikkujoulukeikka ei kyllä oloa parantanut. Ennen varsinaiselle juhlapaikalle siirtymistä kävimme työporukan kanssa pelaamassa biljardia, heittämässä tikkaa ja visailemassa Trivial Pursuitin parissa Oulun City Biljardissa. Tappioitahan sieltä tuli muilta kuin Trivial Pursuitin osalta, mutta väliäkös tuolla. "Jouluruokaakin" sai sitten loppuillasta navan täyteen, joten ihan kelpo pikkujoulut olivat. Arki alkaa taas ensi viikolla kun pitää suunnistaa töihin. Reissun siirtymisen johdosta teen nyt sitten töitä toistaiseksi maanantaista keskiviikkoon "unkarilaisena" Suomessa.