Muuttohulinaa ja kipeitä korvia

Tässä sitä kirjoitellaan Hannan vanhempien luona blogiin uutta tekstiä. Tiedoksi lukijoille, että matkalle lähtömme on siirtynyt seuraavan viikon torstaille. Syynä on Aapon korvatulehdus, joka ei ole parantunut odotuksien mukaan. Kävimme viime viikon tiistaina ODL:llä korvakontrollissa, jossa todettiin, että vasen korva on vieläkin huonossa kunnossa. Tämän seurauksena Aapon korvaan tehtiin tärykalvopisto ja kaupan päälle saatiin antibioottikuuri. Kovasti olimme siinä uskossa, että nyt se tulehdus vihdoin ja viimein paranisi, mutta toisin kävi. Tiistainen uusi käynti lääkärissä paljasti kuitenkin, että tulehdus ei ollut parantunut ja oli siirtynyt myös toiseen korvaan. Lääkärin suosituksen mukaisesti Aapon korviin laitetaan nyt sitten tuubit perjantaina, joten matkalle ei voida lähteä nyt torstaina. Kaiken kukkuraksi soitto matkatoimistoon paljasti sen, että viikonlopulle ja seuraavan viikon alulle ei ollut saatavilla lentoja, koska kaikki koneet olivat täynnä ja osaan lentoja ei löytynyt jatkolentoja Unkariin. Ainut mahdollisuus siis Itsenäisyyspäivä ja matkanteko alkaa päivällä. Tulemme siis olemaan Szegedissä illalla myöhään, mikä ei helpota pienen pojan kanssa matkustamista.

Oma koti on nyt sitten jätetty taakse. Kirjoitimme vuokrasopimuksen eilen tulevien vuokralaisten kanssa ja he alkavat kärräämään omia tavaroitansa asuntoomme. Tätä ennen on ollut melkoista ruljanssia saada asunto tyhjennettyä. Osa kamppeista varastoon, osa mukaan, osa rahtiin ja osa ylijäämästä muille halukkaille, kun mitään ei saa kuulemma kovin herkästi roskiinkaan heittää kertomatta. Siinä sitä on ollut yhden jos toisenkin tavaran lajittelua! Tavaroitamme varten vuokrattu varastokin kun alkoi jo uhkaavasti pullistella liitoksistaan, niin ei hyvältä näyttänyt. Onneksi juniorina pelatut Tetris-pelit pelastivat jonkin verran tilan aiheuttamia puutteita! Asunto saatiin myös putipuhtaaksi, kiitos Hannan äidin ystävien pienen siivousavustuksen. Ilman heitä kuljettaisimme tavaroita varastoon vieläkin. Kiitos myös Pasin puolelta Makelle ja muille, jotka ovat auttaneet muuttokuormien kasaamisessa ja viemisessä varastoon.

Jotta muutto itsessään ei menisi liian helpoksi, kerkesimme kasata ja paketoida rahtikamppeet valmiiksi hyvällä omallatunnolla ja siinä uskossa, että homma olisi siltä osin kunnossa, kunnes rahtiyrityksen edustaja tiesi kertoa tiistaina puhelimessa, ettei rahtiin saa laittaa mitään palavaa tai räjähdysherkkää. Noh, ei muuta kuin purkamaan kaikki paketoinnit ja teippaukset, jotta aerosolipullot, hajuvedet, käsidesit jne. löydetään ja otetaan pois matkasta. Huhhuijakkata! Onneksi tuli ostettua useampi rulla kullanarvoista pakkausteippiä. Loppujen lopuksi rahtilaatikotkin saatiin kuntoon tänään hyväksyttävillä sisällöillä ja muuttofirma Niemi kävi noutamassa laatikot pois. Nyt sitten vain toivotaan, että rahti todellakin saapuu sitten jossain vaiheessa Unkariin eikä ole levittäytynyt pitkin maapalloa.

Itselläni on ehkäpä ollut liian yksisilmäistä näkökulmaa tähän muuttoon ja lähtemiseen koko ajan. Olen luullut, että kaikki asiat menisivät putkeen ilman ongelmia ja kommervenkkeja. Tähän päivään saakka asiat ovat menneetkin ihan hyvin, mutta pakko myöntää, että välillä tuntuu, ettei muuttoa saada koskaan tehtyä ja olemme vielä Suomessa ensi vuonnakin. Osa porukasta ehkä tätä toivoisikin, mutta Unkariin menemme, vaikka takapuoli edellä! Toivottavasti Aapo kestää nyt perjantaisen tuubituksen ja se parantaa korvat, että voimme hyvillä mielin siirtyä uuteen kotimaahamme. Toivon myös hartaasti, että korvakierre ei jatkuisi Unkarissa. Siellä kun asioiden hoitaminen tulee varmasti olemaan pykälän jos toisenkin verran hankalempaa.

Mutta nyt riittää kirjoittaminen toistaiseksi. Pää on kipeänä ja olo vähän heikohko johtuen liian vähissä vaatteissa pakkasilmassa heilumisesta. Perjantaina olisi tarkoitus mennä vielä hyvästelemään työkaverit firman pikkujouluihin, ennen kuin lähtö tulee. Kyllä elämä tästä vielä voittaa. Voittaahan?

Kuva-albumi luotu

Olen lisännyt muutaman kuva-albumin Picasawebin verkkoalbumeihin. Nyt löytyy myös albumi Aaposta, jonne tullaan jatkossa päivittämään uusia kuvia Aapon kehittyessä. Tarkoituksena olisi myös lisätä muita albumeja, kunhan saadaan napsittua Hannan kanssa riittävästi kuvia. Kuva-albumeihin pääset käsiksi tästä linkistä tai blogin oikeasta reunasta osiosta "Kiinnostavat linkit" kohdasta "Kuva-albumi".

PS. Aapolla on puhjennut kaksi hammasta alarivistöön. Kohta naskaleilla voi alkaa työstämään jotain kovempaakin ruokaa, ettei aina tarvitse syödä soseita. Onneksi hampaiden tulo ei ole ollut mitenkään itkuisaa puuhaa. Lämpöä on toki pikkumiehellä ollut jonkin verran, mutta muutoin hyvin reippasti on päivät menneet.

Tutustumiskäynti suoritettu!

Szegedin vierailu on nyt takana ja olemme päässet takaisin kotimaahan ja omaan kotiin. Tutustumiskäynniltä jäi käteen nippu kuvia, jotka on otettu reissua varten hankitulla Canon Ixus 75 -kameralla. Kuvat näet tarkemmin kun painat edellä olevaa linkkiä tai oikealla valikossa olevaa "Kuva-albumi" -linkkiä. Sanonta "kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa" pätee tässäkin tapauksessa, joten toivottavasti Te lukijat saatte edes jonkinmoisen käsityksen siitä, millainen paikka Szeged on! Kirjoitetun tarinan lukeminen kun ei välttämättä anna parasta käsitystä siitä, miten asioita koemme. Yllä näkyy mielestäni ehkäpä reissun hienoin kuva, jonka saimme napattua kävellessä kaupungilla iltahämärässä.

Reissumme alkoi siis maanantaina 12.11.2007 Oulunsalon lentokentältä Helsinki-Vantaan vastaavalle. Lento oli aikataulussaan ja saimme näin ollen riittävästi aikaa koneen vaihdon suorittamiseen. Pikaisen passintarkistuksen jälkeen jäimme odottelemaan Malevin lentokoneen lähtemistä Budapestiin.

Saavuttuamme Budapestin Ferihegy 2 lentokentälle hyppäsimme melkein samantien bussiin numero 200, joka vei meidät Köbánya-Kispestin metroasemalle. Bussimatkalla pisti silmään tiuhaan rakennetut, pienet, "hökkelimäiset" talot, jotka olivat rappautuneet heikkoon kuntoon. Suurinta osaa rakennuksista koristi myös yksi jos toinen graffitti. Bussimatka päättyi onnellisesti metroasemalle, joskin jossaain vaiheessa matkaa alkoi tuntua siltä, että olisiko meidän sittenkin pitänyt jäädä edellisellä pysäkillä pois. Onneksi viimeisellä pysäkillä bussin kaijuttimista kuului myös englanninkielinen ilmoitus päätepysäkille saapumisesta. Metroaseman sisällä kävely oli tottumattomalle järkyttävä kokemus: kerjäläisiä käytävien varressa ja laitapuolen kulkijoita ryyppäämässä kaljaa. Kuten työkaverini sanoikin hyvin, on ihmeellistä ettei tähän "Unkarin porttiin" ole panostettu sen kummemmin vaan paikan annetaan olla tällisessa kunnossa. Paikalliseen tarjontaan ja ihmisiin tarkemmin tutustumatta kiiruhdimme Hannan kanssa nopeasti Junalippuja myyvään toimistoon, josta saimme pienten kieliongelmien jälkeen tilattua 2. luokan liput meno-paluuna. No, tarkoituksena oli kylläkin ottaa vain yhdensuuntainen lippu ja 1. luokassa, eli tilanne ei siis mennyt aivan putkeen. Pääasia, että liput saatiin käteen ja oikeaan hintaan. Ensi kerralla asia pitää hoitaa paremmin, kun Aapokin on mukana. Ennen Szegediin lähtöä jouduimme vielä odottelemaan seuraavaa junaa noin tunnin verran, koska edellinen oli kerennyt sopivasti lähteä muutamaa minuuttia aiemmin. Koska ensikertalaisena ei huvittanut juuri lähteä tutkimaan metroaseman kauppoja niin päätimme viettää aikamme laiturilla tutkiskellen vähän ympäristöä.

Szegediin saapuminen pelasti epämääräisen mielikuvan muodostumisen Unkarista. Reissaamista oli tällä hetkellä takana vajaat 8 tuntia. Kaupungin yleisilme keskustassa oli hieno (kauniita rakennuksia, ei suttuisia paikkoja ja graffitteja siellä täällä). Hotellille saavuttuamme saimme varaamamme huoneen, joskin respan täti ei oikein tykännyt, kun kerroimme jättäneemme Aapon pois matkasta. Ilmeisesti lastensängyn laittamisesta huoneeseen oli aiheutunut sitten turhaa työtä. Hotellihuone oli hieno kolmen tähden hotelliksi. Huonekorkeutta oli reippaasti, mikä oli aika poikkeuksellista verrattuna suomalaisiin hotellihuoneisiin. Kylpyammeen käytöstäkään ei selvitty ilman ongelmia, koska Hannan ensimmäisen illan suihkureissu alkoi hieman kangerrellen: hanasta tuli muutaman minuutin ajan vain ruskeaa, ruosteista vettä. Tämä taitoi johtua siitä, ettei huoneessa oltu asuttu pidempään aikaan ja näin ollen siivoaminen ja huoneiston tarkistuskin oli jäänyt ylläpidolta tekemättä. No, eipä tästä kuitenkaan käyty valittamassa respassa, kun asialle tuskin olisi mitään tehty. Vessanpönttökin aiheutti erikoisuudellaan hymähdyksiä. Suomalaisesta wc-pöntöstä poiketen unkarilaisissa versioissa on eräänlainen tasanne, johon "tavara" jää odottelemaan huuhtelua. Mitähän lie insinöörit aikoinaan ajatelleet suunnitellessaan tuollaista pönttöä? Olisikohan tällä jotain tekemistä oman suolentoiminnan tarkastamisen kanssa kenties?

Kaiken kaikkiaan reissusta jäi positiivinen maku, vaikka alku olikin järkytys. Tämä johtui lähinnä siitä, ettei itsellä ole kokemusta matkustamisesta kovinkaan paljon. Ne matkustuskerrat, jolloin muualla maapallon kolkissa on käynyt, ovat olleet kohtuullisen "hyvätasoisia" maita tai sitten viimeisteltyjä turistirysiä. Szegedin kaupunki vaikutti maantieteellisesti katsottuna hyvin pitkälle samantyyliseltä kuin Oulukin. Kaupunki sijoittuu Tizsa-joen kummallekin puolelle ja asutuskeskukset levittäyvät laajalle kaupunkin ympäristöön. Tori löytyy molempien kaupunkien keskustan kupeesta ja ydinkeskusta sisältää kaupungin hienoimmat liikkeet. Tavaratalot ovat ehkäpä poikkeus Ouluun verrattuna, koska ne sijaitsevat hieman kauempana keskustasta. Näihinkin paikkoihin kulkee kuitenkin myös bussit, onneksi. Bussiliikenne on toimivaa ja aikataulut sisältävät runsaasti vuoroja kulkemista varten.

Kieliongelmia oli jonkin verran Unkarilaisten ihmisten kanssa kommunikoinnissa. Yrityksen työntekijät puhuivat sujuvaa englantia, mikä ei sinänsä ollut yllätys. Kaupoissa ei juuri englantia puhuttu, mutta osa ihmisistä osasi ainakin kuunnella. Pankissa käydessä tapahtui huvittava tilanne: meidät ohjattiin neljälle eri pankkivirkailijalle kunnes saimme vihdoin ja viimein englantia osaavan virkailijan. Jokainen näistä virkailijoista kyllä osasi englantia välttävästi ja ymmärsivät minun tarpeen (tilin avauksen), mutteivat ilmeisesti halunneet riskeerata mitään tilin avauksen kanssa. Näinkin voi siis tapahtua, mutta Suomessa varmaan tilanne olisi mennyt jonkin verran paremmin, ainakin pankkiasioita hoitaessa. Oma kielitaito tökki kovasti alussa, mutta alkoi pikkuhiljaa paranemaan reissun loppua kohden. Ehkä kun osaa heittää pois turhan miettimisen ja antaa sanojen vain tulla, niin puhuminenkin alkaa luistamaan paremmin. Sanavarastoa pitäisi kartuttaa englannin osalta ja opetella myös paikallista kieltä, ettei kaupoissa tarvitsisi käsimerkeillä kommunikoida. Tässä on siis minulle ja Hannalle yksi iso tavoite vuoden ajaksi.

Reissulla kävimme myös tutustumassa tulevaan asuntoomme. Tarkoituksena oli alunperin käydä katsomassa kolmea asuntoa, mutta sähköpostitse keskusteltaessa oli tapahtunut informaatiokatkos, jonka vuoksi Unkarin päässä oltiin siinä ymmärryksessä, että haluamme isoimman asunnon. Näin ollen emme siis käyneetkään katsomassa kuin aiemmin mainittua 120m2 asuntoa. Asunto oli kyllä melkoisen iso. Kalusteet olivat suurimmalta osalta hienoja, joskin mikroaaltouuni taisi olla vuodelta miekka ja kypärä. Lisäksi, koska asunto on kahdessa kerroksessa (alakerta ja ullakko), tarvitsemme asunnon portaisiin lapsiportin, ettei Aapo aiheuta kulkemisellaan ylimääräisiä sydämenlyöntejä. Tästäkin piti keskustella vuokranantajan kanssa, että sen hommaaminen on ok. Portin, pinnasängyn ja syöttötuolin kävimme tilaamassa paikallisesta lastentarvikeliikkeestä, josta tulee sitten lasku myöhemmin. Lopputuloksena voi sanoa, että asuntoon mahtuu vieraita taatusti isompikin porukka, joten ei muuta kuin matkalippuja varailemaan!

Muutto tapahtunee näillä näkymin 28-29.11.2007 välisenä aikana. Ensi viikolla minulla on viimeinen työviikko, jolloin yritämme saada muutto- ja rahtiasiat kuntoon. Marraskuun viimeinen viikko minulla on vapaata, jotta saamme viimeisetkin asiat hoidettua Suomen päässä. Asuntomme pitää olla tyhjennettynä ennen lähtöä, jotta vuokralaiset pääsevät muuttamaan omia tavaroitaan. Muutto Unkariin suoritetaan periaatteessa samanlaisella reissulla kuin tutustumiskäynnilläkin. Minä, Hanna ja Aapo suuntaamme kohti Szegediä ensin lentäen Budapestiin ja sen jälkeen junalla kulkien. Kysymysmerkiksi jää, onko meitä kukaan vastassa Szegedin juna-asemalla. Matkasta tulee varmasti raskas matkalaukkujen, rattaiden ja Aapon tarpeiden täyttämisen vuoksi. Lentokoneessa istuminenkaan ei varmasti ole Aapon mieleen...

Isäinpäivää

Elämäni ensimmäinen Isäinpäivä alkoi mukavasti, kun sai nukkua aamulla pidempään. Kaiken lisäksi, kun Aapo ja Hanna tulivat herättelemään lahjapaketin kera, niin luvassa oli mukava päivä. Aapo oli tehnyt äidin kanssa kivan T-paidan, jossa luki "Isin poika" ja alla kuva Aapon jaloista. Kuva oli saatu aikaiseksi värjäämällä aluksi Aapon jalat ja sen jälkeen pikkumies oli seissyt(?) paidan päällä. Hauska ja uniikki lahja kaikin puolin! Seuraavaksi sitten odotellaankin Äitienpäivää ja mietitään Aapon kanssa jotain Hannalle.

Huomenissa lähdetään tutustumiskäynnille Szegediin. Matkalle mukaan yksi matkalaukku, jonkin verran forintteja ja reipas mieli. Matka kyllä jännittää aika lailla. Aapo jää mummun hoitoon reissun ajaksi. Haasteellista tulee olemaan niin reissun kuin hoitohommankin osalta. Toivottavasti kaikki menee hyvin. Matkamme alkaa klo 7 Oulunsalosta ensin Vantaalle ja sieltä klo 9 aikaan Budapestiin. Budapestiin saavutaan noin 11 aikoihin Suomen aikaa, josta lähdemme sitten suunnistamaan Szegediä kohden. Tähän välille mahtuu sitten bussikuljetusta Kobanya Kispestiin ja sieltä junalipun hommaamista Szegediin päin. Sain oikein ohjeet työkaverilta, miten homma kannattaa hoitaa. Ja ehkä hyvä niin, ettei tarvitse heti ensimmäisellä kerralla olla sormi suussa menemisen kanssa. Nähtäväksi jää myös se, miten englannin kieli taittuu puolin ja toisin (unkarilaisten kielitaidosta on varoiteltu useampaan otteeseen eri tahojen toimesta. Tosin omassakin puhumisessa on paljon petrattavaa). Kösönömiä vaan sinnekin sitten...

Reissulla olisi tarkoituksena käydä katsastamassa muutama asuntoehdokas Szegedin keskustassa, tutustua kaupunkiin, ruokakauppojen tarjontaan (lähinnä Aapon ruokia varten), käydä hakemassa pankkitili unkarilaisesta pankista ja ilmeisesti sitten selvitellä vero- ja oleskelulupa-asioita muuttoa varten. Kahdessa päivässä noiden asioiden luulisi selviävän. Asuntokanditaatit on aika hulppeita; yksi 120m2 asunto, yksi 100m2 asunto ja lopuksi "vaivainen" 80m2 asunto (nykyinen asuntommehan on 65m2). Vuokratasot tuon kokoisissa asunnoissa on aika korkeat normaaleihin Unkarilaisiin vuokriin nähden, mutta asunnoista löytyy elintilaa hirvittävästi kolmea henkilöä varten. Ja löytyyhän niistä kaikki muutkin herkut. Mitä tulee vuokraan, niin pitänee kuitenkin mainita, että Suomesta samankokoisia asuntoja samoilta sijainneilta kaupunkin ydinkeskustasta vuokrattaessa rahat taitaisivat loppua kesken aika nopeasti! Ainiin. Pitäisihän sitä kuulemma käydä katsastamassa muutama ruokapaikkakin, jonka työkaveri vinkkasi. Katsotaan, joudutaanko sitten loppujen lopuksi maistamaan gulassikeittoa. Pelottavaa jo ajatuksenakin.

Reissuhan päättyy sitten 15. päivä yöllä, kun saavumme takaisin Oulunsaloon. Siitä pari viikkoa eteenpäin ja ollaan uudessa kodissa Unkarissa. Aikaa tuntuu olevan riittävästi, mutta kuitenkin niin vähän (kaikenlaista säätämistä ja tekemistä riittää). Oulunsalon asuntoa ollaan tyhjennetty jo osittain ja viety tavaroita varastoon, mutta paljon on vielä viemättä. Osa tosin lähtee mukaan Unkariin rahtina, eli ei aivan kaikkea joudu varastoimaan sentään.

Mutta pistetään raporttia tulemaan blogiin tutustumiskäynnin anneista. Sen yhteydessä voisi pistellä myös kuvia uteliaiden tarkasteltavaksi verkkoalbumiin...