Vieraita ja vilskettä

Terveppä terve! Tässähän on päässyt melkein kirjoitustaidot ruostumaan kun edellisestä kirjoituksesta on kohtapuoliin kolmisen viikkoa aikaa. Osasyynä kirjoittamattomuuteen ovat olleet kesäkuun alkupuolella alkaneet jalkapallon EM-kisat, joita on tullut seurattua aika ahkerasti. Hannakin on intoutunut katselemaan jalkapalloa aina välillä, varsinkin kun loppupelit alkavat :) Christiano "Kristiina" Ronaldo on kuulemma komea pelaaja. Hannaa alkoikin harmittamaan kun Portugalin pelit päättyivät ennen aikojaan. Pasin suosikki Saksa on kuitenkin vielä jatkossa, joten pelejä jaksaa seurata ainakin sen osalta vielä.

Meillähän oli vieraita kylässä kesäkuun alusta saakka kahden viikon ajan. Hannan kaveri Sanna tuli lapsensa kanssa kylään sunnuntaina 1.6 ja he lähtivät pois 8.6. Kävimme heittämässä vieraat lentokentälle ja samalla reissulla otimme kyytiin Hannan toisen kaverin, Tuijan, ja hänen lapsensa Onnin. Hanna viihdytti vieraita vierailun ajan kaupunkikierroksilla ja shoppailulla. Kerkesimmepä käydä H-kaupungissakin vierailulla lauantaina 7. päivä kun meillä oli riittävän suuri vuokra-auto käytössä (suuresta autosta ei tosin ollut kyse, mutta oli se rekisteröity sentään viidelle henkilölle). Kävimme myös eräänä iltana Hannan kanssa kaupungilla muutamalla "drinksulla", mutta pahitteeksi sadekuuro yllätti meidät niin pahasti, että reissu jäi vajaan parin tunnin mittaiseksi. Toki olisimme voineet pidempäänkin olla, mutta vaatteet märkänä illanvietto ei ollut kovin mukavaa. Joka tapauksessa nuo pari viikkoa olivat mukavaa vaihtelua meidän arkeemme täällä Szegedissä. Hannakin sai vaihtaa kuulumisia kavereidensa kanssa ja Aapollakin oli hienosti parin viikon ajan leikkikavereita.

Aapo on kasvanut taas kovaa vauhtia ja "minä itse" alkaa nostamaan päätänsä verhon takaa. Välillä tulee kiukunpurkauksia ja suuttumista, kun ei saa itse tehdä asioita ja vanhemmat yrittävät auttaa. Hampaitakin on jo alkanut tulla lisää, jotka varmasti omalta osaltaan vaikuttavat näihin kiukuttelukohtauksiin. Onpa poika oppinut myös kiipeämään sohvalle ja välillä saa sydän kurkussa olla ottamassa vastaan lattialle menevää kaveria. Muutaman kerran on Aapo tullut alas sängyltäkin sillä seurauksella, että pää on kolahtanut lattiaan. Luulisi tämän jonkin verran rauhoittavan menoa ja aiheuttavan varovaisuutta jatkossa. Saa nähdä. Aapolle laitettiin myös MMR-rokote (suomessa MPR) toissa keskiviikkona. Tämä kuuluu myös suomalaiseen rokotusohjelmaan, joten päätimme ottaa sen nyt sitten täällä, vaikka mahdollisuus olisi ollut viivästyttää ottamista siihen saakka, kunnes Hanna ja Aapo lähtevät lomailemaan. Syynä tähän rokottamiseen on se, että naapurivaltioista ainakin Itävallassa on ollut liikkeellä tuhkarokkoa, joten sen kantautuminen Unkariin lienee vain ajan kysymys. Parempi siis välttää riskejä ja olla etukäteen viisas.

Hannan hammasprojektikin on nyt saatu päätökseen. Vihdoin ja viimein hammaslääkäri totesi, että asian pitäisi olla nyt kunnossa. Toivotaan siis parasta. Ainakin toistaiseksi Hannan hampaat eivät ole olleet enää kipeänä. Hyvä asia tässä on kuitenkin se, että voimme käyttää jatkossakin samaisen lääkärin palveluita hyväksi, jos tarvetta esiintyy.

Ensi viikon alussa Hannan vanhemmat saapuvat kylään meille pariksi viikoksi. Olemme vuokranneet jälleen auton käyttöömme viikoksi vieraiden reissun ajaksi. Tarkoituksena olisi käydä lomailemassa viikonloppu Balaton-järven kupeessa, mutta saatamme toki tehdä myös päiväreissuja lähiympäristöön maaseudulle. Tiedossa on siis hieman vaihtelua tuoksikin ajaksi. Tämän jälkeen Hanna ja Aapo lähtevätkin sitten Suomeen ja Pasi jää vajaaksi kuukauden ajaksi työskentelemään ennen kuin kesäloma alkaa. Sitä ennen, heinäkuun puolessa välin, Pasin kaveri tulee kyläilemään muutamaksi päiväksi Szegediin.

Laihdutusprojektimme on edennyt mukavasti ja tuloksiakin on tullut. Molemmat meistä ovat saaneet tiputettua painoa huomattavasti. Emme kuitenkaan lopeta hommaa tähän vaan jatkamme projektia siihen saakka, kunnes molemmat ovat tyytyväisiä. Homma on ollut toisaalta aika helppoa, joskin on vaatinut aika paljon hikeä lenkkeilyn ja jumppaamisen merkeissä. Hyvä puoli näissä liikuntamuodoissa on myös se, että kunto kasvaa kohisten. Esimerkiksi toissapäiväinen jalkapallopeli yrityksen työntekijöiden kanssa tuntui kevyeltä, vaikka keli oli hyvin lämmin ja pitkä nurmikko oli raskaampi juostavaksi. Ainoastaan takaisin kotia hölkkä alkoi painamaan jaloissa, mutta milloinpa ei 1,5 tunnin reipas urheilu tuntuisi kehossa.

Mutta tässäpä on taas toistaiseksi pureskeltavaa lukijoille, jos he eivät ole vielä kaikonneet tämän "radiohiljaisuuden" jälkeen. Jotain kuvia on lisätty myös kesäkuun 2008 kansioon, josta voitte käydä tutkailemassa kesäisiä maisemia Szegedistä. Ehkä kirjoittelemme taas lähiaikoina lisää, kunhan futispelit ovat saatu päätökseen. Siihen saakka viszonlátásra, eli näkemiin!

Huh hellettä!

"Huh hellettä!", sanoi jänis pakkasella. Ei ole pakkasia pidellyt täällä. Päinvastoin, viikon alussa Szegedissä mitattiin vuodenaikaan nähden uusi lämpöennätys, 35 astetta. Tästä oli juttua jopa suomalaisessa mediassa (mm. Kalevassa). Hellettä oli muuallakin Unkarissa (ja Unkarin ympärysvaltioissa), joka vaikutti esimerkiksi junaliikenteeseen siinä määrin, että yksi junareitti oltiin jouduttu sulkemaan ratakiskojen väännyttyä helteiden vuoksi. Kyllä voi sanoa, että pikku hiljaa helteet alkavat olemaan sitä luokkaa, että ulkona ei kovin herkästi viihdy kovin pitkää aikaa. Jos ulkolämpötila menee ruumiinlämmön yläpuolelle, silloin lienee jo parempi pysytellä sisätiloissa! Loppuviikon "vain 30 astetta" tuntui jo itse asiassa huomattavasti vilpoisammalta keliltä...

Viikko itsessään meni aika odottavissa merkeissä. Hannahan odotteli ystäväänsä lapsensa kanssa kylään meille. Tänään sunnuntaina Pasi kävi hakemassa vieraat Budapestin lentokentältä autolla. Auto vuokrattiin perjantaina ja hyödynsimme tilannetta heti käväisemällä isommilla ostoksilla tavarataloissa. Vettä raahattiin viikonlopun aikana 50 pulloa varastoon ja lisäksi hankimme samalla myös muut painavemmat tai tilaa vievät ostokset (vessapaperit, pyykinpesuaineet jne). Nyt on siis varastoja täydennetty joksikin aikaa, ettei tarvitse ihan heti kaupasta selkä vääränä kantaa tarvikkeita kotiin. Torstaina kävimme katsastamassa Szegedin kauppatorin kupeessa järjestetyn liskonäyttelyn. Näyttely järjestettiin sirkusteltassa ja sieltä löytyi kyllä kaikkea muutakin kuin liskoja: sammakoita, kilpikonnia, hämähäkkejä, krokotiileja ja käärmeitä. Näistä tuli napsittua aika ahkerasti kuvia, joskin näyttely oli käyty läpi kokonaisuudessaan noin 20:ssä minuutissa. Osa häkissä olevista kavereista oli olemukseltaan niljakkaan oloisia aiheuttaen kylmiä väristyksiä ja hämähäkkilaatikoiden kohdalla kummasti aina välillä tarkisti omat jalkansa. Ei ollut mikään turha reissu kuitenkaan!

Lauantaina tekaisimme vuokra-autolla reissun myös Hódmezövásárhely-kaupunkiin, luonnollisesti ostoksille ja katsomaan muutenkin elämää Szegedin ulkopuolella. Tämän jälkeen suuntasimme autolla navigaattorin opastuksella Ópusztaszerin kansallispuistoon. Saimme vinkin tästä paikasta Pasin entiseltä työkaverilta, että siellä riittäisi nähtävää koko päiväksi. Ei mennyt vinkki vikaan. Ennen kuin pääsimme ihastelemaan Unkarin historiallisia nähtävyyksiä, autonavigaattori päätti ohjata meidät "oikopolkua" pitkin erään joen pientareelle, jossa olisi ollut tarjolla jokseenkin turvattoman oloinen lauttakyyditys. Epäselväksi jäi myös se, olisiko lauttaa pitänyt siirrellä itse joen ylitse vai olisiko kyydityksen hoitanut joku henkilö. Emme jääneet kyselemään asiaa sen kummemmin vaan pyysimme navigaattoria opastamaan meidät toista reittiä pitkin kohteeseemme. Loppujen lopuksi oikea reitti toikin sitten vajaan 40 kilometrin mutkan matkaamme, mutta eipä se hirveästi haitannut. Maalaismaisemissa ajelu oli ihan mukavaa, varsinkin kun ei ollut kiirettä mihinkään.

Ópusztaszerin kansallispuistossa söimme alkutekijöiksi herkullista naudanlihaa perunoilla. Ruokailun yhteydessä saimme kuunnella Unkarilaista kansanmusiikkia. Ruoka-annoksen hinta oli mallia "turisti", mutta ajattelimme kuitenkin täyttää mahamme paikallisella ruoalla. Ratkaisu oli ihan hyvä, koska mukana oli eväät koostuen vain muutamasta leivästä nuppia kohden, ja kansallispuiston kävelyreissu osoittautuikin aika pitkäksi. Kävelimme puiston läpi parissa tunnissa ja jätimme jopa muutaman nähtävyyden katsomatta, koska aurinko porotti jälleen kerran aika kuumasti ja pääkipu alkoi tykyttämään ohimoilla. Puisto oli kaiken kaikkiaan mukava paikka, mutta sinne olisi pitänyt varata huomattavasti enemmän aikaa ja kärsivällisyyttä tutkia kaikki esillä olevat nähtävyydet. Toisaalta, osaan nähtävyyksistä olisi pitänyt maksaa 3-kertainen lipun hinta, mikä tuli hieman yllätyksenä. Peruspääsylipulla puistossa sai kävellä vapaasti ja katsella yleisiä nähtävyyksiä. Ne riittivät ainakin meille.

Viikonlopun autolla ajosta voi todeta sen verran, että jos on suomalainen liikennekulttuuri on joidenkin mielestä levotonta, on se Unkarissa monin verroin levottomampaa. Turvavälit ovat aika tuntematon käsite täällä ja ohittelua tehdään mitä mielenkiintoisimmissa paikoissa. Nopeudet moottoriteillä rajoituksista (yleisrajoitus 100km/h) huolimatta ovat aika kovia. Sunnuntaina Budapestistä palatessa moottoritien ohituskaistalta pyyhälsi ohitse ilmeisesti Porcshe (jos kerkesin oikein näkemään) vähintäänkin 150 kilometrin vauhdilla. Kävi vain humahdus ja auto oli jo kaukana edessä päin. Tutkiakin moottoritiellä oli, mutta kumma kyllä kyseinen ohittaja ei jäänyt siihen kiinni, vaikka seuraava tutka olikin pari kilometriä ohituksen jälkeen. Moukan tuuria, sanoisin. Ihmettelen kyllä, jos täällä ei ole liikennekuolemien määrissä huimia eroja kotimaan lukuihin verrattuna.

Mutta lopetetaanpas saarnaaminen hetkiseksi. Tänään kävimme vieraiden kanssa kiertoajelulla Szegedissä, kun auto oli vielä käytössä. Meillä on tarkoituksena mennä vielä paikallisen yrityksen tarjoamalle "potnapekka-ajelulle", joka kiertää noin 45 minuutin verran Szegedin kaupungia. Kävimme keskiviikkona testaamassa kyseisen ajelun Hannan ja Aapon kanssa, ihan vain varmistuaksemme kyydityksestä ja nähtävyyksistä. Kyyti oli aika vauhdikasta ja pomppuista, eikä tarjonnut meille juuri mitään uutta nähtävää kaupungissa. Olemme ilmeisesti käyneet kaupungin paikat hyvin läpi. Kyseinen ajelu saattaa toki tarjota ihan mukavan reissun sellaiselle henkilölle, joka ei ole kaupunkia juurikaan nähnyt. Aluksi emme tosin meinanneet päästä koko ajelulle, koska kuski ei ollut ilmeisestikään kovin halukas kuskaamaan vain kolmea matkustajaa. Kyytiin pääsimme kuitenkin, koska kuski tuli toisiin ajatuksiin aikansa asiaa pohdittuansa.

Tarinointi päättyy taas toistaiseksi tähän. Kuva-albumiin on lisätty kansio kesäkuun kuvista ja Ópusztaszerin kansallispuiston reissusta. Käykäähän katsomassa!