Kahden hampaan tarina

Terveppä terve! Taas on kerrottavana tarinaa täältä suunnalta. Hannalla on jo jonkin aikaa vihlonut hammasta ja tilanne äityi maanantaina niin pahaksi, että oli pakko alkaa etsimään kaupungista hammaslääkärin vastaanottoa. Löysimme yhden vaihtoehdon paikallisilta "keltaisilta sivuilta" ja siellä jopa puhuttiin englantia. Valitettavasti hammaslääkärin tarjoama aika ei ollut oikein sovelias meille, koska hän olisi voinut antaa vastaanottoajan vasta yhdeksältä illalla tai vasta seuraavana aamuna. Toinenkin vaihtoehto saatiin sitten pienellä avustuksella toisen suomalaisen työntekijän löytämänä. Kyseiselle hammaslääkärille soitosta seurasikin se, että saimme ajan maanantai-illaksi kello seitsemän. Ei muutakuin Aapo rattaisiin ja koko porukalla vastaanotolle. Pieniä kylmän väristyksiä heräsi, kun näimme minkälaisessa paikassa vastaanotto oli (talon sisäpihalla epämääräisen oven takana), mutta jälkeenpäin katsottuna vastaanotto oli kaikin puolin siisti ja vastaanotto ystävällistä. Erityisenä plussana paikalle voitiin antaa se, että siellä todellakin puhuttiin hyvin englantia.

Reissusta ei selvitty kuitenkaan ihan puhtain paperein. Sain mielestäni sanottua lääkärille, että Hannan ylemmän hammasrivistön oikean puolen takimmainen hammas on kipeä. Lääkäri tutki aikansa asiaa ja totesi, että muuta vikaa ei ole kuin että hammas on kulunut, jonka vuoksi se on kipeä ja siihen tarvitaan uusi kruunu. Muutaman varmistuskysymyksen jälkeen alkoi sitten toimenpiteet: pari puudutuspiikkiä, hampaan muotoilua ja hammaskuvien ottaminen uutta kruunua varten. Yksinkertaista, eikö? Lääkäri sanoi, että keskiviikkona Hannan pitää tulla sovittamaan kruunumallia ja perjantaina kruunu asennettaan paikalleen hampaaseen. Olimme siinä uskossa, että homma on kunnossa perjantaina ja kipu lähtee pois hoidon myötä. Kotia päästyämme, ja kun posken puudutus alkoi lakata, Hanna huomasi, että lääkäri ei ollutkaan käsitellyt kipeäksi mainittua hammasta vaan takimmaista edellisen hampaan. Mielenkiintoista, sanoisin jopa! Hetken järkeiltyämme tulimme siihen lopputulokseen, että lääkäri oli ehkä sittenkin löytänyt sen kivun lähteen muualta kuin siitä hampaasta, jonka Hanna tunsi kipeäksi. Päätimme siis odotella keskiviikkoon, kun Hanna sai mukaansa vielä kipulääkkeitäkin.

Tiistaina Hannalla alkoi kuitenkin taas jomottamaan hammasta, jonka vuoksi olimme lähteneet vastaanotolle aikaisemmin. Hanna sai kuin saikin kitkuteltua keskiviikkoon saakka, eli tänään keskiviikkona kävimme jälleen porukalla vastaanotolla, jossa sitä kruunupohjaa mallattiin hampaaseen. Samalla mainitsimme lääkärille, että hammas on edelleen kipeä ja epäilemme, ottikohan lääkäri viime kerralla väärän hampaan käsittelyyn. Hän tutki sitten alkuperäisen kipua aiheuttaneen hampaan ja totesi, ettei siinä ole mitään vikaa. Kerroimme, että hampaassa tuntuu kipua, jos siihen koputtaa, ja tämän lääkäri sitten vihdoin ja viimein ymmärsi. Hän mainitsi lisäksi, että siinä toisessakin käsitellyssä hampaassa oli vikaa. Hän tuli siihen tulokseen, että alkuperäiselle kipua aiheuttaneelle hampaalle on tehtävä joka tapauksessa jotain, eli hampaasta pitää poistaa olemassa oleva paikka, lisätä lääkettä ja pistää väliaikainen paikka. Tämän jälkeen sitten ensi viikolla katsotaan, onko hammas paremmassa kunnossa lääkkeen ansiosta ja riittääkö siihen uusi, normaali paikka. Jos ei, niin Hannalla on edessään sitten juurihoito ja pahimmassa tapauksessa myöhemmin hampaan poisrepiminen (oletettava ratkaisu, jos kipu ei poistu). Varmuuden vuoksi kyselimme vielä lopuksi, mihin voimme mennä päivystykseen, jos kipu yltyy pahaksi viikonloppuna ennen ensi viikon tapaamista. Lääkärin suosituksesta meidän tulisi soittaa hänelle, koska Szegedin muut viikonloppuna päivystävät hammaslääkärit ovat kalliita ja huonoja...

Näin tilanne on siis vielä levällään kuin Jokisen eväät. Hoidettavana on kaksi hammasta ja ei vielä tietoa siitä, poistuuko Hannan hammaskipu. Pahimmillaan tuloksena on yksi poistettu hammas ja toinen ehkä turhaankin käsitelty hammas. Toivottavasti tilanne ei ole kuitenkaan tämä vaan Hanna selviäisi vähemmällä. Sitä ennen on ehkäpä vielä koettava hieman kipua. Tulemme varmaan kirjoittelemaan lisää aiheesta, kunhan tarina saa jatkoa.