Hienoja uutisia Suomesta!

Lehtijutun mukaan pikkusiskoni Piia on voittanut toisen kerran peräkkäin palokuntanuorten Suomen mestaruuden. Piiahan on vaikuttanut jo useamman vuoden ajan Oulun VPK:ssa "ruutanturraajana", tarkemmin katsottuna yksikönjohtajana ryhmässänsä. Onnea Piialle ja koko muulle ryhmälle!

Täällä on taas vaihteeksi hyvä keli. Hanna ottaa aurinkoa parvekkeella ja minä kirjoittelen blogia näin lauantain kunniaksi. Aapo on päiväunilla ja vetelee taas yleiseen tapaan todennäköisesti kolmen tunnin tirsat, vaatiihan kasvaminen paljon unta! Aapolla on puhjennut kaksi hammasta lisää alarivistöön jonka vuoksi Aapo on ollut välillä hieman kiukkuisen oloinen. Yleensä Aapo on kyllä kuin aurinko ja hyvin iloinen...

Viime keskiviikkona kävimme jälleen hammaslääkärillä hoidattamassa Hannan hammasta. Suurin osa kivusta on hävinnyt, joten lääkäri päättikin aloittaa juurihoidon. Käymme nyt siis viikon välein visiitillä siihen saakka, kunnes lääkäri tulkitsee hampaan olevan kunnossa. Juurihoito ei tule maksamaan kovin paljoa vaan selviämme kohtuu halvalla.

Torstaina oli viimeinen peli yliopiston jalkapallosarjassa. Eipä mennyt viimeinenkään peli kovin hyvin minun osaltani, vaan lahjoitin viime hetkillä vastustajalle 4-3 voittomaalin pienen kömmähdyksen jälkeen. Kovasti sain toruja ja neuvoja, miten moka olisi pitänyt yrittää välttää. Enhän minä tietenkään 20 vuoden pelikokemuksellani olisi mitenkään voinut tietää tehneeni virhettä ja sitä, miten virheen olisi voinut välttää. Sattui vain virhe ja sillä selvä (muut eivät tosin tätä ymmärtäneet). Päätin kuitenkin olla hiljaa ja ottaa kommentoinnit vastaan nöyrästi...

Helsingin sanomissa oli vastikään lehtijuttu siitä, että Unkarissa lääkärit ottavat vastaan "juomarahoja" huonon palkkansa vuoksi. Lehtijutussa oltiin haastateltu erästä ylilääkäriä, joka sanoi olleensa alalla töissä 30 vuotta ja olevansa nyt uran huipulla. Miehen palkka oli sanojensa mukaan 1000 euroa kuukaudessa. Siinä mielessä täällä kyllä ymmärtääkin, että "juomarahat" tulevat tarpeeseen. Jotenkin tuntuu vain niin käsittämättömältä, että noin arvostetussa ammatissa palkka riittää hädin tuskin elämiseen. Iso ongelma tämän lehtijutun mukaan oli myös se, että jotkin lääkärit eivät suostu edes aloittamaan hoitoja ennen "juomarahojen" saamista. Esimerkiksi synnyttäjien on pitänyt maksaa noin 400 euroa etukäteen, että hoitoonpääsy on ollut mahdollista. Hyvin hämmentävää tämäkin. Tällaiset asiat pistävät väkisilläkin miettimään, kuinka hyvin Suomessa asiat ovat ja tulevat toivottavasti olemaan tulevaisuudessakin.

Ensi viikolla on sitten vappu ja täälläkin sitä juhlitaan. Torstaista sunnuntaihin on järjestetty konsertteja ja lastentapahtumia joen toisella puolella Uj-Szegedissä. Jos ilmat ovat hyvät niin tulemme todennäköisesti käväisemään katsomassa, mitä siellä on tarjolla. Perjantaina pidän joka tapauksessa lomapäivän, koska olin eilen lauantaina töissä korvaamassa kyseistä päivää. Saamme siis viettää pitkän viikonlopun perheen parissa.

Mutta eiköhän tässä ole taas tullut kirjoiteltua ihan riittävästi (ainakin omasta mielestä). Suomesta näytti vielä sen verran tulleen uutisia, että Oulun Reipas oli hävinnyt Suomen Cupin 3. kierroksella Haukiputaan Pallolle 0-3 ja näin ollen cup-taival päättyy siihen tämän vuoden osalta. Pidämme kuitenkin täällä Unkarissa peukkuja pojille, että he pärjäävät sarjassa hieman paremmin!

Köllöttelyä

Tänään kävimme parin tunnin reissun Szegedin eläinpuistossa koko perheen voimin. Päivä ei voinut olla juuri parempi sään puolesta, kun lämpömittari näytti yli 20:tä astetta ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Ensimmäisen kerran pystyi siis huoletta laittamaan vähemmän vaatetta päälle ja katsomaan eläinpuiston ihmeitä. Eläinpuistoon saavuimme kymmenen aikaan aamupäivällä ratikkakyydityksen jälkeen. Yllätykseksemme puiston portille oli muodostunut jo pieni jononpoikanen, mutta kyseessä näyttikin olevan jokin koulun luokkaretki ja siksi siis tungos portilla. Aikamme odotettua pääsimme sisään puistoon, joskin taaksemme jäi aika pitkä jono ihmisiä odottelemaan sisäänpääsyä. Ajoitus oli sittenkin erinomainen.

Kierreltyämme jonkin aikaa tulimme siihen tulokseen, että osa puiston eläimistä oli ottanut kaiken irti aurinkoisesta ja lämpimästä säästä. Esimerkiksi leijonat köllöttelivät pitkin pituuttaan aitauksessaan ja nauttivat kelistä täysin siemauksin. Samaa tekivät myös jaguaarit reissun loppupäässä. Muut pienemmät eläimet, kuten apinat, kilpikonnat ja pikkupossut sen sijaan kuljeskelivat ulkosalla huomattavasti pirteämmin kuin edellisellä kerralla puistossa käydessämme. Muutenkin puisto vaikutti jotenkin pirteämmältä nyt kesän koputellessa ovella. Myös ihmisiä oli paikalla huomattavasti aikaisempaa enemmän ja puistossa oltiin myös pistetty kojuja pystyyn oheispalveluita varten. Yhdestä kojusta ostimme jotain vähän pannukakkua vastaavaa, sokeripäällysteistä herkkua, joka oli erinomaisen makuista. Kaiken kaikkiaan eläinpuiston reissu ei pettänyt tälläkään kertaa ja Aapokin sai aina välillä ihmeteltväksi omituisen näköisiä eläimiä. Tällä kertaa vältyttiin myös lehmän ääntelystä johtuvasta mielipahasta :)

Edellisestä blogimerkinnästä jäi mainitsematta, että nyt koko porukalle on hommattu rokotteet kullancs-ötökän viruksia varten. Rokotteen merkki taisi olla Empecur tai vastaava, joka on lääkärin sanojen mukaan yleinen euroopassa käytetty rokote. Minun ja Hannan rokotteen hankkimisen kanssa oli tosin hieman ongelmia ja jouduimme käymään kolmessa apteekissa ennen kuin saimme rokotteen haltuumme. Ensimmäisessä apteekissa rokote oli loppunut. Sama tilanne oli toisessa apteekissa, joskin apteekkari olisi ollut valmis tilaamaan rokotteen seuraavalle päivälle. Tämä ei kuitenkaan onnistunut suomalaisten henkilötunnusten vuoksi ja jouduimme siis vielä etsimään yhden apteekin ja kokeilemaan onneamme. Loppujen lopuksi pääkadulla ollut apteekki pystyi auttamaan meitä ja myymään rokotteen. Pitänee siis pitää mielessä seuraavien vahvisterokotteiden yhteydessä, mistä saamme rokotteet ensimmäisellä yrittämällä.

Eilen varasimme hotellihuoneen Balaton-järven kupeeseen. Olemme suunnittelemassa lomareissua kesäkuun loppupuolelle kun Hannan vanhemmat saapuvat uudelleen Unkariin. Tarkoituksena olisi lähinnä käväistä katsomassa tuo kuuluisa "Unkarin meri" ja ehkäpä myös ajella reissua varten vuokrattavalla autolla johonkin toiseeen kaupunkiin (esim. Pécs sijantinsa vuoksi Szegediin nähden). Ennen Balatonin keikkaa meillä oli suunnitelmissa käydä myös joku toukokuun viikonloppu Budapestissa ihmettelemässä kyseisen kaupungin nähtävyyksiä. Eli suunnitelmia on poiketa hieman arjesta täällä Szegedissä. Ainut synkkä asia näissä reissujen suunnitteluissa on se, ettei junat kulje vieläkään luotettavasti vaan rautatietyöntekijät voivat edelleenkin mennä lakkoon milloin sattuvat sille päälle (edellinen kerta oli huhtikuun alussa) ja se saattaa siis pahimmassa tapauksessa estää reissaamisen.

Mutta mutta, eiköhän tässä ole taas vähäksi aikaa pureskeltavaa. Sellainen pieni erikoisuus täällä talossamme sattui, että postipoika oli yrittänyt tuoda meille isompaa pakettia kotiovellemme. Emme kuitenkaan olleet paikalla, joten naapurin setä oli sitten avuliaasti ottanut vastaan paketin saapumisilmoituksen ja kävi nakkaamassa sen meille. Postipojan edellisen meille tuoneen paketin tämä samainen herrasmies otti vastaan itselleen ja kävi tuomassa sen sitten meille myöhemmin. Avuliasta, mutta ehkä samalla hieman epäilyttävää? No, varmaan hän tarkoitti hyvää... :)

Voihan fog!

Täällä mitään hammasasioita ole saatu kuntoon! Hannalla alkoi maanantaina pizzeria-reissun jälkeen kolottamaan hammasta uudelleen. Uskottelimme, että kyseessä olisi väliaikainen ongelma, mutta tiistaina piti jälleen soittaa hammaslääkärille ja varata aikaa. Keskiviikkona päästiin sitten vastaanotolle, josta lääkäri lähetti Hannan röntgenkuviin toisaalle. Kun röntgen-kuvat oltiin saatu otettua niin palasimme takaisin hammaslääkärin vastaanotolle, jonne oli sitten ahtautunut muutama muukin potilas paikalle. Pääsimme kuitenkin onneksemme jonon ohitse, koska Aapo oli mukanamme. Muut potilaat näyttivät ymmärtäväisiltä, mutta hieman tuntui väärältä päästä jonon ohitse joka tapauksessa. Röntgen-kuvista paljastui sitten jotain aikaisemmin kipeän olleen hampaan juuresta (tulehdusta tms. puheista päätelle) ja lääkäri päätti aloittaa juurihoidon hampaaseen. Eli puudutuspiikkiä, hammas porattiin auki ja sitten hieman lääkettä sisään. Ensi viikon keskiviikkona olisi tarkoitus käydä jälleen lääkärillä, jolloin hän arvioi tilanteen uudelleen. Jos Hannan hammas ei ole parantunut niin se revitään sitten irti.

Niin tosiaan maanantaina kävi Hannan entinen työkaveri vierailulla Szegedissä. Hanna ja Aapo viettivät mukavan päivän kaupungilla kierrellen ja Virag-kahvilassa istuskellen, josta sitten päädyimme koko porukalla Pasin töiden jälkeen pizzeriaan. Pitsan jälkeen kävimme sitten saattelemassa Hannan kaverin takaisin rautatieasemalle Budapestiin paluuta varten.

Tiistaina Pasi kävi pelailemassa pokeria työkavereiden kanssa firman tiloissa. Pelinä oli Texas hold-em ja pelaajia oli mukana kymmenen. Ihan ensimmäisten joukossa Pasi ei tippunut pöydästä pois vaan sijoitus taisi olla sitten jotain 6-7 tienoilla. Ihan hyvin siihen nähden, kuin paljon pokeria on yleensäkään tullut pelattua (hyvin vähän). Pelin tiimellyksessä maisteltiin myös jotain tshekkiläistä likööriä ja viiniä, jotta tunnelma olisi vähän rennompi. Kaiken kaikkiaan pokeri-ilta oli ihan mukava, joskin tiedossa ei ole vielä toista vastaavaa tapahtumaa lähitulevaisuudessa.

Torstaina Pasi kävi pelaamassa taas jalkapalloa yliopiston vuorolla. Peli taisi päättyä 2-2 loppujen lopuksi ja voi sanoa, että peli ei sujunut ollenkaan suunnitelmien mukaisesti. Peli meni henkilökohtaisesti katsottuna aivan penkin alle ja myös joukkuekaverit muistuttelivat tästä aika ajoin. Suurimman osan peliajasta tulikin istuskeltua sitten vaihtopenkillä, että muut paremman päivän omaavat onnistuisivat kentällä. Peliin ei auttanut sekään tosiasia, että Hanna ja Aapo olivat tulleet katsomaan iskän peliä. Aapo oli ihan haltioissaan kentällä olevista palloista ja olisi halunnut kovasti itsekin pelata palloa. Itkuhan siinä sitten tuli taas loppujen lopuksi. Ensi kesänä Suomessa ollessa Aapolle pitänee ottaa aina oma pallo mukaan kentälle kun iskällä on pelejä...

Kuva-albumia päivitetty

Terve! Kuva-albumiin on päivitetty Huhtikuu 2008 kansio, josta löytyy siis tämän kuukauden otoksia. Tänään olemme käväisseet torilla hakemassa vihanneksia, hedelmiä ja kananmunia. Vihannekset ja hedelmät alkavat olla jo hyvänmakuisia ja Hanna tekaisikin tänään hedelmäsalaatin omenoista ja banaaneista. Myös Aapon pieneksi käyneitä vaatteita lajiteltiin matkalaukkuun, joka lähtee siis kesäloman yhteydessä Hannan ja Aapon mukana Suomeen. Vastaavasti otimme laatikoista uusia isompia vaatteita tilalle, ettei Aapon tarvitse pienissä vaatteissa kuljeskella. Hanna otti myös Aapon päiväunien aikaan aurinkoa parvekkeella. Ihan vielä ei kuitenkaan tullut rusketusraitoja...

Aaposta on tullut jo iso poika, eikä ole enää isin ja äidin vauva. Sanavarastossa on nyt kaksi sanaa: "ätä" ja "anna". Ensimmäinen tarkoittaa sekä isiä että äitiä ja jälkimmäinen mitä tahansa, kun Aapo haluaa jotain jostain. Näitä sanoja Aapon suusta kuulee aika monessa asiayhteydessä. Aapo on myö oppinut (tai opetellut) suuttumaan äidille ja isille, jos hän ei saa haluamaansa tai joku ei menekään hänen mielensä mukaan. Puistosta ei lähdetäkään ihan noin vain pois ilman, etteikö siitä tulisi paha mieli. Portaitakin pitäisi aina silloin tällöin päästä itse kiipeämään. Illalla, ja aika usein muulloinkin, lueskellaan Aapon itse valitsemaa kirjaa. Myös imurointi ja kylvyssä käynti ovat päivien kohokohtia, joten olemme hieman varoneet puhumasta kylvyssä käynnistä ja imuroinnista isoon ääneen, ettei innostuta liikaa. Muuten Hanna saisi olla koko ajan imuri kädessä päivällä ja Pasi kylvettämässä Aapoa kylpyhuoneessa.

Mutta tällaista taas vaihteeksi. Käykäähän katselemassa kuvia albumista. Hannan entinen työkaveri on tulossa maanantaina pistäytymään päiväreissulla Budapestista Szegediin, joten Hannalle tulee arkirutiineista poikkeavaa ohjelmaa. Tämän lisäksi on myös varmistunut Hannan kaverin (Sannan) ja meidän kummitytön kyläily luonamme kesäkuun alussa.

Hammaskeijun ohimarssi

Hammaskeiju ei sitten käynytkään kylässä täällä ja vienyt hampaita Hannan suusta. Viime keskiviikkona hammaslääkäri laittoi Hannan hampaaseen väliaikaisen paikan lääkkeen kera. Lopulta tämä auttoi Hannaa kovasti vaivanneeseen hammaskipuun. Viime perjantaina Hannan piti käydä laitattamassa toiseen (siis "väärään") hampaaseen kruunu ja eilen sitten saatiin lopulta kipua aiheuttanut hammas kuntoon pysyvällä paikalla. Aapolla oli kovasti asiaa hammaslääkärissä (huuteli "ätää" kovasti kun äiti oli toimenpidetuolissa suu auki) ja olisihan Aapo halunnut myös juoksennella vastaanotolla. Sylissä katseltiin joka kerta kun lääkäri tonki äiskän suuta. Loppujen lopuksi hammaslääkärikulut olivat aika halvat Suomeen verrattuna, jos otetaan huomioon kaikki tehdyt operaatiot. Viime viikolta jäi muuten myös mainitsematta, että Pasi kävi parturissa. Ei voi sanoa, että tämäkään työ olisi hinnalla pilattu. Kaiken kaikkiaan 20 minuutin hyväjälkinen työ tuli maksamaan noin 5 euroa tippien kera. Halpaa, etten sanoisi!

Verotkin on nyt pistetty maksuun täällä Unkarissa. Ainakin ulkomaalaiset maksavat verot kolmen kuukauden välein verokarhulle. Verot pistin menemään Sampo-pankin verkkopankista ulkomaan maksuna Unkarin veroviranomaisten (APEH) tilille. Vähän kyllä jännitti maksaa Sampon verkkopankista isompaa maksua kun useimmissa lähteissä on uutisoitu kaikennäköisistä ongelmista verkkopankin toiminnassa. Näyttipä tuo maksu kuitenkin lähtevän tililtä, mutta eri asia näkyykö rahat oikeassa paikassa. Verotushan täällä menee niin, että kalenterivuoden aikana tuloista maksetan 1 700 000 forinttiin (noin 6800 euroa) saakka veroja 16%, jonka jälkeen yli menevältä osalta verotus onkin sitten 36%. Tähän maksetaan päälle vielä tietystä rajasta lähtien ns. solidaarisuusveroa 4%, joten veroprosentti voi nousta kohtuullisen kovaksi. Tämä käytäntö taitanee koskettaa jokaista Unkarissa asuvaa.

Tänään hommasimme ajan rokotukseen sekä Aapolle että meille itsellemme. Tarkoituksena on ottaa rokotus paikallista ötökkää, tai tarkemmin sanottuna sen levittämiä viruksia, vastaan. Ötökän nimi on kullancs joka taitanee vastata Suomessa esiintyvää puutiaista tai "punkkia". Rokotus on kuulemma hyvä ottaa täällä, koska täällä kyseistä ötökkää esiintyy keväisin huomattavasti enemmän kuin Suomessa. Rokotus ei itsessään ole kovin kalliskaan, joten sen ottaminen taitaa olla enemmän kuin hyödyllistä. Yhdellä rokotuskerralla tästä ei selviä, vaan meidän kaikkien tulee ottaa yhteensä kolme rokotusta. Toinen otetaan kuukauden päästä ja kolmas vuoden päästä ensimmäisestä rokotuksesta.

Tänään Pasi kävi pelailemassa myös jalkapalloa yliopiston vuorolla. Voitto (1-0) tuli tiukan pelin jälkeen. Pari peliä on vielä jäljellä. Joukkue on voittanut lähes kaikki pelit muutamaa alkukauden peliä lukuunottamatta (vieläkin muistuu mieleen peli, jossa olin maalivahtina imuroimassa ja hävittiin). Minun tilastot kenttäpelaajana eivät ole olleet juuri positiivisia tai negatiivisia suuntaan tai toiseen. Yhden maalin olen tehnyt ja muuten olenkin sitten keskittynyt syöttelemään muille, tiimipelaaja kun olen. Vaikeaa on kuitenkin ollut pelata joukkueessa, mikä johtuu lähinnä siitä, että pelaajat keskittyvät huutelemaan Unkariksi komentoja, jotka luonnollisesti menevät ohi korvien. Englanniksi toki muistetaan huudella sitten, kun pitää löytää syyllinen vastustajan tekemään maaliin... :-) Unkarilainen pelitapa näyttää olevan aika puolustusvoittoinen. Täällä arvostetaan miesvartiointia aika kovasti ja aluepuolustus on ilmeisesti aika tuntematon käsite. Hyökkäykseen laitetaan yleensä joukkueen paras pelaaja kikkailemaan ja kokeilemaan onneansa. Meidän joukkueessa muutama hyvä pelaaja löytyykin, jotka ovat vielä kaiken lisäksi onnistuneet maalinteossakin.

Mutta tässäpä taas tarinaa hieman luettavaksi. Palataan taas kirjoituksen pariin, kunhan tulee raportoitavaa...

Kahden hampaan tarina

Terveppä terve! Taas on kerrottavana tarinaa täältä suunnalta. Hannalla on jo jonkin aikaa vihlonut hammasta ja tilanne äityi maanantaina niin pahaksi, että oli pakko alkaa etsimään kaupungista hammaslääkärin vastaanottoa. Löysimme yhden vaihtoehdon paikallisilta "keltaisilta sivuilta" ja siellä jopa puhuttiin englantia. Valitettavasti hammaslääkärin tarjoama aika ei ollut oikein sovelias meille, koska hän olisi voinut antaa vastaanottoajan vasta yhdeksältä illalla tai vasta seuraavana aamuna. Toinenkin vaihtoehto saatiin sitten pienellä avustuksella toisen suomalaisen työntekijän löytämänä. Kyseiselle hammaslääkärille soitosta seurasikin se, että saimme ajan maanantai-illaksi kello seitsemän. Ei muutakuin Aapo rattaisiin ja koko porukalla vastaanotolle. Pieniä kylmän väristyksiä heräsi, kun näimme minkälaisessa paikassa vastaanotto oli (talon sisäpihalla epämääräisen oven takana), mutta jälkeenpäin katsottuna vastaanotto oli kaikin puolin siisti ja vastaanotto ystävällistä. Erityisenä plussana paikalle voitiin antaa se, että siellä todellakin puhuttiin hyvin englantia.

Reissusta ei selvitty kuitenkaan ihan puhtain paperein. Sain mielestäni sanottua lääkärille, että Hannan ylemmän hammasrivistön oikean puolen takimmainen hammas on kipeä. Lääkäri tutki aikansa asiaa ja totesi, että muuta vikaa ei ole kuin että hammas on kulunut, jonka vuoksi se on kipeä ja siihen tarvitaan uusi kruunu. Muutaman varmistuskysymyksen jälkeen alkoi sitten toimenpiteet: pari puudutuspiikkiä, hampaan muotoilua ja hammaskuvien ottaminen uutta kruunua varten. Yksinkertaista, eikö? Lääkäri sanoi, että keskiviikkona Hannan pitää tulla sovittamaan kruunumallia ja perjantaina kruunu asennettaan paikalleen hampaaseen. Olimme siinä uskossa, että homma on kunnossa perjantaina ja kipu lähtee pois hoidon myötä. Kotia päästyämme, ja kun posken puudutus alkoi lakata, Hanna huomasi, että lääkäri ei ollutkaan käsitellyt kipeäksi mainittua hammasta vaan takimmaista edellisen hampaan. Mielenkiintoista, sanoisin jopa! Hetken järkeiltyämme tulimme siihen lopputulokseen, että lääkäri oli ehkä sittenkin löytänyt sen kivun lähteen muualta kuin siitä hampaasta, jonka Hanna tunsi kipeäksi. Päätimme siis odotella keskiviikkoon, kun Hanna sai mukaansa vielä kipulääkkeitäkin.

Tiistaina Hannalla alkoi kuitenkin taas jomottamaan hammasta, jonka vuoksi olimme lähteneet vastaanotolle aikaisemmin. Hanna sai kuin saikin kitkuteltua keskiviikkoon saakka, eli tänään keskiviikkona kävimme jälleen porukalla vastaanotolla, jossa sitä kruunupohjaa mallattiin hampaaseen. Samalla mainitsimme lääkärille, että hammas on edelleen kipeä ja epäilemme, ottikohan lääkäri viime kerralla väärän hampaan käsittelyyn. Hän tutki sitten alkuperäisen kipua aiheuttaneen hampaan ja totesi, ettei siinä ole mitään vikaa. Kerroimme, että hampaassa tuntuu kipua, jos siihen koputtaa, ja tämän lääkäri sitten vihdoin ja viimein ymmärsi. Hän mainitsi lisäksi, että siinä toisessakin käsitellyssä hampaassa oli vikaa. Hän tuli siihen tulokseen, että alkuperäiselle kipua aiheuttaneelle hampaalle on tehtävä joka tapauksessa jotain, eli hampaasta pitää poistaa olemassa oleva paikka, lisätä lääkettä ja pistää väliaikainen paikka. Tämän jälkeen sitten ensi viikolla katsotaan, onko hammas paremmassa kunnossa lääkkeen ansiosta ja riittääkö siihen uusi, normaali paikka. Jos ei, niin Hannalla on edessään sitten juurihoito ja pahimmassa tapauksessa myöhemmin hampaan poisrepiminen (oletettava ratkaisu, jos kipu ei poistu). Varmuuden vuoksi kyselimme vielä lopuksi, mihin voimme mennä päivystykseen, jos kipu yltyy pahaksi viikonloppuna ennen ensi viikon tapaamista. Lääkärin suosituksesta meidän tulisi soittaa hänelle, koska Szegedin muut viikonloppuna päivystävät hammaslääkärit ovat kalliita ja huonoja...

Näin tilanne on siis vielä levällään kuin Jokisen eväät. Hoidettavana on kaksi hammasta ja ei vielä tietoa siitä, poistuuko Hannan hammaskipu. Pahimmillaan tuloksena on yksi poistettu hammas ja toinen ehkä turhaankin käsitelty hammas. Toivottavasti tilanne ei ole kuitenkaan tämä vaan Hanna selviäisi vähemmällä. Sitä ennen on ehkäpä vielä koettava hieman kipua. Tulemme varmaan kirjoittelemaan lisää aiheesta, kunhan tarina saa jatkoa.