Unkariin komennukselle

Nyt se on sitten päätetty. Tai no kyllähän päätös tehtiin periaatteessa jo kesäloman alussa, kun yrityksen esimies otti yhteyttä ja kysyi kiinnostuksesta lähteä ulkomaan komennukselle Unkariin. Tätä aikaisemmin olin ollut jokseenkin kielteinen lähtemisen suhteen, koska Aapo oli tulossa meidän elämän iloksi. Nyt kun Aapo on kasvanut, pysynyt terveenä ja osoittanut olevansa todella reipas poika, ajatus muuttui myönteisemmäksi. Lähinnä lähtemisessä pelotti se, miten pienen pojan kanssa pärjäisi täysin uudessa ja vierassa ympäristössä, ja miten itse menestyisi 3000 kilometrin päässä uudessa työympäristössä, kun takana on yli viisi vuotta tutuissa ja turvallisissa työtehtävissä. Toki huoli Hannankin viihtymisestä kalvoi mieltä, joskin Hanna sai vakuuteltua viihtyvänsä Unkarin maankamaralla ainakin sen suunnitellun vuoden ajan. Pienen miettimishetken jälkeen tulimme siihen lopputulokseen, että nyt lähdetään, jos meinataan joskus ulkomaille lähteä. Myös työkavereiden kannustus lähtöön oli osasyynä tehdä ehkäpä suurin päätös elämässämme tähän mennessä. Haasteita tulee varmasti riittämään niin työn kuin arkipäivän elämänkin merkeissä, mutta näinhän sen elämän pitää mennäkin.

Tähän blogiin on siis tarkoitus kirjoittaa elämästämme ennen Unkariin muuttoa ja Unkarin Szegedissä asumisen aikana. Pidämme kirjaa myös niistä asioista, jotka joudumme hoitamaan komennukseen ja muuttoon liittyen. Jos ei muuta, niin tämä blogi tarjoaa ainakin hyvän keinon välittää tuntemuksiamme ja tapahtumia Unkarissa sukulaisille ja ystäville, kuten myös muille elämämme ulkopuolisille ihmisille, jotka ovat samassa tilanteessa tai suunnittelevat lähtöä ulkomaille ja ehkäpä Unkariin. Toivottavasti viihdyt perheemme blogin parissa.