Sen verran oli pakko vielä kirjoittaa blogia, että täällä on nyt viikon sisään tullut pari pommiuhkausta. Maanantaina keskuspuiston vieressä oleva pankki ja sen lähiympäristö oli eristetty poliisien toimesta. Eilen ydinkeskustan lähellä oleva toinen pankki oli eristetty. Yhteistä näille tapauksille näytti olevan se, että molempien paikkojen eristämisen vuoksi liikennekin menee tukkoon aika lailla (ratikkalinjat pysäytettiin + linja-autot eivät päässeet kulkemaan). Ilmeisesti mitään pommia ei kuitenkaan ollut kummankaan tapauksen yhteydessä, kun liikenne sujui molempina päivinä muutamia tunteja uhkauksien jälkeen. Jollakin on vain halvat (muille kalliit) huvit...
21.11.2008
16.11.2008
Viimeisiä viedään...
Morjensta! Täällä vietetään komennuksen viimeisen kuukauden viimeisiä päiviä. Paluumme kotimaahan tapahtuu marraskuun 28. päivä Finskin koneella. Näin olemme siis saaneet jonkinlaisen kiintopisteen paluumuutollemme. Blogimerkinnät ovat loistaneet poissaolollaan, kirjoittaa kun ei ole jaksanut. Liekö sitten syynä nämä kylmenevät päivät ja pimenevät illat, mutta aina pieninkin kipinä kirjoittamiseen on sammunut hyvin nopeasti. Koti-ikävästä ei tarvinne edes sen kummemmin mainita kuin, että odottavan aika on hyvin pitkä...
On täällä kyllä jotain kerennyt edellisen kirjoittamisen jälkeen tapahtuakin. Esimerkiksi aikaisemmin mainitsemani pommiuhkaus toistui kaupungissa jälleen ja keskuspuisto pankkeineen, posteineen ja kaupungintaloineen jouduttiin eristämään yleisöltä. Kaupungin keskusta meni käytännössä pahasti sekaisin tästä, koska kaikki olennaisimmat julkiset liikenneyhteydet kulkevat juuri keskuspuiston vierestä. Olemme myös jo kerenneet pakata kaikki kamppeet valmiiksi paluuta varten, kun rahtifirmoillakin on vielä tarvetta saada tarkat mitat ja painot laatikoista tarjouslaskentaa varten. Mitäpä sitä enää purkamaan tavaroita, kun ne on jo kertaalleen keretty pakata? Toki olemme jotain tavaraa joutuneet jättämään vielä käyttöä vartenkin, ettei aivan samoissa vaatteissa useampaa viikkoa joudu olemaan. Myös Pasin siskot Piia ja Niina kävivät kylässä täällä viime kuun puolella. Mukavaa oli tyttöjen kanssa ja kaikenlaista touhuttavaa riitti. Loppuviikolle suunniteltu kylpylä-reissu toteutui ja saimme kokeilla siellä erinäköisiä saunoja ja porealtaita. Tokihan se piti käydä kokeilemassa, onko suomalainen sauna täällä oikeasti SUOMALAINEN sauna. Täytyy sanoa, että ihan hyvä kopio oli! Aapollakin oli mukavaa polskutella altaissa, tosin vähän välillä taisi pikkumiestä hermostuttaa, kun ei saanut itse mennä sinne minne halusi.
Aapon kanssa on pitänyt pikkuisen kiirettä. Pojalla tuntuu olevan kova kiire mennä joka paikkaan, kiipeillä ja tutustua uusiin asioihin. Puistossa on kokeiltu jo isojen poikien kiipeilytelineitä ja liukumäkiä ilman äidin ja iskän tukea. Välillä on sitten myös sattunut isompia haavereita, kuten ruokapöydän tuolilta ja sohvalta pää edellä alastuloja. Toivottavasti nämä päässä olevat muhkurat muistuttavat seuraavalla kerralla, mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Meidän aikaisempi käsitys Aapon minä itse -hetkistä on osoittautunut myös pahemman kerran vääräksi. Nykyään menon miellyttäessä saamme todistaa "kunnon" kiukutteluita ja venkulointia, mikä ei ole aina ihan hyväksi äidin ja iskän hermoille. Mutta pientähän tämä on siihen nähden, kuinka kiltti Aapo on aina muina hetkinä. Pääasia on kuitenkin se, että tietää lapsensa kehittyvän...
Tämä taitanee jäädä tältä erää viimeiseksi blogimerkinnäksi Unkarin komennukselta, jos emme intoudu enää joku ilta kirjoittelemaan. Tämä vuoden reissumme Unkariin on ollut haastava kaikille meille, mutta kuitenkin mukava. Olemme nähneet paljon erilaisia asioita ja erilaisuutta, kuten myös kokeneet hyviä ja huonoja hetkiä. Välillä ongelmien edessä on tullut epätoivo, mutta toisaalta asiat on saatu tavalla tai toisella ratkaistua. Kaikinpuolin tämä reissu on ollut kokemuksena hieno!
On täällä kyllä jotain kerennyt edellisen kirjoittamisen jälkeen tapahtuakin. Esimerkiksi aikaisemmin mainitsemani pommiuhkaus toistui kaupungissa jälleen ja keskuspuisto pankkeineen, posteineen ja kaupungintaloineen jouduttiin eristämään yleisöltä. Kaupungin keskusta meni käytännössä pahasti sekaisin tästä, koska kaikki olennaisimmat julkiset liikenneyhteydet kulkevat juuri keskuspuiston vierestä. Olemme myös jo kerenneet pakata kaikki kamppeet valmiiksi paluuta varten, kun rahtifirmoillakin on vielä tarvetta saada tarkat mitat ja painot laatikoista tarjouslaskentaa varten. Mitäpä sitä enää purkamaan tavaroita, kun ne on jo kertaalleen keretty pakata? Toki olemme jotain tavaraa joutuneet jättämään vielä käyttöä vartenkin, ettei aivan samoissa vaatteissa useampaa viikkoa joudu olemaan. Myös Pasin siskot Piia ja Niina kävivät kylässä täällä viime kuun puolella. Mukavaa oli tyttöjen kanssa ja kaikenlaista touhuttavaa riitti. Loppuviikolle suunniteltu kylpylä-reissu toteutui ja saimme kokeilla siellä erinäköisiä saunoja ja porealtaita. Tokihan se piti käydä kokeilemassa, onko suomalainen sauna täällä oikeasti SUOMALAINEN sauna. Täytyy sanoa, että ihan hyvä kopio oli! Aapollakin oli mukavaa polskutella altaissa, tosin vähän välillä taisi pikkumiestä hermostuttaa, kun ei saanut itse mennä sinne minne halusi.
Aapon kanssa on pitänyt pikkuisen kiirettä. Pojalla tuntuu olevan kova kiire mennä joka paikkaan, kiipeillä ja tutustua uusiin asioihin. Puistossa on kokeiltu jo isojen poikien kiipeilytelineitä ja liukumäkiä ilman äidin ja iskän tukea. Välillä on sitten myös sattunut isompia haavereita, kuten ruokapöydän tuolilta ja sohvalta pää edellä alastuloja. Toivottavasti nämä päässä olevat muhkurat muistuttavat seuraavalla kerralla, mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Meidän aikaisempi käsitys Aapon minä itse -hetkistä on osoittautunut myös pahemman kerran vääräksi. Nykyään menon miellyttäessä saamme todistaa "kunnon" kiukutteluita ja venkulointia, mikä ei ole aina ihan hyväksi äidin ja iskän hermoille. Mutta pientähän tämä on siihen nähden, kuinka kiltti Aapo on aina muina hetkinä. Pääasia on kuitenkin se, että tietää lapsensa kehittyvän...
Tämä taitanee jäädä tältä erää viimeiseksi blogimerkinnäksi Unkarin komennukselta, jos emme intoudu enää joku ilta kirjoittelemaan. Tämä vuoden reissumme Unkariin on ollut haastava kaikille meille, mutta kuitenkin mukava. Olemme nähneet paljon erilaisia asioita ja erilaisuutta, kuten myös kokeneet hyviä ja huonoja hetkiä. Välillä ongelmien edessä on tullut epätoivo, mutta toisaalta asiat on saatu tavalla tai toisella ratkaistua. Kaikinpuolin tämä reissu on ollut kokemuksena hieno!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
